"Mikä sinusta tulee isona?"

Kysymys, mikä esitetään todella usein nuorena; "Mikä sinusta tulee isona?" on sellainen, joka jossain vaiheessa katoaa mielestä. Ei välttämättä kaikilta, mutta itselleni kävi näin. Samoin kävi "mihin haet opiskelemaan?" pohdiskelun kanssa. Nuo kaksi eivät ole koskaan tuntuneet niinkään ajankohtaisilta, sillä olen aina ajatellut minulla olevan aikaa miettiä, mitä tahdon elämässäni tehdä. Mikä tahdon niin sanotusti olla kun kasvan aikuiseksi. Muistan kuinka yläasteella minulla oli pieniä paineita siitä, mutta lopulta kohautin vain olkiani. Olihan minulla vielä lukio aikaa pohtia mitä tahtoisin tehdä elämässäni ja pieni ajatuskin asiasta mielessäni oli.

Elämä suistui kuitenkin pikkuisen raiteilta hetkeksi. Ajatus mitä tahtoisin tehdä katosi kokonaan mielestäni. Silloinen seurustelukumppanini sai istutettua sellaisen ajatuksen päähäni, että työn teko ei ole pakollista ja aivan hyvin pystyt elämäsi elämään kelan tuilla. Hän siis periaatteessa yritti työntää minulle omaa ajatusmaailmaansa siitä, että työn teko on aivan turhaa. Kun katson taaksepäin niskavillani nousevat pystyyn tästä ajatuksesta, sillä työnteko on tuonut minulle viimeiset puolitoista vuotta sita onnistumisen tunnetta, joka saa minut haluamaan tekemään asioita. Minua myös inhottaa se, että omien unelmiani tavoittelu oli kuulemma turhaa. Nyt onneksi kaikki tuo on vain muisto.

Viime keväänä olin hyvin innoissani hakemassa kouluhin, mutta uuden työn aloitettuani halusin myös keskittyä työntekoon, joten hain vain yhteen paikkaan. En päässyt tietenkään sisäään, mutta se ei minua haitannut, sillä minulla oli varasuunnitelma. Kävin syksyllä korottamassa ylppäreissä numeroitani ja sainkin korotettua englantia ja äidinkieltä, joiden kokeisiin osallistuin. Haluni opiskella vain kasvoi ylppäreihin osallistumisen myötä, mutta samaan aikaan minulle syntyi pieniä epäilyksiä siitä, mitä haluisin oikeasti tehdä elämässäni. Saatoin myös ehkä tottua tähän työarkeen mikä minulla tällä hetkellä on ja siihen että taloudellinen tilanteeni on tasapainossa. Aloin siis pohtimaan, olisiko järkevää lähteä opiskelemaan, sillä itselläni oli kuitenkin opiskeluajoilta taloudellisen tilanteen kannalta hiukan huonoja muistoja.

Kun aloitin nykyisen työni, vaihdoin kamaapajasta alepan kassalle, sain muutamalta henkilöltä kysymyksen; "No onko tämä nyt sitten sitä mitä tahdot tehdä elämälläsi?" Hämmästyin kuinka paljon kampaajan työ oli muutaman silmissä arvokkaampaa kuin myyjän. Ihan kuin olisin joutunut pohjasakkiin vaihdettuani asiakaspalveulsta toiseen, vaikka yleinen työhän se on. Joka kolmas ihminen kuitenkin on tai on ollut myyjä aikaisemmin elämässään. Totta puhuakseni se ei ole niin kauhea työ. Siinä on hyvät ja huonot puolensa kuten kaikissa on. Itse näen puolestani vain yhden negatiivisen puolen ja monta kymmentä hyvää.

Nyt kevään aikana olen jälleen sen samaisen kysymyksen äärellä; mitä tahdon elämässäni tehdä. Mikä tahtoisin olla isona ja vastaus on oikeasti hyvinkin helppo; Tahdon opiskella journalismia. Totuus on kuitenkin, että kyseiseen tutkintoon johon olen jo kahdesti hakenut on hyvin vaikea päästä sisään. Niin kuin suurimpaan osaan on. Unelmia kannattaa tavoitella, mutta varasuunnitelma on hyvä olla. Tämä puolitoista vuotta, mitkä olen viettänyt hok-elannolla työskennellen on saanut minut hoksaamaan kuinka hyvä asiakaspalvelija, mutta myyjä myös olen. Enkä nyt tarkoita, että tämä työ saa minut vakuuttuneemmaksi, että tahdon kaupan kassalla työskennellä loppu ikäni. Puhuimme aiheesta oikeastaan työkaverini kanssa eilen. Jos vain voisin, lopettaisin tämän työn heti, mutta olen mieluummin tässä työssä kuin pikaruokalassa tai työtön. Tämä on vain työ, ei uravalinta eikä sitä tarvitse ajatella sellaisena.

Olen alkanut miettimään muita vaihtoehtoja sille jospa en nyt tuonne journalismia opiskelemaan pääsisikään. Liiketalous, markkinointi sattuvat nyt olemaan sellainen aihealue, joka jollain tasolla kiinnostaa. Tulen siis todennäköisesti monen tuhannen muun tavoin hakeutumaan tradenomi koulutukseen. Alalla on monia uramahdollisuuksia ja opiskeluiden aikana aina saa enemmän selkoa siitä, missä itse on hyvä sekä mikä olisi se mielekkäin asia, jonka parissa työskennellä. Haaga Helia on kuitenkin yksi paikka, missä on mahdollista ottaa lisäkursseja opintojen keskellä, jos jostain tietystä aihealueesta kiinnostuu. Ja vaikka minua epäilyttää kauheasti laittaa itseni opiskeluiden syövereihin jälleen kerran eräs ystäväni sanoi hyvin; "Muutaman vuodenhan se vain kestää ja sitten sitä pääsee taas jaloilleen."

Siirrytään hetkeksi sinne haavedein kuplaan. Jos voisin oikeasti tehdä mitä tahansa ilman, että taloudellinen tilanteeni kärsisi niin haluaisin olla vain kotona ja luoda jotain. Maalata, kirjoittaa, hoitaa puutarhaa, tehdä itse kynttilöitä, vaaseja, koruja joita myydä omassa verkkokaupassa. Eikä minkään raha summan perässä vaan koska se ilahduttaisi jotain toista. Voisi herätä aamulla rauhassa, nauttia kahvin omalla pikku terassilla, lukea lehteä ja myöhemmin syödä aamupalaa samalla kun häärää puutarhassa. Ja jos inspiraatio iskee kirjoittaa jotain, kenties maalata ja väkertää pieniä suloisia koruja.

Mitä äidille äitienpäivälahjaksi?

