k e i t t i ö .

Keittiö oli pitkään sellainen paikka, jonka sisustusta en oikeastaan miettinyt ollenkaan. Varmaan suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että ensimmäisessä asunnossani hyvä jos keittiöön edes mahtui ja tähän asuntoon muuttaessani ajatus oli, että ruokapöytä riittää.

Yksiössä asuessani oli kyllä helppoa olla ajattelematta, miten täyttää tila, sillä se täyttyi helposti. Toki myös silloin oli kahden ihmisen tavarat täyttämässä nurkat, mutta you get the point. Suurimman osan elämästäni olen kuitenkin asunut isossa asunnossa ja tilaa on ollut paljon, joten kun sitten tähän asuntoon pääsin olo muuttui hiukan kotoisammaksi. Vaikka en tiennytkään, miten ihmeessä lähtisin sisustamaan.

Kun yli vuosi sitten tulin tätä asuntoa katsomaan oikeasti ihastuin heti tähän keittiöön. Aikaisemmassa yksiössä, seinälaatat olivat sieltä 70-luvulta ja keittiötaso naarmuinen, hiukan jopa kulahtanut. Voit siis kuvitella kuinka silmäni lepäsi nähdessäni tilavuuden lisäksi kuinka modernilta tämä keittiö näyttää. Täällä on paljon mukavampi kokoata ja muutenkin istua alas syömään yksin tai jonkun toisen kanssa. Ei tarvitse pakolla käydä istumaan sohvan ääreen, koska ruokapöytä ei vain yksinkertaisesti mahdu keittiöön. Olihan minulla ollut hyvä idea ruokailemisen suhteen edelliseen asuntoon, mutta se nyt ei koskaan päässyt suunnittelua pidemmälle muutamastakin syystä.

Pitkään olen pohdiskellut hyllyä tähän keittiön seinälle ja nyt löysin sitten omaa silmääni parhaiten miellyttävän Clas Ohlsonin valikoimasta (pääset kurkkaamaan hyllyn tästä). Ajatuksena oli oikeastaan laittaa esille niitä "hienoja" astioita, joita minulla on kaapissa, mutta sain tästä hiukan enemmän oman näköisen asettamalla hyllylle vain tuon JD-pullon, tekokasvin ja matkakaijuttimen, jotka olivat aikaisemmin olohuoneessa sekä uutena ostoksena tuon apinapatsaan, jonka olen jo pitkään halunnut ostaa. Noita löytyy vielä kaksi erilaista, joiden ostoa harkitsen suuresti. Matkakaijutinhan siirtyi nyt keittiöön, sillä kokatessa ja muutenkin keittiössä häärätessä kuuntelen musiikkia, joten tuo tuntui juuri nyt parhaimmalta paikalta sille.

Ostoslistalla keittiöön on ainakin kattovalaisin, joka on ollut yllättävän hankala ostaa. En nimittäin tiedä yhtään minkälaisen tahtoisin keittiöön hankkia ja nyt olisi korkea aika, kun illat alkavat pimenemään. En tahtoisi kylläkään ostaa samaa kattovaloa, mitkä löytyvät olohuoneesta ja makkarista, mutta kaiketi se oikea jossain vaiheessa löytyy. Tuoleille olen myös tahtonut ostaa jonkin sortin pehmusteet. Ideoita yritän keittiöönkin löytää pinterestin ihmeellisestä maailmasta ja tässä on oma niin sanottu tauluni, johon kerään omat inspiraationi.

Muuta keittiöön ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa ja ehkä hiukan keskeneräinen projekti tämäkin on, mutta halusin silti tulla keittiön esittelemään. Tuntuu nimittäin etten olisi esitellyt keittiötä vielä ollenkaan. Pari kuvaa ikkunasta ja juurikin tuosta "ruokapöytä  nurkkauksesta". Joten tässä oli jotain ajatuksia ja kuvia, miltä omassa keittiössä näyttää kuitenkin tällä hetkellä. Lampun metsästys on tällä hetkellä ykkössijalla, mutta suurena projektina on myös eteisen sisustaminen. Hävettää hiukan myöntää nimittäin eteisessä on edelleen neljä muuttolaatikkoa viemässä niin tilaa kuin myös matkimassa pöytää, jolle voin asettaa repun sekä postin kotiin astuessani. Katsotaan millaisen ratkaisun saan tänne keksittyä.

