TIEDÄTKÖ MIKÄ ON PARASTA MINIMALISMISSA?

Minimalismi. Kaikki puhuvat siitä, monet ajattelevat sitä ja useat toteuttavat minimalistisempaa elämäntyyliä. Itsekin ihannoin heitä, jotka siihen ovat kyenneet. Luopumaan suurimmasta osasta tavaroistaan ja löytäneet tien yksinkertaisempaan elämään. Viime viikolla minulla meni kuitenkin hiukan yli kun instagramissa satuin lukemaan pitkän selostuksen erään mielipiteestä asiaan. Ajattelin sen olevan perus normaali teksti, jossa "hehkutetaan" kuinka on päässyt eroon omasta kulutuksesta. Ärsyynnyin kun tekstissä sitten mainittiin; "Valitettavan usein sillä tavoitellaan sitä onnea. Sillä materialla." "Vaikka se lähtee jostain aivan muualta. Onnellisuus. Aivan jostain muualta. Paljon, paljon syvemmältä. Se ei ole materian haalimista."

Sanojen tarkoituksen kanssa en lähde väittelemään vastaan, sillä olen samaa mieltä. Onnellisuus ei ole materiaalia eikä se synny sen haalimisesta. Se tulee jostain aivan muusta. Kuten myös tulee se onnellisuus, joka syntyy kun saa ostettua jonkun vaatteen tai huonekalun. Onni ei synny siitä esineestä, vaan siitä mitä se esine edustaa. 

Äitini yritti parhaansa mukaan taata veljelleni ja minulle rikkaan lapsuuden, mutta rahallisesti se ei sitä koskaan ollut. Meillä oli tiukkaa useasti. Suurin osa silloisesta omaisuudestani oli joko käytettyjä tai aleraalista haalittuja. Jaoimme jopa monta vuotta tietokoneen kolmistaan. Jos jotakin saimme uutena oli mummi tai joku hiukan varakkaampi sukulainen sen ostanut.

Olen luonteeltani aina ollut sellainen, joka elää muiden aatteiden mukaisesti. En tiedä, mistä tämä tulee, mutta edelleenkään en aina sille voi mitään. Tämä luonteenpiirteeni on sellainen, jonka vuoksi en aivan kaikkien minimalistista elämän tyyliä harjoittavien kanssa tule toimeen. Jos joku sanoo tai edes vihjaa, että materia ei tee onnelliseksi ärsyynnyn. Ärsyynnnyn, sillä taustani huomioon ottaen en ole koskaan saanut juuri sitä, mitä haluan ja jos mietit luonteenpiirrettäni jota vihaan, ärsyyntymisellä taistelen sitä vastaan. Lapsena pystyin vain ihailemaan kavereiden ihania vaatteita, kenkiä, laukkuja ja pelikoneita. Nyt kun voisin ostaa jotain uutta, kestävää ja hiukan kalliimpaa sekä ennen kaikkea enemmän niin joku töksäyttää; "Ei se tuo sinulle oikeaa onnea.

Innostun uudesta pyyhkeestäkin, sillä tiedän ettei se ole kaverin vanha, kulahtanut ja se on juuri sellainen kuin itse tahdon oman pyyhkeeni olevan. Ei se ole kuitenkaan se esine tai niiden määrä, joka innostaa minua vaan se että tiedän hankkineeni sen itse. Olen itse paiskinut töitä sen eteen, että voin ostaa sen, mitä tiedän tarvitsevani, mitä tiedän kaipaavani. Joidenkin asioiden kohdalla kuten Nintendo DS juttu menee niin että tahdon sen koska se oli asia jota en lapsena koskaan saanut. Tietysti sitä tahtoo toteuttaa lapsuuden unelmiaan heti kun voi.

Ärsyyntyneisyydestäni huolimatta tahdon silti itse harjoittaa minimalismia, sillä tiedän, miltä se elämä näyttää, kun tavaraa haalii liikaa. Tiedän, miltä se näyttää, jos ottaa tavakseen ostaa asioita ilman että pohtii; "Tarvitsenko tätä?" Lapsuuteni on antanut minulle silmän rakastaa yksinkertaista, mutta samalla myös harmillisesti mielen, joka nyrpistää nenäänsä jos ensimmäisenä täytyy käytettynä asiat hankkia. Näen siis itse minimalismin kahden laisena asiana; sellaisena joka saa minut huokaisemaan ihailusta sekä sellaisena jonka vuoksi tuhahdan halveksivasti. Tällä tavalla ihmismieli voi oikeasti olla hiukan kieroutunut, mutta aina me kuulemme kaksi ääntä kaikesta. Itse sitten valitsemme kumpaa seuraamme. Kummasta tulee se kuuluvampi ääni omilla huulillamme.