Äitienpäivä on aivan nurkan takana ja kuten olen aikaisemmissa postauksissani kertonut se on meidän perheessä (tai ainakin minulle ja veljelleni) hyvin "iso" juhla. En lähde tässä postauksessa kertaamaan asiaa, jos uteliaisuutta on niin voit käydä lukaisemassa "Äiti" postaukseni. Vaikka äitini on tärkein ihminen elämässäni olen useimpina vuosina tyytynyt hyvinkin pieneen ja nopeasti ostettuun lahjaan. Taloudellinen tilanteeni ei ole aikaisemmin oikein antanut periksi aikaisemmalle suunnittelulle, mutta tämä ei tarkoita ettenkö olisi listannut ylös tulevaisuuden lahjoja.

Tässä postauksessa tulee olemaan se lahja, minkä olen äidilleni hankkinut, mutta en kerro mikä se on sillä äitini lukee blogiani - "Hei äiti!" *vilkutus - enkä halua spoilata sitä häneltä, mutta koen tämän lahjan olevan myös hyvä idea teille muille jakaa.

Jos tästä postauksesta puolestaan ei löydy hyvää ideansiementä, mitä haluaisit äidille antaa niin kurkkaa kaksi aikaisempaa postaustani kyseisestä aiheesta; 


Äitienpäivä lahjakori // Tämä oikeastaan selittää itsensä aika hyvin. Ensimmäinen askel on tietysti korin hankkiminen, jonka jälkeen kori täytetään äidin lempiherkuilla, spa ja kosmetiikka tuotteilla, "Paras äiti" -tuotteilla ja totta kai myös kukilla.

Sinulle äiti // Todella hyvä idea jos nyt sattuu olemaan aikaa istua alas ja käyttää aikaa tällaiseen on ostaa "Sinulle äiti" täyttökirja ja antaa tuo lahjaksi. Pidän kyllä myös siitä ideasta, että antaisi lahjaksi "Minulle äiti" version, mutta se ei ehkä ole niin äitiä ajatteleva lahja.

Muumimamma // Mikä tahansa muumimamma aiheinen asia on minun mielestä oiva ostos! Sillä 1) kuka ei haluaisi muumituotteita ja 2) kuka äiti ei haluaisi tulla kuvatuksi muumimammana? En ole itse ainakaan törmännyt yhteenkään joka ottaisi tämän loukkauksena. Täydellisin ostos olisi kaiketi muumimamma marmeladi kokoelmasta joko yhden astian osto tai vaikka koko kokoelman. 

Puutarhurin maja // Jos äitisi on kunnon viherpeukalo hän aivan varmasti arvostaa mitä tahansa puutarhaan liittyviä asioita. Itse suosittelisin puutarhurin maja verkkosivulta kurkkamaan "Kasvitaulut ja julisteet" osion.

Lahjakortti // Tiedän, että joillekin lahjakortti saataa tuottaa väristyksiä ja luoda illuusion, että ei ehtinyt mitään muuta ostaa. Äiditkin ovat kuitenkin ihmisiä joilla on täysin oma makunsa ja joillekin äideille on hirvittävän haastavaa ostaa lahjaa. Hanki siis lahjakortti äidin lempikauppaan ja lataa sinne 20-100€ tai vaikka enemmänkin. Jos et osaa päättää mitään tiettyä kauppaa suosittelen itse S-ryhmän lahjakorttia, sillä toimii niin S-marketissa, Prisma kuin myös Sokoksellakin.

Kirja // Kirjat ovat minusta aina todella hyvä idea, sillä kirjoja löytyy laidasta laitaan. Kokkaajalle joku reseptikirja, neulojalle neulontaohjekirja, putarhatöitä rakastavalle joku aiheeseen sopiva. Voit myös tarjoutua maksamaan muutaman kuukauden äänkirjasovelluksessa esim. Nextory tai Bookbeat.


Mitä itse ehdottaisit äidille lahjaksi?

Värien ymmärtäminen pukeutumisessa ja vaatekaapin välttämättömyydet

[ s p r i n g  o u t f i t ]
Takki - H&M miesten osasto
Paita - Zara
Farkut - Sinsay
Aurinkolasit - Monki
Korut - Cropp

Olen nyt muutamaan otteeseen puhunut kuinka löytää oma tyyli ja ennen kaikkea miten "käyttäytyä" shoppaillessa. Nämä ovat olleet enemmän sellaisia oman mielen hallitsemisen vinkkejä. Kuinka vastustaa kiusausta ostaa turhia vaatteita. Oman tyylin etsiminen on myös paljon enemmän kuin vain tiedostaminen millaisesta tyylistä pitää ja minkälaisiin vaatteisiin tahtoo pukeutua. Sinun on tiedettävä mitä ostaa ja ennen kaikkea ymmärrettävä värimaailmaa.

[ w i n t e r  o u t f i t ]
Takki - Zara
Hattu - H&M
Villapaita - Cropp
Farkut - Sinsay
Kengät - H&M
Korut - Cropp

Pähkinänkuoressa tahdot ostaa neutraaleja värejä sekä vaatteita, asusteita joita voit yhdistellä keskenään. Edellisessä postauksessa kehotin esittämään kysymyksiä ennen ostoa kuten; käyttäisinkö tätä enemmän kuin kerran ja pystynkö luomaan enemmän kuin yhden asukokonaisuuden jo kaapissani olevien vaatteideni kanssa? Nämä kannattaa todellakin pitää mielessä shoppaillessa. Hyviä kysymyksiä esittää ovat myös; 

  • Pidänkö siitä miltä tämä näyttää päälläni?
  • Onko se mukava?

Valitse väri ja kuosi
Se että tiedät mitkä ovat sinulle sopivia värejä ei vain helpota shoppailuasi, mutta samalla kehität itsellesi oman tyylin, josta sinut tunnetaan. Joka on oikeastaan aika mahtava juttu! Sen ei tarvitse olla yhtä extriimiä kuin Steve Jobs joka pukeutui melkeinpä päivittäin mustaan poolokaulukseen ja farkkuihin. Se voi olla vaikka yhden värin tai kuosin rokkaamisesta. Oma äitini rakastaa eläinkuoseja ja nähdessäni jotain leopardikuosissa mietin; "Äitini niin rakastaisi tätä." Itse pidän todella paljon ruutu- että kukkakuosista.

