ero narsistista ... henkisen hyväksikäytön arvet

Muistan kuinka tasan vuosi sitten olin niin onnellinen, kun olin päässyt pois suhteesta, joka oli ollut pallokalaakin myrkyllisempi. Se oli todella vapauttavaa ja vielä ihanammalta ovat tuntuneet nämä pari kuukautta kun hyvä jos olen koko ihmisestä kuullut mitään. Olen yksinkertaisesti tahtonut vain jatkaa elämääni ja yrittänyt parhaani mukaan työstää ongelmia, joita tuo huono suhde minulle synnytti.

Uskallan nykyään jopa kertoa avoimemmin, mitä suljettujen ovien takana oikein tapahtui ja onneksi olen myös muodostanut hyvät välit henkilön kanssa, joka on kokenut täysin saman. Pystymme molemmat hämmestelemään omaa idioottimaisuuttamme ja nauramaan asioille. Näkemään asian hauskan puolen. Paljon ihmisiä nimittäin löytyy, jotka eivät asiaa pysty tai tahdo ottaa huumorilla ja he esittävät sitten kysymyksen; Miten olet voinut antaa itsesi olla huonossa parisuhteessa?

Asia on yksinkertaisesti niin, että alussa sitä on niin korviaan myöten rakastunut, että nuo huonot asiat tuntuvat todella vähäpätöisiltä. Juu ne sattuvat, mutta koska tunteet ovat niin "syvät" se tuntuu juurikin sen arvoiselta. Antaa vain asian olla ja työstää suhdetta. Kun rakastat jotkakuta NOINKIN paljon toivot ja toivot, että tuo ei niin terveellinen osa tulisi olemaan vain väliaikaista ja ettei se olisi oikeasti totta. Minut manipuloitiin ajattelemaan, että kaikki  paha tuossa parisuhteessa oli oma vikani, joten oli myös minun vastuullani korjata asiat. Tämä manipulointi puolestaan sai minut haluamaan taistella suhteen puolesta yhä enemmän, sillä muutoin syy olisi minun jos suhde kaatuisi. Ja tämä kaikki vain sen vuoksi, että hän tuntisi olonsa paremmaksi ja jotta hän olisi se "parempi kumppani". Rakkauteni oli yhdessä vaiheessa niin syvää, että tyydyin mihin tahansa, koska ajattelin; Mieluummin hän olisi elämässäni kuin ei olisi. Sen vuoksi kestin sen kaiken sonnan. 

Kun taas sitten aloin ymmärtämään kaiken olevan sontaa aloin pikku hiljaa keräämään rohkeutta istuttaakseni hänet alas, jotta asia voitaisiin sivistyneesti puhua läpi. Keskustelusta en muista mitään. Muistan vain, että ero tuli ja heti tähän aikoihin viime vuodesta kun hän oli lähtenyt asunnostani pääsin elämään omaa elämääni. Olen ottannut koko asian suhteen hyvin rennosti enkä ole antanut ajatusta menneelle kuin vasta muutama kuukausi sitten. Sen viimeisen kerran jälkeen kun puhuin eksäni kanssa. Nyt vasta ymmärrän kuinka paljon sisäisiä vaurioita tuo suhde on tehnyt.

Kaikki oikeastaan alkoi tietokoneesta. Tajusin nyt tammikuun alussa, etten ole pöytäkoneellani oikein tehnyt mitään enkä oikeastaan tarvitsisi sitä ollenkaan. En miettinyt asiaa sen paremmin, sillä tiesin sen olevan oikea päätös; laittaa tietokone myyntiin. Pistin ilmoituksen tori.fi sivustolle koneesta ja parin päivän päästä kysymys liittyen tietokoneeseen ilmestyi. Kaupoista sovittiin ja koneen haki itselleen esiteini-ikäinen poika. Minusta oli ihana ajatella, että kone pääsi oikeasti käyttöön eikä jonkun kolmekymppisen miehen käsiin, joka purkaisi koneen ja myisi osat saaden enemmän voittoa. Oikeasti sillä ei ollut mitään väliä kuka sen osti, mutta ajatus toi itselleni pientä iloa.