Itseni mielestä paras minimalistista elämäntyyliä kuvaava sekä sen puolesta puhuva teksti olisi Mia Frilanderin kirjoittama pikkuinen artikkeli; Minimalismi on trendikästä, koska emme enää halua olla kuluttajia. Suosittelen lukaisemaan jos vielä et ole. Teksti kertoo lyhesti ja ytimekkäästi, mitä minimalismi on ja miksi Frilander itse alkoi sitä harjoittamaan. Tähän tekstiin törmäsin myös ärtyneenä aikaisemmin lukemani instagram tekstin jälkeen ja lepyin. Voit itse lukaista kyseisen tekstin tästä.

Tiedän, että joku saattaa nyt itse pienessä päässään ärsyyntyä, kun en osaa "päättää kumpaa mieltä olen asiasta". Tiedän mitä mieltä olen. Olen itse minimalismin kannalla ja todennäköisesti tulen itse harjoittamaan myöskin sitä, sillä en tahdo vanhuuden kourissa täyttää asuntoani turhilla esineillä. Tämän pitkän höpötykseni tarkoituksena oli ehkä enemmänkin sanoa; Tiedätkö mikä on parasta minimalismissa? Se että se on aivan oma valintasi.
Kaikista artikkeleista, muiden höpinöistä ja instagram postauksista huolimatta se on täysin yksilön oma valinta elääkö vähällä vai enemmällä. Vaikka jonkun mielestä se olisi ainoa oikea tapa elää niin sinun ei tarvitse niin ajatella ja jos itse arvostat yksinkertaisuutta, älä vähättele sitä jos joku muu tahtoo enemmän. Muiden päitä ei tarvitse kääntää, kunhan tiedät itse mihin suuntaan olet matkalla.

"I've learned that Minimalism isn't about what you own, it's about why you own it." -- Brian Grande





Seuraa blogia myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa (@paulinetheblog)

TOISEN AAMIAINEN ON TOISEN LOUNAS

Kello on 06:55 ja olen ollut jo melkeinpä tunnin hereillä. Olen pessyt hampaat, syönyt aamupalan ja siemailen nyt aamukahviani samalla kuunnellen musiikkia, joka ei kylläkään peitä täysin rakkaani ihanaa kuorsausta. Yritän olla mahdollisimman hiljaa kirjoittaessani tätä, mutta mekaaninäppäimistö ei ole mikään maailman hiljaisin. 
Minun täytyy olla vasta kymmeneksi töissä, mutta herään silti hyvin aikaisin helposti muuttuvan työvuoroni vuoksi sekä, koska aamut ovat minulle sitä aikaa kuin voin rauhassa tehdä omia juttujani. Yksiön huonoja puolia, kun et saa omaa rauhaa toisen katseelta. Itsekin kun vihaan sitä, kun toinen kävelee selän takana. Ei hän varmasti kurki tai lue, mutta niskavillat nousevat silti pystyyn.

En ole koskaan ollut aamuihmisiä, mutta silti saan eniten aikaiseksi aamulla, jolloin suurin osa maailmasta on nukkumassa. Jos voisin silti tehdä töitä kotoa käsin niin valitsisin kyllä myöhäisemmät aamut ja työskentelyn kuun valossa. Nyt oikeastaan töiden alku on minulle täydellinen, mutta herään silti monta tuntia aikaisemmin juuri oman rauhan vuoksi, mutta työmatkaani menee myös melkeinpä 40 minuuttia ja pidän hitaista aamuista. Kun itse olen nauttinut aamiaisen, meikannut, vaihtanut yöpöksyistä farkkuihin ja olen lähtöä vaille valmis niin Rille saattaa nousta ylös sängystä ennen poistumistani asuunosta. Huom, saattaa. Päivän aikana laitan kuvia töistä ja lounaasta, jonka olen viereisestä kahvilasta käynyt noutamassa. Rille puolestaan ylpeilee aamupalallaan, joka on proteiinia sisältävä pirtelö.