Perus värit ovat sellaisia jonkä värisiä sinun ns. avain vaatteiden kuuluisi olla (takit, topit yms.). Kun taas puolestaan korostusvärit ovat niitä joilla haluat luoda kiinnostusta. Kuvioilla puolestaan pidetään hauskaa kun halutaan luoda vielä enemmän sitä kiinnostusta. Esimerkkinä alla oleva yksinkertainen oma väripalettini;
Tämä ei tietenkään tarkoita, ettet saisi ikinä poiketa näistä valitsemistasi väreistä. Mutta aloittaessasi tästä on todella paljon apua, että rajaat hiukan värimaailmaasi. Kun valitset itsellesi korostusvärejä on hyvä tiedostaa mitkä värit sopivat sinulle ja mitkä eivät. Paras tapa on tiedostaa se oma ihon väri kaikkine pohjasävyineen. Tämä jos mikä auttaa näkemään mikä sinulle sopii. Alla oleva kaavio hiukan tiivistää asiaa.

Värisi ja sesonkisi eivät ole mitään idioottivarmaa tiedettä eikä näiden tarkoitus ole kahlita sinua. Toivonmukaan nämä auttavat sinua pääsemään alkuun ja selittämään miksi jotkin vaatteet sekä asusteet näyttävät paremmalta päälläsi kuin toiset. Kaksi helppoa tapaa miten saat selville mitkä värit sopivat sinulle parhaiten on katsoa ranteitasi ja tarkistaa minkä väriset suonet sinulla on. Vihertävät lämpimiä sävyjä ja siniset/violetit puolestaan viileitä. Jos tämä edelleen herättää kysymyksiä tai et ole ihan varma voit tarkistaa asian kokeilemalla hopea- ja kultakorun kanssa kumpi näyttää ponnahtavan enemmän, kauniimmin esille ihoasi vasten. Sesongin määrittäminen on hiukan suurempi haaste, mutta värianalyysi on kuitenkin hauska tehdä. Helpoiten sen saa selville varaamalla ajan värikonsultille, mutta sen voi tehdä myös itsekin. Kotiliesi teki hyvän artikkelin aiheesta, jossa on hyvät ohjeet kuinka itse saat selville mikä vuodenaika olet.

Kevät ja syksy koostuvat lämpimistä väreistä, kun taas kesä ja talvi viileistä. Nämä ovat myös hiukan toistensa vastakohtia. Esimerkkinä kevät koostuu vaaleista lämpimistä ja syksy tummista lämpimistä. Sama toisinpäin kesän ja talven kohdalla. Muista myös että jokaisesta väristä löytyy niin lämmin kuin viileäpohjainen sävy. Jos esim pidät sinisestä, mutta sinulle ei vain sovi viileäsävyiset värit, niin kyllä sinisestäkin löytyy lämminpohjaisia sävyjä. Alla olevat kuvat hiukan antavat esimerkkiä väreistä eri vuodenajoissa.

Mitä itseeni tulee minulla näkyy ranteissa niin vihreitä kuin sinisiä suonia. Mikä merkitsisi sitä, että niin kylmät kuin lämpimät sävyt sopisivat minulle. Ihoni on kuitenkin hyvin keltapohjainen, mikä puolestaan kaventaa valikoimaani, joten aivan kaikki värit eivät minulle sovi. Olen itse vuodenajaltani kevät ja olen huomannut, ettevät talveen luokitellut sävyt sovi iholleni ollenkaan. Kylmät ja todella kontrastiset värit ovat siis sellaisia joita koitan välttää. Tämän olen huomannut selaillessani vanhoja asukuviani, jolloin olen heittänyt vain päälleni ties mitä sattuu. Suurin osa on hyviä asukokonaisuuksia, mutta nyt tiedän mikä on se syy miksi olen näyttänyt hyvin "kuolleelta" kuvissa. Värit eivät ole sopineet minulle. Todella hyvä esimerkki on myös katsoa vanhoissa kuvissani hiusteni väriä. Kylmä blondi on todella ihana väri, mutta kasvoni näyttävät vain elottomilta. Lämmin blondi puolestaan toi lisää eloisuutta ja näytti hyvältä, mutta se sulautui aivan liian hyvin ihoni kanssa. Lämmin punainen sopii taas täydellisesti keltapohjaisen ihoni kanssa. Se ei riitele eikä liikaa sulaudu ihoni kanssa, vaan tuo eloa sekä sitä hehkua kasvoilleni.

[ a u t u m n  o u t f i t ]
Villpaita - Mango
Farkut - Lindex
Kengät - H&M
Korut - Cropp
Rannekello - AarniWoods

Hiukan värien yhdistelystä

  • Komplementtivärit // Eli värit jotka ovat vastakkain väriympyrässä, toistensa vastavärejä. Näitä ovat esim keltainen ja violetti, vihreä ja punainen, sininen ja oranssi.
  • Harmoninen väriteoria // Värit jotka ovat vierekkäin väriympyrässä. 
  • Triadiset värit // Värit jotka ovat tasaisesti eroteltu toisitaan kuten vihreä, violetti ja oranssi

Kunt tiedostat oman vuodenaikasi pystyt helposti yhdistelemään eri värejä. Joko harmonisesti tai heittäytyä villimmäksi.

Perussäännöt

Ennen kuin alat oikeasti kunnolla valitsemaan värejäsi selvitä oman ihosi väri kaikkine pohjasävyineen sekä mihin vuodenaikaan kuulut. Kun tämän olet tehnyt voit alkaa pohtimaan väripalettiasi. Tässä muutama perussääntö, jotka muistaa kun värejäsi valitset;

  1. Denimiä ei lasketa // Sinun ei tarvitse lisätä denimiä väripalettiisi eikä edes kuosiin, sillä se ei ole kumpaakaan. Denimiä ei ole tarvinnut eikä tarvitsekaan koskaan rajoittaa. 
  2. Mustaa ja valkoista ei lasketa // Samoin kun denim, musta ja valkoinen ovat sellainen jotka löytyvät aika lailla jokaisen vaatekaapista jo valmiiksi ja sen vuoksi se on automaattisesti perusväreissä. Mutta jos välttämättä tahdot voit kyllä laskea nämä värit muiksikin kuin perusväreiksi.
  3. Ole avoin // Saatat lueskella tätä postausta ja vaatekaappisi koostuu juuri vain mustasta, valkoisesta ja neutraaleista väreistä. Jos tämä on se väripaletti, mikä on sinua niin tietysti rokkaa tuo värimaailma. Kukaan ei pakota käyttämään värejä, mutta jos tahdot jotain erikoista lisätä tyyliisi niin tämä on oikea paikka sille pohdinnalle lisätäkö värejä ja mistä tietää mitkä sopivat.
Pientä inspiraatiota väripalettiisi; oma värimaailmani on tällä hetkellä hyvin paljon tuo lämpimän vasemman puoleiset värit.