Mistä sinä saat ideoita kotisi sisustukseen?

LUE KOKO POSTAUS »

o l o h u o n e .

Ajatus muutosta syntyi ensimmäisenä mieleeni tuossa kesäkuun aikana ja aloin lähettelemään asuntoilmoituksia. Pienen masentuneisuuden ja alakuloisuuden kourissa nämä seinät tuntuivat... Inhottavilta. Ne olivat täynnä muistoja, jotka halusin vain haudata syvälle mieleni uumeniin ja kun päädyin sitten antamaan Lunan uuteen kotiin olohuoneesta tuli paikka, jossa en viettänyt ollenkaan aikaa. Kävelin vain huoneen ohitse sen enempää katsomatta, sillä muistot tuosta pienestä karvapallosta leikkimässä nurkassa, makoilemassa sohvalla toivat vain lisää surua rintaan. Halusin vielä palavammin pois tästä asunnosta.

Sitten elokuun alkuvaiheilla puhuin kuuntelin kaverini höpöttelyitä, mitä hän halusi kotiinsa ostaa. Mitä tauluja olisi kiva saada seinällle ja huonekaluja johonkin nurkkaan eteisessä. Komppasin vain hänen sanojaan sanomalla, että kuulosti hyvältä, kaipa itsekin sitä saisin aikaiseksi lähteä sisustamaan kun saisi uuden asunnon. Kaveri oli hiukan ihmeissään ja sanoi; "Miksi? Sullahan on hieno kämppä, paljon tilaa, eikä kukaan ole sanomassa ei jollekin ostokselle tai muuten vain pilaamassa näkemystäsi. Sä voit tehdä kämpästäs oman näköses, sun kodin."

Sain noiden sanojen jälkeen pientä potkua muuttaa olohuoneen järjestystä, joka jo itsessään muutti huoneen ihan eri näköiseksi. Ei ollut enää jälkiä menneestä ja aloin jopa yksikseni istumaan olohuoneessa, kuuntelemassa vain musiikkia. Kuitenkin ajatus muuttamisesta pysyi mielessäni, sillä vuokra tässä asunnossa on kuitenkin hiukkasen korkea. Puhuin asiasta työkaverini kanssa, joka kommentoi asiaa aika hyvin; "Niin on mullakin korkea vuokra, mutta mieluummin asun hiukan kalliimmassa asunnossa, joka on upea ja elän makaronipussilla kuin syön hyvin ja elän jossain vaatekomerossa." Hiukan ehkä karusti sanottu, mutta pointin varmasti ymmärtää. Omalla kohdalla nuo sanat ainakin menivät perille sillä tavalla, ettei muutto enää ole oikeastaan tavoitteena. Muuttaminen on muutenkin hyvin stressaavaa, joten miksi laittaisin itseni käymään sen prosessin läpi, kun voin luoda tästä paikasta kodin itselleni ja onhan täällä silti hyviäkin muistoja.

Yksi lempparini tällä hetkellä on tuo pikkuinen posliiniauto.

Toisena lempparina tulee vinyylilevy, joita tahdon enemmän seinälle kerätä. Fidalta suosittelen käymään noita keräilemässä. Itse maksoin tuosta levystä 2€. Kolmantena tulee sitten uusin lisäys, joka on tuo kitara. Kyseinen kitara on ollut osa lapsuuttani ja äiti ihanasti sanoi että voin sen ottaa (häneltä löytyy toinenkin eli ilman kitaraa ei äiti jäänyt), kun sanoin tahtovani kitaran osaksi sisustusta. Vaikka nyt kyllä tekee mieli alkaa opettelemaan soittamaan tuota. Äiti kertoi tarinankin kitaran takaa. Isäni oli sen hänelle ostanut, kun äiti on musiikkia nuoruudessaan tehnyt ja vaikka en kauheasti isäni teoista välitä, puhumattakaan hyväksymisestä niin tämä on sellainen esine jonka otin nyt enemmän kuin mielelläni. Isäni ei ollut ehkä paras isä tai paras aviomies suurinta osaa ajastaan. Mitä olen kuitenkin oppinut puhuttuani monesti äidin sekä isän veljen kanssa oli hän henkilö, joka oli liian herkkä tähän maailmaan. Ja tuo kitara symboloi minulle sitä ihmistä, sitä osaa hänestä joka yllätykseksi rakkaalleen osti soittimen jonka tiesi pääsevän käyttöön ja halusi kannustaa tätä tekemään sitä, mitä rakastaa.