Kun astun illalla ovista sisään takaisin asuntoon yritän näyttää mahdollisimman pirteältä. Yritän näyttää siltä ettei takanani ole seitsemän tunnin työvuoroa johon kuului enemmäm hymyilemistä, kahvitarjoilua ja hiusten leikkuuta. Rille pomppii iloisesti vastaan ja houkuttelee pelaamaan. Haukottelua estellen yleensä suostun ja koetan valvottaa itseäni ainakin kymmeneen asti, ettei hänen tarvitse käydä kanssani liian aikaisin nukkumaan. Kun sitten pääsen kömpimään tyynyjen väliin pakotan silmiäni pysymään auki edes kahden jakson verran. Aina kun katsomme yhdessä jotain piirrettyä, joka voisi tuoda unen. Muutaman minuutin kohdalla kuulen hänen lausahtavan; "Nukutko jo?" En, en, sanon vain nopeasti ja räpyttelen silmiäni ottaessani paremman asennon.

Meillä on Rillen kanssa täysin erilaiset rytmit, mutta päivä päivältä kaikki helpottuu ja tasaantuu. Minua ei haittaa pakottaa silmiäni pysymään auki, sillä tiedän saavani nukahtaa rakkaani kainaloon, kun hän kapuaa virkeydestään huolimatta kanssani peiton alle. Itsekin vaihtoehtoisesti aamuisin yritän aina muistaa laittaa hänelle kahvin keittimen valmiiksi ja kirjoitan lapun, jossa kerron päiväni kulusta, jos hän voisi hoitaa tiskit ja kerran jos toisenkin sanon rakas, rakas, rakastan sinua.
Toki joskus täysin erilaiset rytmit käyvät hermoille ja toivoisin, että lähtisimme hänen kanssaan samaan aikaan ovesta ulos, mutta silloin en saisi ihan oman laistani aamua. Yhdessä olosta huolimatta meillä molemmilla on omat, yksilölliset elämät eikä kukaan voi olettaa että toisen pillin mukaan tanssitaan. Omaa elämän rytmiä on hyvin vaikea muuttaa suhteelle sopivaksi niinmpä yleensä suhde kasvaa rytmien ympärille. Tasapaino löytyy kyllä, ei ehkä heti tai jokaiselle päivälle, mutta kyllä se syntyy.

4 vinkkiä eri rytmissä eläville pariskunnille
1. Yhteistä aikaa jää teille molemmille enemmän, kun harrastukset sekä oma aika rytmitetään sen oman sisäisen kellon mukaan. Kun toinen vetää vielä hirsiä aamu seitsemältä voi toinen lähteä aamulenkille.
2. Ei ole reilua jos toinen joutuu aina joustamaan. Se voi olla kivaa sinulle, muttei toiselle. Sopikaa, että tänä perjantaina menette illalla sinne kaverin pippaloihin ja sitten ensi viikonloppuna voitte herätä aikaisin.
3. Seksielämänkään ei tarvitse kärsiä. Alkuillastakin voi rakastella, jonka jälkeen toinen voi viettää laatuaikaa itsekseen, kun toinen nukkuu. Vastaavasti aamuseksin jälkeen väsyneempi voi jatkaa uniaan.
4. Jos toinen tai te molemmat olette herkkäunisia, eri unirytmit voivat häiritä toisen unta. Voi kuulostaa järisyttävältä, mutta yllättävä parisuhteen pelastus voipi olla erilliset sängyt. Ei ole kiveen kirjoitettu, että seurustelevien pitäisi nukkua samassa sängyssä.


TRIPPAAVA MATTO JA NAARMUINEN SOHVAPÖYTÄ

Tässä pikkuisessa asunnossa on tullut asuttua jo pian 2,5 vuotta enkä missään vaiheessa ole oikein ostanut tänne sellaisia huonekaluja, jotka oikeasti vastaisivat ajatustani sisustuksesta, jonka kotiini tahdon - puhun nyt aikalailla meidän sohvasta. Sisustaminen on yksi intohimoni ja rakastan itse lukea sekä selailla aiheeseen liittyviä julkaisuja. Oli ne sitten blogissa, instagramissa tai muualla mediassa. Intohimostani huolimatta, nämä postaukset ovat jääneet vähälle täällä blogin puoella enimmäkseen pienen tilan vuoksi. Hirveän vaikea sisustaa, kun ei ole niinkään tiettyä huonetta mitä sisustaa. On vain yksi tila. Pitää myös miettiä liikkuvuutta, sillä meillä on kuitenkin kaksi kirjoituspöytää, joista toinen on v-a-l-t-a-v-a.