Laadin tähän myös pienen listan välttämättömyyksistä, joita itse koen että jokaisen kaapista kuuluisi löytyä. Itseltäni ei vielä näitä aivan kaikkia löydy enkä listannut tähän asioita kuten rengaskorvikset, maiharit tai oversize huppari, jotka ovat lempiasioitani pukea. Listassa olevat vaatteet, asusteet ja kengät ovat sellaisia jotka ovat hyvin yleisiä, helppo yhdistellä keskenään ja muiden vaatteiden kanssa sekä asioita joita jokaisella täytyy olla yksi kappale kaapissa. Hyvänä esimerkkinä musta mekko. Kun nämä perus asiat löytyvät kaapista minusta on todellakin ok, että sieltä löytyy muutama hauska ja omaan persoonaan sopiva vaate. Jollekin se voi olla leopardikuvioiset balleriinat ja toiselle rähjäiset maiharit. Tämän listan tarkoitus on myös auttaa tietämään mitä ostaa, jos asia on hiukan hämärän peitossa väripalettisi päätettyäsi.

Jos puolestaan tunnet olevasi edelleen eksyksissä siinä, mitä ostaa niin hyvä idea on vain suunnata muutamaan vaateliikkeeseen ja vain sovittaa kaikkea. Sinun ei tarvitse todellakaan ostaa! Itse teen tätä hyvin usein, että ikkunashoppailen. Nappaan sovituskoppiin mukaan silmääni pistäviä vaatteita, sovitan ja pohdin onko se sopiva minulle. Kooltaan, tyyliltään ja mitä se saa minut tuntemaan. Teini-ikäisenä en edes harkinnut sovittamista. Nappasin käteeni ja ostin. Mikä taas oli virhe, sillä moni vaatteista ei sitten loppupeleissä tuntunutkaan omalta. Ei ole mitään väärää sovittaa vaatteita ja olla ostamatta. Sitä varten nuo pukukopit ovat. Eivät ainoastaan, että löydät oikean kokosi vaan myös että näet sopiiko se juuri sinun tyyliisi etkä tee turhaa ostoa.


Missä sitten kävisin ostoksilla? 

Tosi hyvä kysymys! 

Jälleen toisenlainen lista, johon olen koonnut vaatekauppoja joissa itse käyn ostoksilla. Kaikki eivät ole sellaisia, joissa käyn jatkuvasti, mutta joiden valikoima sopii ainakin siihen omaan tyyliini.

  • H&M - Olen hyvin paljon vähentänyt käymistä henkkamaukassa, mutta se on edelleen sellainen paikka missä käyn jos en löydä haluamaani vaatetta mistään muualta.
  • Zara - Zara oli hyvin pitkään sellainen vaateliike johon en astunut hiuskarvallakaan, sillä koin sen olevan liian klassinen omaan makuuni. Nykyisin tämä on kuitenkin yksi lempivaateliikkeistäni, juurikin noiden klassisen tyylikkäiden vaatteiden vuoksi. Jos tahdon olla Catwalk-tyylikäs käyn täällä ostoksilla.
  • Monki - Jos tahdon jotain hyvin värikästä tai niin kutsuttuja "statement pieces" käyn Monkissa. Täälläkin vierailu on vähentynyt suuresti, mutta täältä löydän usein niitä 60-90 -luvun viboja huokuvia asusteita, jos niitä en kirpputorilta löydä.
  • Sinsay - Tämä on halpa ja tyylikäs vaateliike. Kannustan katsomaan enemmän laatua kuin hintaa, mutta jos et tahdo käyttää kauheasti rahaa niin tämä on oiva liike vierailla.
  • Cropp - Tästä liikkeestä on syntynyt oma ehdoton suosikkini. Koko liike on sellainen, jonka nimessä voisi suoraan lukea; "Paulan vaatekaappi", sillä minun ei tarvitse edes asuta sisään liikkeeseen kun näen jo ulkoa tuon kuvastavan minua. Tämän hetkinen tyylini pohjautuu hyvinkin paljon tuon liikkeen vaatteisiin, asusteisiin ja kenkiin.
Rohkaisen myös todellakin kurkkaamaan kirpputorit ja jopa Prisman ja K-Citymarketin valikoiman, sillä näistäkin löytyy hyviä vaatteita sekä asusteita, että kenkiäkin. Muistutan myös Helsinki Outletista, jos sinua kiinnostaa merkkivaatteet poistohintaan. Loppupeleissä sillä ei ole mitään väliä minkä liikkeen vaatteista tyylisi koostuu kunhan sinulla on itsevarma ja oma olo.

Toivon tästä postauksesta olevan edes jonkinlaista hyötyä oman tyylisi löytämisessä. Yritin koota tähän kaikkea sellaista nippelitietoa, joita itse olisin kaivannut pari vuotta sitten, sillä vaikka shoppailu ja se oma tyyli on pohjimmiltaan sitä mistä itse tykkää, mihin tahtoo pukeutua se että olisi näin karkeasti sanottuna tyylikäs oppikirjan mukaan kaipaa hiukan enemmän ymmärrystä väreistä, muodoista, kuoseista, kankaista yms. Tämä on todella laaja alue josta tulen kyllä tekemään enemmän postauksia.

Kurkkaa myös nämä postaukset!

6 askelta täydellisten farkkujen hankintaan - mitä kukaan ei kerro sinulle farkuista

Miten pukeutua valkoiseen paitaan 

Älä osta uutta villapaitaa ennen kuin luet tämän

Kuinka näyttää hyvältä litteällä rintakehällä

Kurkkaa myös edellinen postaus; Jos minulla olisi rahaa voisin ollakin tyylikäs


Vääristynyt kuva syömisestä ja omasta kehosta


Olen aina kamppaillut syömisen kanssa. Vanhimmat ystäväni tietävät tämän, sillä he ovat nähneet kuinka olen yläaste aikoina väen väkisin tunkenut ruokaa alas, vaikka keho on sanonut ei. Nykyisin ongelma ei ole niin vakava, mutta tuollaisista asioista jää se pieni jälki. Vaikka mitään hätää ei olisikaan tuo jää silti refleksin omaiseksi leijumaan ilmaan. Omalla kohdallani stressi vaikuttaa hyvin paljon syömiseeni.

Aihe on minulle hyvin arka, sillä olen aina saanut kuulla kuinka syön joko kuin linnunpoikanen tai kuin possu. Mikä puolestaan on saanut minut hyppimään syömiseni kanssa sekä ajatuksen etten tule koskaan olemaan sopusuhtainen. Olen aina joko liian lihava tai liian hoikka. Vaikka tämä on se ajatus mikä päässäni pomppii en ole tyhmä. Tiedän olevani kooltani "petite", joten en todellakaan tarvitse laihdutusvinkkejä, mitä monet minulle antavat. Aina kun saan sen buumin kuntoilla keskityn mieluummin massan rakentamiseen, sillä en todellakaan kaipaa laihempaa ulkomuotoa ja kuten normaalistikin ihmiset ovat erilaisia. Kaikkien ei tarvitse pudottaa painoa, laihtua. Kuten omalla kohdallani, olen aivan varmasti tälläkin hetkellä muutaman kilon alipainoinen tai sitten juuri siinä painossa missä minun kuuluisikin olla pituuteeni nähden.