Itselläni on paljon ideoita oikeastaan, mitä tahdon tehdä ja muutaman huonekalun tahdon kokonaan vaihtaakin, jotta ilme muuttuisi huoneessa vielä enemmän. Huone on siis keskeneräinen ja tulen näyttämään sen vielä uudelleen. Todennäköisesti ensi kerralla kokonaisuudessaan. Muutkin huoneet saavat kyllä uutta ilmettä ja nekin tulen tässä lähiaikoina näyttämään.

Ainoa kuva minkä löysin vanhasta järjestyksestä ja vuosi sitten suunnilleen otettu. Huokuu kyllä aivan erilainen fiilis kahdestakin syystä; 1) paljon vähemmän tavaraa ja 2) toinen henkilö on ollut vaikuttamassa huoneen sisustukseen. Se miksi huone pysyi kauan tässä järjestyksessä johtui ihan siitä, että huoneeseen piti mahtua muutakin tavaraa kuin sohva ja televisio eikä se olisi muulla järjestyksellä onnistunut. Nautin kyllä enemmän tästä uudesta järjestyksestä ja huomasin myös sisustaessa sekä inspiraatiota etsiessäni oman sisustustyylini olevan hyvin moderninboheemia. Tästä pääset katsomaan minua inspiroivat kuvat. Pinterest on itselleni se go-to paikka, mistä haen aina inspiraatiota. Oli kyse sitten sisustuksesta, vaatteista tai valokuvaamisesta.

Mikä on sinun lemppari juttusi omassa kodissasi? 

LUE KOKO POSTAUS »

Ajatuksia aamukahvilla ... maskien käyttö normalisoituu

"The world as we know it is over." Näillä sanoilla alkoi Vogue lehden spesiaali numeron eräs kolumni, jossa siteerattiin Donatella Versacea ja kuten tekstissä sanottiin itsekin olen täysin samaa mieltä tämän muotisuunnittelijan kanssa. COVID-19 pandemia on laajentanut näkemystämme kaikilla mahdollisilla taajuuksilla, käytännöllisesti katsoen jokaisessa maassa. Mitä tulee tulevaisuuteen meidän on jatkettava katsomista eteenpäin, mukauduttava ja olla ottamatta asioita itsestään selvyytenä.

Napattuani tuon kesä-heinäkuun spesiaali numeron käteeni olen lukaissut sen läpi varmaan jo viisi kertaa aina päätyen samaan tulokseen; Maailma jonka tunsimme, sitä ei enää ole. Kaikki on muuttunut eikä mikään tule olemaan enää entisellään. Yksi asia, joka sai minut pohtimaan asiaa tarkemmin oli, juurikin se, mitä Vogue edustaa. Muoti. Mitä sille tapahtuu?

Jo niin kauan kuin jaksaakaan edes ajassa mennä taaksepäin muoti on ollut yhteisö, jota on ajanut  eteenpäin intohimo, taide, ilo ja kekseliäisyys. Sen ympärille on kehittynyt ikiliikkujan ala, joka vain muuttuu nopeammaksi, nopeammaksi ja nopeammaksi. Uusia mallistoja, uusia vaatteita, uusia tyylejä, uusia muotinäytöksiä ja aina vain nopeammin ulos sylkäistyä muotia kauppojen näyteikkunoille. Kunnes maaliskuussa kaikki sitten pystähtyi. Tehtaat suljettiin ja näytökset peruttiin. Ja iso kysymys heräsi, mitä tapahtuu näille ihmisille, heidän työlleen ja käden jäljelleen? Minun on vaikea pohtia tätä asiaa ja mahdotonta ymmärtää täysin, miltä se tuntuu kun tällainen asia viedään sinulta pois. Varsinkin silloin kun se asia on sinun intohimosi. Asia jota olet aina halunnut tehdä. En oikein itse voi pohtia asiaa tämän tarkemmin, sillä minulla ei ole kokemusta tästä eikä lähipiirissäni ole ihmisiä, joilta voisin asiaa kysyä. Toisenlainen kysymys kuitenkin heräsi mielessäni ja siitä tahdon puhua; Mitä tapahtuukaan sille muodille, jonka tunnemme tänä päivänä? 