Saimme äidiltä melkeinpä vuosi sitten ihastuttavan karvamaton, joka valitettavasti on kokenut monen juoman läikyttämisen. Viimeisin oli viini, joka onneksi ei ollut punaviiniä. Matto viedään heti pesuun, kun muutto/lähötäpäivä tästä asunnosta on tiedossa. Pohdiskelin siis uuden maton ostamista - joka ei olisi karvamatto - ja bongasin yhden Jyskistä. Olimme Rillen kanssa Helsingin Forumin Jyskissä ja tykästyin mattoon heti, mutta koska olimme Helsingissä ja viettämässä treffipäivää en nähnyt syytä ostaa mattoa. Miksi pitäisi raahata sitä ympäri keskustaa. Muistin maton nyt maanantaina ja sanoin Rillelle ettei se varmasti ole enää alessa - silloin se oli ollut. Väärässä olin, varasimme sen ja lähdettiin heti sitten Myyrmanniin mattoa hakemaan. Hiukan trippaava matto on silmissä, mutta se näyttää silti aivan ihanalta! Se on tarpeeksi moderni, ei liian sekalainen tai kuitenkaan tylsä ja se on todella mukava jaloille.

Matto sopii vielä täydellisesti roskalavalta bongatun pöydän kanssa. Jos et muista niin edellinen ihastuttava lasipöytähän hajosi vuosi sitten ja siitä asti olemme olleet ilman sohvapöytää. Pöytä oli Jyskistä ja saimme sen halvemmalla, sillä saimme juuri sen näyttökappaleen. En siis ihmettele että se hajosi, mutta syynä voi olla myös eräs Rillen kaveri, joka ei osannut olla törmäämättä siihen.
Elämä ilman sohvapöytää on kauheaa. Sitä ei tajua kuinka tärkeä joku huonekalu on ennen kuin sitä ilman elää. Näitä perus Ikea pöytiä on tullut katseltua torista sekä facebook kirppiksiltä, mutta en saanut vain koskaan aikaiseksi laittaa ihmisille viestiä; "Hei olisin kiinnostunut kyseisestä pöydästä.

7.1. meidän talon kellarissa alkoi asbestipurkutyöt ja senpä vuoksi kellari täytyi tyhjentää ja talon sivustalle ilmestyi roskalava kaikelle turhalle. Olimme yksi päivä tulossa Rillen kanssa ruokakaupasta, kun huomasin roskien alla tököttävän jonkun aikalailla tutun näköisen esineen. Riensin heti raivaamaan tavaroita pois esineen päältä ja sieltä paljastui todella hyvässä kunnossa oleva Ikean Lack apupöytä, mustana. Okei, onhan siinä naarmuja vaikka muille jakaa, mutta se tuo minusta pöydälle luonnetta ja ajattelin myöhemmin tuunata pinnan dc -fixillä. Ainakin nyt meillä on se pöytä eikä tarvinnut maksaa tai hakea sitä mistään pitkältä. Vain omalta takapihalta.

Ikea on ollut monta vuotta sellainen luottopaikka minulle käydä ostamassa kaikkea sisustus juttuja, mutta kun nyt tuli muutettua tähän yksiöön silloin pari vuotta sitten niin olen hapuillut enemmän asioita Jyskistä, sillä se on aivan tuossa naapurissa. Sieltä on ostettu tyynyjä, lakanoita, pikku asitioita, sisustuselementtejä ja jopa huonekaluja. Ikea on aina ollut niin luottopaikka, että tuntuu kivalta sekä hiukan virkistävältä ostaa muualtakin täydennystä kodin mukavuuteen. Sopivathan myös nuo aika hyvin yhteen keskenään. Jyskin matto ja Ikean pöytä.

Mitkä on sinun viimeisimpiä sisustushankintoja?

¨






Muista seurata blogia myös facebookissa sekä instagramissa @paulinetheblog, jotta et jää paitsi yhdestäkään postauksesta! 