Mutta syy sille miksi kirjoitan nyt tätä postausta on tämä; koska olen kamppaillut syömisen kanssa koko ikäni en suvaitse sitä, että tästä kommentoidaan. Oli kyseessä minun tai jonkun toisen syömisestä, en hyväksy sitä. Tämän postauksen kirjoittamiseen vaikuttaa se, että vähän aika sitten töissä ollessani sain kollegaltani kommentin koskien välipalaksi ostamiani ruokia. Kommentti meni suurin piirtein näin; "Hauska katsoa noita sun ostoksia kun oot noin hoikka. Mut kyllä tuo kostautuu sitten kun olet kolmekymppinen". Hämmennyin tästä kommentista tyystin ja kun sitten pääsin takahuoneeseen purskahdin melkein itkuun enkä pystynyt syömään koko päivänä mitään. Eväät jotka ostin, nakkipiilo, vanilijaviineri ja rahkapatukka (tiedän eivät terveellisimpiä ruoka vaihtoehtoja), lensivät roskikseen.

Sanoilla on voimaa ja tuollainen kommentti sai minut syömään todella huonosti. Ei vähän vaan huonoa ruokaa sekä herkkuja. Tällainen kommentointi on myös todella, todella asiaton. Kerroin asiasta esimiehelleni, joka lupasi ottaa henkilön puhutteluun asiasta kunhan hän palaisi töihin lomansa jälkeen. Vaikka minua myös pelotti myöntyä hänen kysymykseensä haluaisinko olla keskustelussa mukana sanoin silti kyllä. Vihaan puhua tästä aiheesta, sillä minusta tuntuu kuin yrittäisin aina väen väkisin keksiä tekosyitä sille miksi syöminen on minulle suuri haaste. Samalla se on yhtä typerää kuin lapselle selittäminen, miksi taivas on sininen. Näin nyt vain on ja sille en mahda mitään. Kävimme tuon keskustelun ja henkilö oli pahoillaan, oli tarkoittanut sen vitsiksi. Tosi mauton vitsi. Asia on kuitenkin nyt käsitelty ja toivotaan, ettei tällaista tapahdu uudestaan minun tai kenenkään toisen kohdalla. (uskon kyllä näin, sillä hän oli todella pahoillaan.)

Tällaisissa asioissa ja vastaavissa tilanteissa sanoja täytyy miettiä. Koskaan ei nimittäin tiedä mitä toisen elämässä on meneillään. Itse olen ollut positiivisessa suhteessa syömisen kanssa vuoden, mutta silti tuo vaikutti minuun, mutta mitä jos en olisi ollut? Tilanne olisi voinut olla pahempi kuin se että jätin sinä päivänä ateriat väliin ja aloin näkemään itseni hiukan pulleana. Vatsani on tuottanut minulle suurta ahdistusta viimeiset viikot ja parhaani mukaan olen yrittänyt piilotella sitä. Enemmän ehkä itseltäni kuin muilta. Mieleni on sellainen, että sanat vaikuttavat herkästi. Olin kuitenkin myrkyllisessä suhteessa, jossa manipulointi oli suuresti läsnä ja siitä kahleesta on vaikea päästä vapaaksi, vaikka henkilö itse ei ole mitenkään mukana elämässäni.

Pohdin moneen otteeseen aloittavani uudelleen treenaamisen, sillä loppupeleissä se tuotti minulle todella paljon iloa viime keväänä. Mutta pienen hetken kestänyt suhteeni toisen narsistin kanssa viime syksynä sai minut rakentamaan suuren muurin sen eteen, sillä hänen sanojensa mukaan on vain yksi tapa treenata, hänen tapansa. Minä toimin väärin kokeillessani muuta enkä edes yrittänyt tarpeeksi. Lopetin koska minulla meni maku koko hommaan ja tuo ruoka kommentti sai minut katsomaan kehoani ja häpeämään että olin lopettanut. Häpesin pömpöttävää vatsamakkaroilla varustettua vatsaani ja aloin pelkäämään, että R huomaisi asian alkaen inhoksumaan minua. Aivan kuten aikaisemmin oli käynyt. Mutta mikä auttoi minua oman kehoni hyväksymisessä ja nostatti haluani olla keholleni mukava oli kuitenkin hänen näkemyksensä kehostani sekä kannustava asenne.

Tuntuu typerältä sanoa, että kumppanin sanat vaikuttavat omiin tekemisiin ja aatteisiin, mutta se on tosi asia. Olisi outoa, jos kumppanin sanat eivät vaikuttaisi mitenkään. Sen sijaan, että R olisi myöntynyt kollegani sanoihin syömisestäni hän kauhistui ja oli huolissaan kun en ollut syönyt. Hän ei soimannut minua piilotellessani vatsaani. Eikä myöskään painostanut syömään terveellisemmin, aloittamaan liikkumista kun kerroin hänelle ajatuksiani. Tein kaiken itse, omaan tahtiini ja hän kannusti perässä. Tsemppasi juomaan vettä, syömään ja mitä enemmän hän antoi kehuja vatsasta jota vihasin sain enemmän positiivista voimaa aloittaa treenamisen. Se antoi sen tunteen, mitä minulla ei ole suhteessa koskaan ollut; hän hyväksyy ja haluaa minut huolimatta vatsamakkaroistani. Saan treenata, se ei ole edellytys suhteen jatkumiselle.

Kun tuollaisia negatiivisia kommentteja antaa ihmiselle hänen suhtautuminen ruokaa ja omaa kehoa kohtaan saattavat vääristyä. Syöminen ja painontarkkailu alkavat hallita elämää tai sitten vain mässäily voi hallita. Ei ole siis kenenkään paikka lähteä kommentoimaan kenenkään syömisiä. Olen huomannut, että usein ihmiset joilla on ongelmia oman kehonsa kanssa ovat usein niitä, jotka näitä kommentteja laukovat. Hyvinä esimerkkeinä kollegani joka punnitsee jokaisen ruokansa ja exäni, joka kuntoilusta huolimatta vihaa kehoaan kun se ei ole tarpeeksi "timmissä" kunnossa. Tuon tyyppiset ihmiset ovat viimeisiä joita kannattaa kuunnella, sillä he saavat mielihyvää nähdessään muidenkin kamppailevan kehonsa kanssa. Tällöin he eivät ole yksin. Se on vain julmaa ja ajattelematonta.