Illan aikana koneessa ilmeni ongelma; äänet eivät kuuluneet kuulokkeista. Yritin tietysti parhaani mukaan auttaa ongelman korjaamisessa. Koko yön yritin miettiä, mikä voisi olla ongelma. Seuraavana päivänä puhelimeen ilmestynyt viesti koneen palautuksesta sai minut kauhistumaan. Ensin tuli ahdistus, sitten paniikkikohtaus ja lopulta itku.

Kyse ei ollut rahasta, että olisin ehtinyt tuhlaamaan ne. Ei. Kyse oli enemmänkin siitä, että tuo tietokone kuvasti minulle aikaa jolloin olin joutunut olemaan jotain aivan muuta. Se oli viimeinen asia, joka jollain tasolla pakotti minut olemaan yhteydessä menneisyyteeni ja olin ehtinyt huokaista helpotuksesta kun kone oli ostettu pois. Ajatus siitä, että tietokone tulisi taikaisin lojumaan ties kuinka pitkäksi aikaa olohuoneen lattialle sai minut ahdistumaan. Ahdistuksen kourissa aloin panikoimaan, mikä johti yliajatteluun ja sen myötä kyyneltulvaan. "En vain tahdo sitä takaisin", toitotin yrittäen samalla kertoa, miksen tahtontu konetta takaisin, mutta en vain saanut muuta ulos suustani ennen uutta itkun purkausta. R hoiti kuitenkin koko tilanteen todella hienosti ja en voisi olla kiitollisempi tästä.

Yliajattelin asian näin; niin kauan kuin minulla olisi tuo tietokone eksälläni olisi jokin syy olla yhteydessä minuun. Hänellä olisi jokin syy tulla juttelemaan minulle. Niin kuin hän olikin tehnyt huomattuaan minun laittaneen tietokoneen myyntiin. "Koska et tarvitse sitä, voit vaihtaa kanssani osia", hän oli sanonut kuin se olisi velvoite minulle toimia näin. Paniikkikohtaus laukesi kun mietin mitä kaikkea muuta hän minulle sanoisi. Miten hän narsistisella tavallaan väittäisi konetta omakseen ja yrittäisi jälleen manipuloida minua. Kyseessä ei olisi minun kiusaaminen, koska hänellä on tunteita minua kohtaan. Ei, en usko hänellä koskaan olleen tunteita minua kohtaan. Olin vain helppo kohde, josta hän hyötyi. Kuten olin tätä myös henkilölle, jonka tapasin ennen R.

Kaikki eivät varmastikaan noteeranneet ollenkaan lyhyen aikaa kestänyttä suhdettani tuossa syksyllä. Se oli oikeastaan hyvinkin ovista sisään ja ulos tyylinen suhde. Hän oli mitä täydellisin esimerkki rakkauden pommittajasta, josta puhuin blogissani pari viikkoa sitten. Hän osasi leperrellä, oli haavoittuvainen, mutta koska olin hyvin rikkinäinen pitkä kestoisesta suhteestani uskoin kaiken, vaikka olinkin hyvin varpaillani. Ei kulunut kauaa ennen kuin aloin huomaamaan tietynlaisia piirteitä hänessä ja minua inhottaa, että nuo asiat vaikuttavat vieläkin. Hän esim. vitsaili käsikarvoistani yrittäen näin saada minut ajamaan ne pois. Olen aina ollut hiukan epävarma karvoituksestani, ja kuten kaikki muutkin en voi omien karvojeni tummuudelle mitään, mikä puolestaan oli inhottavaa että henkilö josta pidin "kiusasi" tästä. Hän myös inhottavasti saattoi tulla vessaan ollessani siellä tai vain avasi oven, jos unohdin lukita sen ja katsoi kun istuin pöntöllä. Saatan edelleen R:lle sanoa anteeksi nopeasti kasvavista jalkakarvoistani tai hätkähtää kuullessani hänen kävelevän kylpyhuoneen ohitse ollessani itse siellä.