5x ONGELMAA SOSIAALISESSA MEDIASSA

Sosiaalisen median käyttöni osalta tämä vuosi on lähtenyt hyvin hiljaisesti käyntiin. Kauheasti mitään ei ole tullut postattua, sillä kaikkea on meneillään ja ensimmäisenä mielessäni ei ole ollut mitä julkaisen instagramissa, mitä kirjoitan blogiin tai mitä kirjoittaisin twitteriin. Ehkä se ei ole päälimmäisenä ajatuksissa, mutta kyllä välillä pohdin, mitä sitä seuraavaksi julkaisisi.

Tällainen idea pomppasi mieleeni kertoa viisi ongelmaa, jotka itse näen sosiaalisessa mediassa. 

some ei koskaan nuku // Tai ylipäätänsä edes lepää. Sosialinen media on nyky ajan ihmisten tapa karata omaa todellisuuttaan ja jopa seurata muiden elämää. Olemme uteliaita otuksia ja toisten elämä saattaa välillä herättää enemmän kiinnostusta kuin oma. Ette uskokaan kuinka moni oikeasti kampaamossa nappaa ensimmäisenä uusimman seiskalehden käteensä.
Some päivittyy koko ajan ja sen vuoksi joillekin on tärkeää pysyä ajan tasalla, joka merkitsee sitä, että nenä pysyy liiankin usein kiinni puhelimen ruudussa. Koko ajan tulee uusia päivityksiä, turhia ja merkirtyksellisiä, jotka täytyy vain käydä läpi.

sinun kuuluu olla aktiivinen // Jos siis seuraajien määrä on tärkeää. Olen huomannut sen, että jos et julkaise säännöllisin väliajoin jotakin - varsinkin instagramissa - niin sitten seuraaja määräsi pienentyy. Itselleni luvut eivät ole tärkeitä, sillä en itse elätä itseäni somen käytölläni, mutta toki innostun kun lukumäärä ylittyy tietyn rajan sekä ihmettelen, kun joku lopettaa seuraamisen.
Monille sisältö saattaa olla hyvin kiinnostavaa, mutta jos sinulla ei ole aikataulua sen julkaisemiselle niin silloin saatat menettää montakin seuraajaa. Ei ole väliä vaikka suunnitteilla olisi kuinka hyvää ja jännittävää sisältöä tulossa, jos et ole jollain tasolla järjestelmällinen julkaisujen kanssa, menetät seuraajia.
Oma youtube kanavani on tällä hetkellä sellainen johon ei niin aktiivisesti tule sisältöä. Aina kun julkaisen jotakin niin kolme lähtee, mutta kolme uutta myös tulee lisää. Ihana noidan kehä.

seuraus seurauksesta, kommentti kommentista // Ihmisen luontoon kuuluu, että jos teen jotakin niin tahdon myös jotain takaisin. Harva tekee asioita vain hyvän olon tunteesta ja se pätee ihan somessakin. Joskus viisi vuotta sitten tällainen "vaihtokauppa" kuin seuraus seurauksesta ja kommentti kommentista, kuulosti todella hyvältä, mutta mielipiteet muuttuvat.
Seuraus seurauksesta on sellainen "sopimus", jolloin suostut seuraamaan toisen somea - blogia, instaa, twitteriä jne. - huolimatta toisen henkilön tuottamasta sisällöstä. Monet myös nopeasti "purkavat" tämän sopimuksen lopettamalla seuraamisen, sillä tahtoivat itse kasvattaa seuraajiensa lukumäärää. Kommentti kommentista on myös hiukan epäreilu, sillä et koskaan tiedä, mitä toinen aikoo kommentoida ja usein se on tyyliä; "Kivat kuvat", "Ihana olkkari teillä" tai "Kiva asukokonaisuus". Muutaman sanan lause, joka antaa ymmärtää, ettei nyt ole edes luettu koko postausta. Tämä on vain hyvä tapa saada omalle somelle katseluita/uusia seuraajia. Kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta suurin osa uusista bloggaajista ja pieni lukijakuntaisista tekee tätä, sekä vielä lisää oman bloginsa osoitteen, jotta joku klikkaisia siitä.