En näe kehossani kauheasti eroa, mutta treenaamisen aloittamisesta on kulunut vasta viikko. En kuitenkaan värähdä häpeästä kävellessäni peilin ohi ja se jos mikä on edistystä! Keskityn nyt vain siihen, että minulla on hyvä olo kun kävelen peilin ohitse. Että syön, juon vettä ja kuntoilen jos siltä tuntuu - joko ihan treenaamalla treenaten tai menen vaikka kävelylle. Olen jälleen kaipaillut juoksemisen pariin.

Jos minulla olisi rahaa voisin ollakin tyylikäs

Viime vuoden puolella otin itseäni kunnolla niskasta kiinni ja tein sen, mitä olen yrittänyt vuosia tehdä; rakentaa oman tyylini. Jos olet seurannut blogiani pidemmänkin aikaan olet varmasti tietoinen vaatekaappiprojektistani. Tämä oli sellainen asia jonka aloitin aina uudelleen ja uudelleen. Ennemminkin tämä oli vaatekaapinsiivousprojekti kuin, että olisin oikeasti heittänyt turhat vaatekappaleet pois. Vaikka viime vuosi olikin hiukan rankka se oli kuitenkin itselleni sellainen oman itseni etsiskely vuosi ja ilokseni voin sanoa päässeeni niinkin pitkälle, että sain heitettyä turhat vaatteet vaatekeräykseen. Keräykseen meni kaksi jätesäkillistä vaatteita ja lopputuloksena oli positiiviseti ihanan tyhjä kaappi.

Päätin rustailla tällaisen päivitetyn version siitä kuinka rakentaa omaa tyyliään. Olen tehnyt jo tämän tyylisen postauksen aikaisemmin. Tämä kyseinen teksti on kuitenkin enemmän sellaiselle, joka on hukassa oman tyylinsä kanssa. Tässä postauksessa - jota tällä hetkellä luet - kerron kuinka lähteä rakentamaan sitä omaa vaatekaappia. Tärkein asia, mikä sinun on kuitenkin muistettava ennen kuin aloitat tätä "vaatekaapin uudistamis" matkaa; tämä ei tapahdu yhdessä yössä tietokoneen ääressä verkossa viinilasin parissa. Tämä voi tuntua todella hitaalta prosessillta ja aika ajoin jopa turhauttavalta, varsinkin jos olet budjetilla liikenteessä. Mutta usko kun sanon, että se on sen arvoista.

[ o u t f i t ]
takki - zara
villapaita - zara
korut - cropp
vyö - kappahl
farkut - cropp

Tiedä tyylisi // Ennen kuin lähdet ostoksille ja aloitat vaatekaappisi täyttämisen sinun on tiedettävä, mikä on sinun tyylisi. Itse ajattelin todella pitkään, että tyylejä voi olla vain yksi ja sinun on osattava nimetä se. Ei sinun tarvitse, sillä huolimatta monien väitteistä tyyli ei ole lokero mihin itsesi laitat, vaan se on itsensä ilmaisemista. Ennen kuin siis aloitat tyylisi rakentamisen suosittelen lämpimästi keräämään varastoon kuvia, joissa vaatteet ja asusteet, meikki sekä hiukset inspiroivat sinua.

Luo budjetti // Tämä on se suurin syy, miksi lähdin tätä postausta rakentamaan. Olen nähnyt niin monia kommentteja sosiaalisessa mediassa, joissa ihmiset sanovat että eivät voi rakentaa tyyliään koska heillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tämä on täysin vääränlainen ajatusmaailma, että ainoastaan rikkailla voi olla tyyli tai tyylitajua. Kyllä suurin osa brändeistä, jotka lasketaan muodikkaiksi ovat hyvinkin hintavia, mutta tämän takia kärsivällisyys on suurin tekijä tässä aiheessa. Kannattaa luoda budjetti kuinka paljon rahaa voit käyttää kuukaudessa uusien vaatteiden ostoon. Itse olen asettanut omaksi budjetikseni 50-100e. Jos puolestaan en osta vaatteita tai käytän vain 30e lisään ylijääneen rahan ensi kuun budjettiin tai säästän sen johonkin muuhun. 

Löydä balanssi // Sinun on luotava balanssi sen välillä mitä olet nyt ja mitä olet tulevaisuudessa ennen kuin lähdet ostoksille. Tiedät varmasti sanonnan; "Pukeudu työhön jonka haluat, älä työhön joka sinulla jo on." Tahdot vaatekaappisi heijastavan omia tavoitteitasi ja visiotasi tulevaisuuden itsestäsi samanaikaisesti sovittaen sen tämän hetkiseen itseesi. Mitä apua on vaatekaapista, jonka sisällöstä ei ole hyötyä pidemmänpäälle?

Jos olet esimerkiksi kotiäiti ja unelmoit urasta bisnessmaailmassa sinun kannattaa ostaa muutama pari housupukuja niiden mukavien joogahousujen tilalle. Tai jos olet puolestaan jo bisnessmaailmassa, mutta haaveilet reppureissaamisesta ympäri Eurooppaa sinun kannattaa hitaasti vaihtaa stilettot vaelluskenkiin. Tietenkin suurella vaivalla tienatut rahat pitäisi myös käyttää sellaisiin vaatteisiin joista voit nauttia nyt eikä myöhemmin, mutta pidä myös tulevaisuus mielessäsi. Vain sinä tiedät oikean balanssin itsellesi.

Pukeudu kehosi mukaisesti // On olemassa todella monenlaisia mielipiteitä siitä, miten sinun tulisi shoppailla. Varsinkin silloin kun toivot menettäväsi muutaman kilon. Suurin osa ostaa pienempiä vaatteita motivaation toivossa, mutta loppujen lopuksi toimit siten mikä toimii juuri sinulle. Tässä kuitenkin kaksi omaa vinkkiäni; pukeudu siihen kokoon mikä olet nyt. Näytä hyvältä siinä koossa missä olet nyt. Eron huomaa oikeasti heti, kun vaatteet istuvat täydellisesti. Voit silti hyvillä mielin jatkaa kunto tavoitteitasi ja sitten uudelleen arvioida vaatteesi kun aika on oikea.

Sinulta ei välttämättä heti lopu kaikki vaatteet, ja sinulta löytyy samalla sellaisia jotka buustaavat itsevarmuuttasi. Kun sitten pääset tavoitteeseesi voit myydä tai kierrättää ne vaatteet jotka eivät enää sovi sinulle ja siten korvata ne. Oma ajatukseni ja pointtini tässä on se, että mikset pukeutusi parhaalla mahdollisella tavalla vaatteisiin, jotka sopivat nykyiselle kehosi sen sijaan, että sinulla olisi niin kauan inhottava olo kunnes "saavut tavoitteeseesi"? En näe miten tuollainen ajatusmaailma saa kenetkään innostumaan pukeutumisesta joka aamu.