Vogue oli kerännyt lehteensä ajatuksia eri suunnittelijoilta. Joseph Altuzarra, Alessandro Michele ja Domenico Dolce ovat vain yksiä, jotka kertoivat mielipiteensä kuinka koko pandemia tulee vaikuttamaan muotiin. Monet ovat ymmärtäneet kuinka paljon turhuutta muodissa onkaan ollut. Kuinka esimerkiksi muotinäytöksen päätapahtumana ovat mallit ja itse esiteltävä kokoelma, mutta tähän kuuluu oikeastaan myös ne ihmiset, jotka näytöstä tulevat katsomaan. Pandemia ja sen mukana tullut karanteeni on antanut suunnittelijoille ja tuottajille mahdollisuuden keksiä uusia tapoja kertoa tarinoita muodin kautta. Luoda täysin uusi tapa muotinäytöksien järjestämiselle.

Muoti on aina ollut yksi ylellisyyden merkki, mutta aivan varmasti pandemian myötä se tulee muuttamaan muotoaan. Sen sijaan, että muoti kuvastaisi jotain upeaa ja ennen kaikkea tarpeetonta, se tulee luultavimmin edustamaan jotain, mistä olla kiitollinen - jotain joka ilmaisee osallistumista ja yhteen kuuluvuutta kuluttamisen sijaan. Muoti on kasvattanut keskittymistään lokalismiin, kollektivismiin ja tarkoitukselliseen valmistukseen, jossa luonnonvaroja ei hyödynnetä, vaan pikemminkin uudistetaan tai uudelleen kätytetään on - tai ainakin pitäisi olla jo nyt - etusijalla suunnittelijoilla. Kuten Chloé's Natacha Ramsay-Levi sanoi; "Muoti on puhunut kestävyydestä jo vuosia; nyt on sen aika."

Muodissa tulemme aivan varmasti näkemään paljon muutoksia ja toivon mukaan se tulisi painottumaan tuotantoon enemmän. Kuitenkin jo nyt näkee kaduilla kävellessä, instagramia selaillesa ja YouTube videoita katsoessa yhden yhteisen tekijän, joka on jo tullut osaksi muotia. Siinä voi mennä hetki, mutta aivan varmasti jossain vaiheessa koko tämä pandemia on selätetty. Ihmiset eivät tule kuitenkaan unohtamaan tätä ja varmasti tapoja tulee jämään tuleville sukupolville, kuten kiivas käsien pesu. Yksi asia, joka kuitenkin tulee varmasti näkymään niin catwalkilla kuin kaduillakin vielä 20 -vuoden päästä; kasvojen peittäminen.

Luettuani tuon kyseisen lehden enemmän kuin kerran mielessäni on pyörinyt se ajatus kuinka kasvomaskit ovat tulleet jäädäkseen. Kyllä se on ehkä hiukan pelottavaa nähdä monia ihmisiä peittämässä kasvojaan, kun ei tiedä peittääkö hän oikeasti kasvonsa suojellakseen muita vai itseään vai vaan koska kehotus on noussut pintaan; pitäkää maskeja käyttäessänne julkista liikennettä. 