liika rohkeus ja ajattelemattomuus // Kommentoinnista puheen ollen, monilla syntyy liikaa rohkeutta, kun he päätyvät julkaisuihin ja sen kautta kommenttiboksiin. Omien ajatusten kertominen on hyvästä, mutta jotkut kommentit voi jättää oman onnensa nojaan. En puhu pelkästään niistä, joilla on tarkoitus loukata, vaan sellaisista joista huomaa, ettei kyseinen henkilö ole joko ajatellut kunnolla tai sitten hän yrittää tahallaan saada jotain "draamaa" aikaiseksi. Maailmassa on oikeasti suorapuheisia, typeriä ihmisiä sekä sellaisia, joilla on paha olo, ja sen pahan olon saa lievitettyä vain levittämällä sitä. Jodel on minusta oiva paikka purkaa sitä "vihaa ihmiskuntaa kohtaan".

jos jaat kerran sinun tulee jakaa aina ja kaikki // Joillakin on jostain syystä sellainen kieroutunut ajattelu tapa, että jos kerran jaat jotakin somessa niin sitten sinun kuuluu jakaa kaikki mahdollinen kovasta erosta aamup*skaan asti. Varsinkin siinä vaiheessa jos ihmisiä kiinnostaa elämäsi. Jos sanot; "En tahdo puhua asiasta", niin muutama hyökkää lauseella, mitäs sitten jaat elämääsi ellet aio kaikkea kertoa. Olen itsekin törmännyt somepersooniin joiden elämä on hyvin kiinnostavaa, mutta sitten kun miettii asiaa omalla kohdalla niin tahtoisinko jakaa aivan kaiken? En usko, että itse pystyn edes joitakin asioita avaamaan ja jakamaan. En ainakaan tällä hetkellä. Vaikka oma elämä olisi kuinka tylsää ja tavanomaista niin se ei silti tarkoita, että toisen täytyy jakaa surunsa, ilonsa, vihansa ja rakkautensa kokonaan vain luodakseen viihdettä.

Mitä itse pidät ongelmana sosiaalisessa mediassa?

VIIKONLOPPUNI

Pitkästä aikaa muutamaan viikkoon itselläni oli lauantai myöskin vapaana tai tarkemmin sanottuna minulla oli kaksi peräkkäistä vapaapäivää. Ihaninta tässä "pidennetyssä viikonlopussa" oli se etten viettänyt sitä vain kotona sohvan pohjalla. Kyllä perjantaina haettiin kotipizzasta syötävää ja katsottiin kaksi elokuvaa, mutta muuten oltiin aika lailla ulkosalla.

Lauantaina vietettiin Rillen kanssa ensimmäinen treffipäivämme ja käytiin hohtominigolfaamassa sekä syömässä Citycentterissä yhdessä italialaisessa ravintolassa. Rille söi oman annoksensa hetkessä ja minä taas täytyin muutamasta haarukallisesta. Onneksi pystyin ottamaan oman ruokani mukaan. Käytiin myös ostamassa Rillelle uudet kengät ja myöhemmin sitten näinkin ystävääni kahvin ääressä. Illalla suunnattiin hänen kanssaan katsomaan toisen ystävämme uutta karvaista perheen jäsentä. Ostettiin karvapallolle pari lelua, joilla hän leikki innoissaan. Itselleni jäi käsiin hyvät muistot pikkuisen hampaista, mutta ei tuolle suloisuudelle voinut oikein vihainen kauaa olla.

Sunnuntaina sitten nukuttiin Rillen kanssa pitkään ja jaksettiin raahautua uudemman kerran Helsinkiin, sillä olin päättänyt ostavani itselleni uuden kameran. Olen puhunut ja miettinyt sitä todella pitkään enkä enää jaksanut odotella "sopivaa hetkeä". Mikä olisi parempi hetki kuin nyt ostaa kamera. Päädyin ihan perus Canon EOS 4000d malliin ja olen oikeastaan tyytyväinen. Kameran asetukset ovat perus, kuvan laatu hyvä ja mahdollisuudet objektiivien kanssa ovat minulle rajattomat.

Yleensä rentoutumiseeni kuuluu vain kotona oleskelua, youtuben tai netflixin katselua ja pelailua, mutta nyt oli kyllä todella virkistävää tehdä jotakin. Näitä peräkkäisiä vapaapäiviä tahdon kyllä enemmän itselleni. Ei silloin saa mitään aikaiseksi tai edes levättyä kunnolla jos vapaapäivät eivät ole peräkkäin.

Miten sinun viikonloppusi meni?