Jos puolestaan olet lyönyt itsesi lukkoon tässä asiassa ettet tahdo ostaa vaatteita nykyisessä koossasi niin keskity kenkiin sekä muihin asusteisiin. Näin voit silti pitää hauskaa vaatekaappiasi rakentaessa ja nämä ovat sellaiset asiat jotka aina mahtuvat!

Jokaisella ostolla on väliä // Älä osta asioita hetken mielijohteesta. Muuten sinulle käy samoin kuin minulle ja pian elät sellaisen vaatevuoren kanssa, joka koostuu vaatekappaleista joita et ole käyttänyt kuin kerran eikä se tuntunut omalta. Tässä ei ole päätä eikä häntää. Itse käytän nykyisin metodia "Jos mieli sanoo ehkä, en osta sitä", mikä on ollut todella kätevää, sillä olen säästynyt monelta turhalta ostolta ja jos sitten vaate pyörii mielessäni käyn sen myöhemmin ostamassa.

Alennukset // Tämä on sellainen asia, josta moni on eri mieltä. Toinen sanoo älä katso alelaariin ja toinen rohkaisee. Minä kuulun jälkimmäiseen. Jos aloitat täysin alusta vaatekaappisi kanssa tai sinulla on opiskelijabudjetti alelaari on paras ystäväsi. Zara ja H&M ovat näitä "fast fashion" liikkeitä, joiden tarjonta vaihtuu aina kahden viikon välein, joten sinun ei tarvitse pelätä, että vaate joka löytyy alesta olisi pois muodista. Siitä vain yritetään päästä eroon uuden vaate-erän myötä. Jos taas tahdot brändi tuotteita suosittelen käymään Helsinki Outletissa. Nämä ovat poistuvia tuotteita, mutta sieltä löytyy niin Guess:a, Calvin Klein:a, Tommy Hilfiger:a kuin Marimekkoakin.

Vältä kuitenkin sellaisia aikoja kuin Black Friday tai Cyber Monday, jolloin hetken mielijohteesta tehtävät ostokset tapahtuvat liiankin helposti. Mieti aina alerekin kohdalla; Käyttäisinkö tätä oikeasti? Kuinka usein tätä voisin käyttää? Minkä jo kaapista löytyvän vaatteen kanssa tämä sopisi? Pystynkö luomaan enenmmän kuin yhden asukokonaisuuden, johon tämä vaatekappale sopisi? Paras aika alessa pyörimiselle kuten myös muutenkin shoppailulle minusta on silloin kun tiedät, mitä haet ja se on sellaista, jonka todella haluat ja ennen kaikkea tarvitset. On toki ok napata silloin tällöin muutama uusi asia ilman minkäänlaista suunnitelmaa, mutta jälleen muista osoittaa pidättäväisyyttä.

Kirpputorit // Mikään ei ole ihanampaa kuin kierrellä kirpputoreilla. Nämä ovat olleet itselleni aina se kultakaivos. Varsinkin nykyisin kun tahdon sitä vanhan kirjallisuuden hohtoa niin asuihini kuin sisustukseenkin. Lempipuuhaani on oikeastaan nykyisin lähteä tylsinä päivinä keskustaan kävelemään ja tutkimaan katuja, josko löytyisi jotain pikkuisia kuppiloita tai kirpputoreja. Edellisellä kerralla löysin sellaisen kuin Kruunukirppu&Olkkari Mariankadulta. Suosin itse enemmän kirpputoreja ja yleensä käyn etsimässä haluamiani vaatteita ensin näistä, mutta jos juuri sitä ei löydy niin sitten käännyn vaatekauppojen puoleen. Kirpputorit ovat minusta paras vaihtoehto myös silloin jos on kiinnostunut vaatteiden tuunaamisesta.

***

Olen tehnyt nyt muutamia ostoja parin kuukauden sisällä, joita voisin esitellä, mutta ovatko enää haul postaukset kiinnostavia? Mitkä ovat vanhankoulukunnan postauksia joita muuten kaipailet? Itse olen ollut blogimaailmassa mukana jo kohta vuosikymmenen ja rehellisesti itse kaipailen kyllä takaisin niitä vanhoja "mitä viikkoni/kuukauteni sisälsi". On ollut myös kyllä hauska lueskella nostalgisesti "mitä laukkuni sisältää" postauksia joita jotkut ovat instagramin puolella julkaisseet.



Kurkkaa myös nämä postaukset;

Ongelmani impulssi-shoppaajana ... Mikä ratkaisuksi?

10 muotiasiaa jotka parikymppisen tulisi tietää

10 idioottivarmaa tapaa näyttää aina tyylikkäältä

Muista nämä 6 asiaa seuraavalla shoppailureissullasi

Helposti kotona ... Kuplatee

Olen aina rakastanut leipomista. Yläaste ikäisenä monena viikonloppuna tein mokkapaloja ja söin suurimman osan niistä itse. En ole koskaan kuitenkaan ollut niin innostunut, että uraa olisin lähtenyt tällä alalla rakentamaan, mutta edelleenkin pidän sitä harrastuksena. Nuorempana rakastin tehdä muutamaa herkkua aina uudelleen ja uudelleen, sillä muistin reseptin ulkoa, mutta nykyisin tahdon tutkia enemmän ja kokokeilla uusia herkkuja. 

R osti minulle syntymäpäivälahjaksi vohvelipannun, jolla pystyy tekemään kuplavohveleita. Kuplavohvelit ovat olleet meidän juttu jo hetken aikaa ja minusta oli ihanaa saada tuo kuplavohvelipannu, sillä nyt voimme mennä pidemmälle luoden omia vohveleita. Tulen tekemään tästä kokeilusta oman postauksensa ja jaan pari reseptiä joita olemme testanneet jo, mutta tässä postauksessa hypätäänkin toisenlaiseen herkkuun, johon kiinnostukseni on herännyt. Nimittäin kuplatee.

Pandemian myötä oma kiinnostukseni erilaisia juomia kohtaan on herännyt ja varsinkin kuplatee on ollut yksi suurimmista kiinnostukseni herättäjistä. Kuplatee ei ole mikään uusi juttu. Suomessa sitä on ollut saatavilla jo pidemmänkin aikaa - juoma rantautui eurooppaan 2000 -luvun alussa - mutta viimeisten parin vuoden aikana se on herättänyt enemmän kiinnostusta. Kuplatee on Taiwanilainen juoma, jota on tehty erilaisina variaatioina jo 1940-luvulta lähtien. Juoma syntyi vahingossa, kun hyytelöpalloja tipahti teehen ja koska se maistui hyvältä sitä ruvettiin valmistamaan lisää. 