Minua inhottaa ajatella näitä molempia suhteessa uuden henkilön kanssa, sillä tiedän etteivät ihmiset pysty muuttumaan. Varsinkaan sellaiset, joilla on noinkin pahoja ongelmia oman itsensä kanssa. Ensimmäisellä on todettu empatiakyvyn puute ja toisella on kehittynyt narsistisia luonteenpiirteitä elämän varrella. Molemmilla on omia asioita, mitä heidän kuuluisi työstää, mutta he valitettavasti olettavat suhteen olevan ratkaisu. Vaikka kuinka tahtoisinkin varoittaa mahdollisia kumppaniehdokkaita, ei se onnistu sillä molemmat persoonat ovat hyvin karismaattisia, mikä tekee heistä vaarallisia ja minusta vain "vihaisen exän". Mutta kyllähän minä sitä olen. Olen vihainen exä, sillä minä kärsin edelleen näistä molemmista suhteista ja olen vihainen, että joku toinen joutuu kestämään painajaisiani, itkun hetkiäni ja ahdistustani, paniikkikohtauksiani eikä hänen todellakaan tarvitsisi.

Nämä kaksi olivat todellisia tekopyhiä, kuten narsisti usein ovat. He esittivät, että heillä olisi moraaleja, standardeja, tunteita ja ennen kaikkea omatunto, mutta heillä ei ole mitään näistä. Molemmat valehtelevat, solvaavat, pettävät, pahoinpitelevät ja ovat epäkunnioittavia muita ihmisiä kohtaan. Empatiakyvytön eksäni suoraan epäkunnioitti minua ja jopa omia ystäviään, joita hän käytti hyväkseen. Kun taas tuo rakkauden pommittaja epäkunnioitti omaa veljeään (mikä hirvitti minua sillä en ikimaailmassa puhuisi pahaa omasta veljestäni) sekä yhtä tyttöä joka ei enää millään tasoa ollut hänen elämässään mukana. Hän tapasi näytellä tämän kuvia instagramista ja sanoa; "katso nyt kuinka typerältä hän näyttää." Tästä kaikesta huolimatta he odottavat muilta uskollisuutta, kunnioitusta sekä ennen kaikkea, että käytät itse oman aikasi ja energiasi heihin. Eronkin jälkeen eksäni odotti, että minä antaisin hänelle rahaa kun hän sitä tarvitsisi, piti minua henkilökohtaisena pankkinaan sanoen muille; "No, jos sä et lainaa nii kyl Paula lainaa". Pommittaja puolestaan halusi, että kehuisin hänen kehoaan. Eromme jälkeen hän lähetti minulle kuvia itsestään sekä halusi että pysyisimme ystävinä, mutta pitäisimme pöydällä sen mahdollisuuden, että voisimme harrastaa seksiä. "Totuushan on, että meillä on hyvä kemia seksuaalisesti ja jos päädytään sänkyyn illan vieton jälkeen niin sitten päädytään."

Narsistit ajattelevat voivansa tehdä mitä vain, milloin vain ja sinun on vain pysyttävä uskollisena hamaan loppuun asti. Kun sanot ei, narsisti hyppää puolustus kannalle kääntäen syyn jonkun muun kuin itsensä niskaan. Yleensä se olet sinä, joka olet päättänyt sanoa vastaan. Tämä ei ole terveellistä, vaan myrkyllistä eikä todellakaan rakkautta tai sellaista, mitä kukaan ansaitsisi elämälleen. En osaa sanoa naispuolisista narsisteista paljoa, mutta miespuoliset ovat pohjimmiltaan naistenvihaajia. He epätoivoisesti etsivät itselleen naista vierelle, mutta sisämmässään halveksivat heitä. Nämä miehet syttyvät äärimmäisestä seksuaalisuudesta, sillä sitä naiset ovat heille; tyydyttäjiä, mutta perverssimäisesti he inhoksuvat viehättäviä naispuolisia ominaisuuksia uskoen, että naiset ovat irrallisia suhteita harrastavia, seksuaalisesti manipuloivia ja huomion kipeitä. Eniten narisistimies kuitenkin vihaa naista, jota hän ei voi kontrolloida.