8x VUODEN 2018 OPETUKSIA JA OIVALLUKSIA

Opetukset ovat sellaisia, jotka seuraavat niiden oppimisen jälkeen läpi elämän. Vuonna 2017 opin montakin asiaa ja niiden pohjalla aika lailla elin viime vuoden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisi täydellisesti oppinut koko elämän salat. Joka päivä kun oppii jotakin uutta.

BLOGGAUS TAVOITTEET | TAMMIKUU

Tämä oli sellainen ns. "postaus sarja", josta itse pidin viime vuonna hyvin paljon ja ajattelin pitää tämän tänäkin vuonna. Tässä on ihan kiva katsella, minkälaisia mietteitä itsellä on kuukauden alussa bloggaamisen suhteen sekä kuun lopussa voi sitten lukaista, että menikö niin miten oli ajatellut tai suunnitellut. Välillä näitä ajatuksia on kiva jakaa. Varsinkin kun tämä bloggaaminen nyt sattuu olemaan oma harrastus ja kuulumaan omaan arkeen. 

kirjoittaminen
Kun aiheeksi otetaan nyt tekstin tuottaminen niin voin sanoa, että pääni lyö aikalailla tyhjää. Aiheita minulla on kyllä mielessä, mutta niinkään en saa kunnolla sanotuksi, mitä tahdon. En pidä tätä sellaisena tavanomaisena lukkona, joka yleensä syntyy kun kirjoittaminen ei onnistu. En ärsyynny nimittäin samalla tavalla kun tekstin tuottaminen tuo hankaluuksia. Mielessäni liikkuu nimittäin tällä hetkellä hyvin paljon asioita ja on hankala sopeutua uuteen arkeen, kun tiedän etten voi hengähtää omassa kodissani. Nyt viittaan siihen tulevaan putkiremonttiin. Olen sinut asian kanssa, sillä tiedän tekstin kyllä tulevan ulos, kun se haluaa. Kuten esimerkiksi tämän postauksen kanssa.

sisältö
Koska on jäänyt pieneen varjoon tässä parin kuukauden aikana niin ajatelin ottaa härkää sarvista tässä kuussa ja lisätä niitä hiukan tänne blogin puolelle. Puhun nyt muoti ja kauneus aiheisista postauksista. Kaksi postausta minulla on jo mielessä, jotka tahtoisin toteuttaa. Molemmat ovat onneksi eri kategoriaa. Ajatuksena olisi nyt tässä kuussa panostaa enemmän noihin aiheisiin.

valouvaaminen
Tyyli kuvien suhteen on alkanut jo pikkuhiljaa löytymään. Tällä hetkellä ainoa ongelma on, että toivoisin uutta kameraa, jolla saada hiukan parempilaatuisia kuvia. Se onkin seuraava iso ostos listallani, jonka yritän ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi. Vaikka Rillen mielestä se onkin tylsä ja hiukan outokin harrastus niin itse nautin valokuvaamisesta. Kuvat ovat siis todella hyvät, mutta varustus kaipaa suurtakin päivitystä.

kuukauden lausahdus
"Relax, wild one, it's not your job to be everything everyone needs and you don't have to be impressive to be loved. Stop trying so hard. Just show up and be present, fully alive and real with the world around you. That's enough!" -- Brooke Hampton

sosiaalinen media
twitch: 53



BUJOILUA; VUODEN 2019 KIRJA JA TAMMIKUUN SIVUT

Blogissani ei ole kauheasti postauksia bujosta oikein ollutkaan. Kokonaiset kaksi postausta. Vau mikä saavutus, mutta syyn taidankin tälle tietää. Bujo kiinnostaa minua ja aihe on hyvin yleinen tällä hetkellä kaikkialla somessa. Tässä postauksessa tahdon kuitenkin esitellä tämän vuoden tuherruksiani sekä avata hiukan sitä, mikä bujo tulee olemaan minulle tänä vuonna.