Tällä hetkellä myynnistä löytyy, mitä erilaisempia maskeja, mitkä antavat ihmisille mahdollisuuden ilmaista itseään ja tämä on sellainen asia, joka varmasti miellyttää monia. Monille muoti, vaatteet, ovat itsensä ilmaisua ja se että joutuisi käyttämään lääkärinmaskia tuottaa varmasti vaikeuksia. Tiedän koko lauseen kuulostavan tyhmältä, sillä maskihan on tarkoitettu niin sinun kuin muidenkin suojaksi, mutta olen töissä kuullut monien - varsinkin nuorien - sanovan, etteivät maskia aio käyttää koska "se näyttää typerältä". Kuulostaa itsekäältä, mutta ymmärrän täysin, mistä se kumpuaa. 

Maskin voi periaatteessa alkaa luokittelemaan jo nyt asusteeksi ja sellainen joka ei sovi omaan tyyliin pistää vain kapinoimaan koko asiaa vastaan. Käytin nyt sanaa asuste sen takia, sillä itse näen että tulevaisuudessa se tulee olemaan sellainen, jota tullaan myymään asuste nimikkeellä. Muotimaailma on ottanut tästä kaiken irti ja luonut eri tyyppisiä, näköisiä ja mallisia maskeja, jotka sopisivat jokaiselle. Maskeista pyydetään myös tällä hetkellä todella paljon rahaa, mutta tämä on myös antanut ihmisille mahdollisuuden olla luovia jälleen ja tehdä itse omat maskit. Pinterest varsinkin on pullollaan, mitä parhaimpia tutoriaaleja, kuinka tehdä omia maskeja edullisesti.

Itse voin myöntää, että lääkärimaskin käyttäminen tuotta itselleni ahdistusta. Periaatteessa syynä on maskin ulkonakö, sillä oma mieleni yhdistää nuo automaattisesti lapsuus ajan lääkärikäynteihin, joita oli paljon ja harvoin ne olivat minulle positiivisia. Niinpä se, että joutuisin itse käyttämään lääkärimaskia ahdistaa. Myönnän että alussa, kun THL:n kehotus käyttää maskeja julkisia käyttäessä astui voimaan elokuussa (suosittelen muutenkin seuraamaan THL:n sivuja tilannepäivitysten vuoksi ja seuraamaan heidän ohjeitaan) yritin pitää maskia, mutta ahdistuin nopeasti maskin käytöstä. Ajatus myös siitä, että maski pitäisi käytön jälkeen heittää roskikseen saa minut kiertämään nuo kertakäyttöiset kaukaa. Sitten sain äidiltäni kangasmaskin, joka toi minulle enemmän itseluottamusta pitää maskia ja näyttää esimerkkiä muille. Tämä sai minut myös ostamaan itselleni lisää maskeja, jotka voin pestä käytön jälkeen. Noudatan näiden maskien kanssa tällä hetkellä THL:n ohjeistusta maskien käytössä sekä jos maskin tuoteselosteessa on omat ohjeensa esim. pesuun liittyen, noudatan niitä.

Maskien käyttäminen ei ole missään vaiheessa herättänyt mielessäni kysymystä: miksi sitä pitäisi käyttää? En ole kyseenalaistanut sitä ja mitä enemmän päiviä, kuukausia tässä ollaan eletty tämän pandemian kourissa maskeista on tullut vain normaalimpi näky. Mikä puolestaan on vahvistanut omaa uskomustani siihen, että se on tullut jäädäkseen. Pandemian selätyksen jälkeen monet tulevat varmasti silti pitämään maskeja pelosta johtuen tai koska se on tullut osaksi omaa identiteettiä, omaa tyyliä. 

Maailma on muuttunut hirveästi kuluneiden kuukausien aikana, ei ainoastaan muodin ympärillä, ja tulee aivan varmasti muuttumaan lisää. Halusin tuoda tällä postauksella pieniä ajatuksia esille, mitä tuo lehti herätti minussa ja mitä maskien käyttäminen on nostanut pintaan mielessäni. Minkälisia muutoksia  puolestaan itse olet huomannut pandemian aikana? Entä mitä ajatuksia maskien käyttäminen herättää sinussa?

P.S. Suosittelen myös suuresti lataamaan sovelluksen Koronavilkku. Se auttaa sinua pysymään turvassa sekä jos olet saanut tartunnan pitämään muut turvassa.

LUE KOKO POSTAUS »