13 päivää lokakuuta PÄIVÄ 7 - Miksi uskomme aaveisiin?

Halloween on aikaa, jolloin haamut ja pelottavat koristeet astuvat esiin muistuttamaan meitä kuolleiden valtakunnasta. 

Kävimme eilen jo hiukan läpi Halloweenin ja kekrin taustaa. Nykypäivän Halloweenin juuret juontavat kuitenkin juurensa samhainiin, kelttiläiseen juhlaan vuoden pimeän puoliskon alkaessa, jolloin laajalti uskottiin, että elävien ja kuolleiden välinen valtakunta limittyi ja haamuja voitiin kohdata useammin kuin muina aikoina.

Tuottoisa usko

Vuonna 601 jKr. paavi Gregorius I käski lähetyssaarnaajien lopettamaan pakanalliset juhlat muuttamalla ne kirstinuskoon sopiviksi. Tällä pyrittiin käännyttämään Pohjois-Eurooppa kristinuskoon. Näin samhainin juhlasta tuli "All Souls' Day" ja pyhäinpäivä, jolloin puhumista kuolleiden kanssa pidettiin uskonnollisesti sopivana. Pyhäinpäivä tunnettiin myös nimellä "All Hallows' Day" ja edeltävästä päivästä tuli "All Hallows' Eve" tai "Hallowe'en".

Paavi Gregorius I ehdotti, että aaveita näkevät ihmiset voisivat pitää messuja näiden aaveiden puolesta. Tämän näkemyksen mukaan kuolleet saattoivat tarvita elävien apua matkallaan kohti taivasta.

Keskiajalla uskomukset kiirastulen loukkuun jäämisestä kuoleman jälkeen johti siihen, että kirkot pyysivät ihmisiltä maksuja, jotka joiden avulla pystyi vähentämään tuomiota tai jopa ostamaan paikan taivaasta. Tämä on yksi syy kristinuskon jakautumista protestantismiin ja katolilaisuuteen, jota johti saksalainen teologi Martin Luther. 

Myöhemmin aaveet tunnistettiin "katolisiin taikauskoihin" protestanttisissa maissa.

Väittelyt aaveiden olemassaolosta eivät kuitenkaan hävinneet ja ihmiset kääntyivät enemmän ja enemmän tieteen puoleen käsitelläkseen asiaa. 1800-luvulla kehittyi uusi liike spiritualismi, joka väitti, että kuolleet voivat keskustella elävien kanssa. Tämä uskomus sisälsi suosittuja tekniikoita, kuten seanssit, ouija-laudan, henkien valokuvauksen ja vastaavia toimenpiteitä, joilla voitiin "todistaa aaveiden olemassaolo".

Spiritualismin suosio väheni ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta monet sen harjoitustavat näkyvät nykypäivänä "haamumetsästäjissä", jotka usein pyrkivät todistamaan haamujen olemassaolon enemmän tai vähemmän tieteellisillä tekniikoilla. 

Uskon asia?

Oli kyse mistä tahansa - aaveet, yliluonnolliset olennot, Jumala - en pidä sanasta 'usko', mitä monet käyttävät kuvatessaan asioita, joiden olemassaolosta kukaan ei ole varma. Ihmiset kun voivat uskoa mihin tahansa, ja hyvin usein uskomukseksi se jää, sillä asia ei ole tosi. 

Oma käsitykseni henkien ja aaveiden olemassaolosta ei siis ole uskomista niihin, vaan se on johtopäätös, mihin olen päässyt monenlaisten todisteiden kautta, ja nämä todisteet ovat olleet sellaisia, joita en voi sivuuttaa.

Kun asiaa tutkii hiukan syvemmin helposti voi havaita, että haamut yleensä "kummittelevat" hyvistä syistä. Nämä voivat vaihdella ratkaisemattomista murhista, kunnollisen hautauksen puutteesta, pakkoitsemurhasta, estettävissä olevista trategioista ja muista eettisistä epäonnistumisista.

Tällaisissa tapauksissa haamut etsivät usein oikeutta haudan takaa. Esimerkkinä Yhdysvalloissa on raportoitu havaintoja afroamerikkalaisista orjista ja murhatuista alkuperäiskansalaisista.

Tällä tavalla haamut paljastavat etiikan varjopuolen. Nämä havainnot ovat usein muistutus siitä, että etiikka ja moraali ylittävät elämämme ja että eettiset epäonnistumiset voivat kantaa raskaan hengellisen taakan.

Ja silti kummitustarinat ovat myös toiveikkaita. Aaveet tarjoavat mahdollisuuden olla yhteydessä heidän kanssa, jotka ovat ylittäneet kuoleman ja elämän rajan.

Ehkä tänä vuonna, juhlinnan ja hauskuuden ohella saatat haluta käyttää muutaman minuutin ymmärtääksesi aaveiden roolia elämässämme ja voit jopa sytyttää kynttilän, jos toisenkin edesmenneille läheisillesi.

Uskotoko sinä aaveisiin tai henkiin?