Bujoni
Kaksi edellistä vuotta bujo on ollut minulle enemmän listausta, elämän tapojen seuraamista ja kalenteri. Näiden vuoksi varmasti joulukuussa ehdin jo kyllästyä koko bujoiluun, kun sivut olivat tylsiä ja listaus tylsää. Puhummattakaan sitten elämän tavoista, joita itselläni ei oikeastaan ole juurikaan. 
Valitsin tämän vuoden bujoksi tällaisen smaragdin vihreän pilkullisen kirjan. Kerroin edellisessä postauksessa innostuneeni kristalleista ja kivistä, niiden hengellisestä merkityksestä. Smaragdi voimakivi, joka rauhoittaa tunteita, turvaa rakkautta ja takaa fyysisen, emotionaalisen sekä mentaalisen tasapainon. Smaragdi kohottaa myös erottelukykyä, inspiroi syvään sisäiseen titämiseen sekä auttaa niin totuuden löytämisessä kuin sen ilmaisemisessa. Väri oli itsessään myös sopivan mystinen, joka sattuu olemaan oma tuntemukseni tästä vuodesta.

Ensimmäisenä liiankin rohkaiseva quote sekä vuoden 2019 kuukausi näkymä. Seuraavalla aukeamalla on sama, mutta tähän voin kirjoittaa ylös kuukausien tapahtumia ennen kuin olen tehnyt viikko katsaukset. Viime vuosina tämä ei tultu tehtyä, joka vähän hätiköi bujoni rustailua ja joka on varmasti osa syyllisenä siihen miksen bujon teosta nauttinut. Päätin myös lisätä vielä erikseen tämän vuoden tavoitteet bujooni, jotta voin sitten tarkemmin ne raksittaa, jos saan niitä tehdyksi.
Nämä sivut päätin vielä pitää hyvin yksinkertaisina.

Tällä aukeamalla pysytään vielä tavallaan koko vuosi katsauksessa, mutta myös hypätään ensimmäiseen kuukauteen. Halusin tehdä tällaisen kuukauden kappale aukeaman. Jokaiselle kuukaudelle on oma kappaleensa, joka joko kuvastaa kuukautta, tunteitani kuukaudelta tai sitten kappale joka jäi soimaan päähäni silloin. Tätä on kiva sitten katsella myöhemmin, sillä musiikki on omalla kohdallani sellainen, joka herättää muistoja paljonkin mieleen.
Sitten onkin tammikuun oma esittelysivu, johon kirjasin kuun neljä tärkeintä vaihetta, muutamia tärkeitä päivä, jotka tiesin näin alkukuussa sekä pikkuinen kuukausikalenteri. 

Viikkokalenterin päätin lisätä tähänkin bujoon, sillä mietin uusia tapoja, miten luoda ne ilman, että siitä tulisi liian kalenterimainen. Päätin lisätä paljon tuherruksia, kopioin netistä kivoja pikku juttuja joita pystyin liimaamaan sivuille, lisäsin soittolista boksin johon listata viikon kuunnelluimpia sekä lyhyitä tehtävälistoja. Etsin myös itseäni rohkaisevia sekä inspiroivia lausahduksia. Kirjoitin myös itselleni pienen muistutuksen jokaisesta tärkeästä kuun vaiheesta eli mitä tuona päivänä kannattaa tehdä. Yritin tehdä sivuista sellaisia, jotka ruokkivat omaa sieluani. Jokaisesta sivusta ei tullut niin täyteläinen, mutta silti omalla tavallaan täydellinen.

Viimeisellä aukeamalla - tällä hetkellä - on tällainen pikkuinen vision journal kit, jonka löysin netin syövereistä ja jonka päätin liimata pienenä inspiraationa bujooni. Sivulle päätin myös lisätä viikko sekä kuukausi tavoitteita. Sellaisia jotka yritän saada aina tehdyksi. Mietin hetken tahdonko tehdä tällaisen kirjat sivun ja ajattelin sen olevan ihan hyvä, sillä tahdon kuitenkin taas päästä lukemisen makuun. Viime vuonna tuli luettua kokonaiset kaksi kirjaa, joka tosin on ihan hyvä verrattuna vuoden 2017 lukulistaan.

Tällä hetkellä bujoni näyttää tältä enkä tiedä vielä, mitä kaikkia sivuja tulen tähän lisäämään, mutta sen tiedän, mitä en ainakaan lisää. Yritän myös seuraavan bujo aiheisen postauksen tehdä videomuodossa. Tarkoitus oli tehdä tämäkin, mutta olin niin innoissani tämän aloittamisesta etten ehtinyt kuvaamaan + alkuvuonna meillä oli vieraita joka esti kuvaamisen.

Miltä sinun bujosi näyttää tänä vuonna?

@pauline_xs