Kuplatee koostuu siis teestä (yleisimmin mustasta teestä), maidosta ja tapiokapalleroista, jotka ovat näitä niin sanottuja kuplia. Juomasta käytetään eri nimityksiä eri puolilla maailmaa. Jotkut sanovat kuplatee/bubble tea, jotkut kutsuvat sitä boba:ksi, toiset sanovat pearls eli helmiksi, Taiwanissa juomaa tai kuplia kutsutaan sanallla Zhēnzhū mikä tarkoittaa helmiä.

Olen testannut paria kuplateetä ja nyt mielenkiinnosta halusin kokeilla tehdä tätä kotona. Nyt kun vielä lempipaikkani on ollut suljettuna tämä on ollut mitä mainioin aika kokeilla itse. Juoman tekeminen on kaiken lisäksi todella yksinkertaista ja helppoa. Aineksiakin on ainoastaan kolme, mitä tarvitset. Ainoa pitkä prosessi on tapiokapallojen eli kuplien tekeminen. Tässä postauksessa jaan tuon reseptin sekä kuinka tehdä herkullista perus kuplateetä.


Tapiokakuplat

Tarvitset;

Vettä                     0,80dl

Fariinisokeria        0,60dl

Tapiokajauhoja     1,90dl


Näin toimit;

1. Lisää vesi ja fariinisokeri pannulle, aseta hella keskilämmölle. Keitä, kunnes sokeri liukenee ja seos kiehuu, n. 3-4 minuuttia. Lisää pieni määrä tapiokajauhoja ja keitä, sekoittaen koko ajan kunnes seos on tasaista. Jauho saattaa muodostaa möykkyjä, jos näin tapahtuu lisää hiukan vettä ja jatka sekoittamista. Kun seos on tasaista lisää puolet tapiokajauhoista ja sekoita voimakkaasti kunnes seos muuttuu tahmeaksi taikinaksi. Sammuta hella ja lisää loput tapiokajauhoista. Sekoita kunnes taikinasta tulee yhtenäinen pallo (kaikki jauho ei yhdisty taikinaan, tämä on ok). Anna taikinan jäähtyä hetki.

2. Siirrä taikina ja ylimääräinen jauho puhtaalle alustalle (itse asetin pöydälle leikkuulaudan päälle). Vaivaa taikinaa kunnes kaikki ylimääräinen jauho on yhdistynyt ja taikina on sileä pallo. Lisää vettä jos taikina tuntuu liian kuivalta ja jos taas se tuntuu liian tahmealta lisää tapiokajauhoja.

3. Jaa taikina kahteen osaan. Pyöritä taikina pitkiksi, ohuiksi "köysiksi" noin 6,35mm paksuiseksi. Leikkaa puoliksi jos ne muuttuvat liian pitkiksi. Leikkaa sitten "köysistä" pieniä noin 6,35mm kokoisia palasia. Pyöritä jokainen palanen pieneksi palloksi ja laita nuo pallot kulhoon, jossa on tapiokajauhoa. Tämä ehkäisee pallojen liimautumista toisiinsa. Älä leikkaa liian isoja paloja, sillä pallot laajenevat keittämis vaiheessa. 

4. Laita kattilaan vettä ja kiehauta se. Poista tapiokapallot jauhosta, samalla poistaen kaiken ylimääräisen jauhon ja lisää ne kiehuvaan veteen. Sekoita jotteivat pallot tartu toisiinsa kiinni, aseta lämpötila keskilämpöä alhaisemmalle. Anna pallojen kiehua hiljalleen n. 20 minuuttia välillä käyden sekoittamassa.


Kun kuplat tekeytyvät voit tehdä valmiiksi seuraavan asian, joka tuo hiukan enemmän makeutta teehen.

Fariinisokerisiirappi

Tarvitset;

Fariinisokeria           2,40dl

Vettä                        2,40dl

Näin toimit;

Lisää fariinisokeri ja vesi keskilämmöllä olevalle pannulle. Keitä kunnes sokeri liukenee, noin 5-7 minuuttia. Kaada siirappi lämmönkestävään kulhoon.


5. Kun tapiokapallot ovat valmiita valuta ylimääräinen vesi pois ja huuhdo pallot kylmällä vedellä. Laita pallot kulhoon, jossa on fariinisokerisiirappi ja anna niiden olla 30-60 minuuttia.


Musta tee

Tarvitset;

Vettä                      4,80dl

Mustaa teetä         6 pussia

Näin toimit;

Valmista tee, miten yleensäkin sen valmistat. Kiehauta vesi ja anna pussien olla vedessä ohjeen mukaisen ajan verran. Käytä mieluiten maustamatonta mustaa teetä.


Maitosekoitus

Tarvitset;

Half-and-Half                           3rkl

Makeutettua maitotiivistettä     3rkl

Näin toimit;

Half-and-Half on siis maitojuoma jossa on puolet maitoa ja puolet kermaa. En tiedä myydäänkö tätä valmiina Suomessa, mutta se on yksinkertaista tehdä itse. Sekoitat vain puolet maitoa ja puolet kermaa keskenään. Itse laitoin 2rkl maitoa ja 2rkl vispikermaa, sillä se sattui nyt löytymään kaapista. Lisää joukkoon myös maitotiiviste. Voit periaatteessa käyttää ainoastaan tuota Half-and-Half juomaa, jos et pidä niin makeasta kuplateejuomasta. Maitotiiviste nimittäin lisää makeutta jota on valmiiksi aika paljon fariinisokerisiirapin ansiosta.


Kuplateen kokoaminen

Haluamaasi lasiin laita 0,60dl fariinisokerisiirapissa olleita tapiokapalloja. (Tässä vaiheess voit lisätä jäätä, lasiin. Itse jätin tämän pois sillä meillä ei ollutkaan jääpaloja) Lisää 1,20dl mustaa teetä ja 3rkl maitoseosta. Sekoita laaja-aukkoisella pillillä ja tarjoile!


Jos kuplatee on se oma juoma itse suosittelen tekemään mahdollisimman paljon tapiokapalloja (vaikka tästä kyllä jää hyvä määrä yli), sillä niiden teko on se ainoa pitkä prosessi ja nuo pallot voi säilytää jääkaapissa. Tietenkään viikkoja ne eivät kestä. 

Oletko itse maistanut kuplateetä? Mikä on lempijuomasi tai lempipaikkasi käydä hakemassa tuota taiwanilaista juomaa?