Tiedän etten tule koskaan olemaan täysin "terve" noista suhteista, sillä ne jättivät arpia, joista suurin osa kyllä umpeutuu ajan kanssa. Tämä on jokapäiväistä työstämistä ja vaikka olen saanutkin enemmän ahdistuksen tuottamia paniikkikohtauksia voin silti hyvällä omallatunnolla sanoa voivani kuitenkin paremmin. Ja tämä, että voin purkaa ajatuksia jonnekin auttaa todella paljon asioiden puhumisen ja läpikäymisen lisäksi. Olen oikeastaan myös iloinen, että kyseenalaistin kaikkea ja kysyin itseltäni; Tukeeko tämä sellaista elämää, jonka tahdon luoda?

#maanantaifiilis ... kuupäiväkirja, pelejä ja sukulaisia

Perjantai oli yllättävänkin kiva päivä, kun pääsin lopettamaan työt jo klo 13 aikaan. Se olikin sitten suoraan kotiin siivoamaan ja pakkamaan, sillä päädyimme lähtemään viikonlopuksi sukuloimaan. Tungin totta kai läppärin reppuun mukaan. Tätähän varten olin sen juuri hankkinut. Jotta voisin kirjoittaa asioita liikenteessäkin. Noh, eipä sitä konetta tullut kertaakaan avattua, vaikka repussa olikin ja lauantain tehtävä postaus jäi julkaisematta. Tässä kuitenkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja voin taltioida, miten koko viikonloppu sujui.

Lähdimme perjantaina kuitenkin yllättävän myöhään liikenteeseen, olimme vasta kahdeksan aikoihin perillä ja melkeinpä heti söimme, kävimme saunassa ja kömmimme sänkyyn nukkumaan. Mikään ei olisi voinut kyllä olla rentouttavampaa kuin päästä saunaan pitkältä tuntuneen työviikon jälkeen.

Lauantain teemana oli kylmyys, mutta se ei estänyt meitä kuitenkaan lähtemästä ulos. Käytimme koirat lenkillä, joka ensiksi tuntui vain kidutukselta luihin ja ytimiin asti purevan tuulen vuoksi. Lenkki oli kuitenkin virkistävä. Vaikka olen sydämeltäni enemmän sohvalla löhöilijä, mieluummin kääriytyisin pörröiseen vilttiin teekupin kanssa kuin lähtisin ulos kylmään talsimaan niin nautin kyllä aina koirien kanssa ulkoilusta. 

Lenkkeilyn jälkeen lämmittelimme hetken ennen kuin suuntasimme hiljaiseen keskustaan syömään. Tarkoitus oli syödä ja pelata bilijardia, mutta huomasimme kyseisessä paikassa muutaman lautapelin emmekä voineet vastustaa kiusausta. Pelasimme shakkia, joista minä voitin yhden kierroksen (R voitti 3) ja sen jälkeen kokeilimme peliä, josta ei kumpikaan ollut aikasemmin kuullut; iKNOW. Jälkiruokana tuossa ravintolassa ei ollut muuta kuin pirtelöä ja jäätelöä, mikä ei houkuttanut niin kylmän ilman vuoksi. Tarkoituksemme oli suunnata johonkin kahvilaan kaakaolle, mutta paikat olivatkin ehtineet mennä kiinni kun poistuimme ravintolasta. Suuntasimme siis prismaan mistä ostimme Fazerin kaakaojuomajauhepussit sekä laskiaispullat, jotka nautimme saunan jälkeen.

Sunnuntai oli sitten se kunnon sukuloimispäivä ja se oli oikeastaan ihan mukavaa. En ole koskaan oikein osannut jännittää sukulaisten tapaamisia. Kaiketi johtuen siitä että itselläni on niin iso suku äidin puolelta, värikkäitä persoonia löytyy, joten en osaa jännittää tällaisia tilanteita. Sukuloinnin jälkeen päädyimme samaan paikkaan juomaan pirtelöt sekä pelaamaan hiukan bilijardia ja ilmakiekkoa. Molemmista peleistä sanoin kuinka osaan kun koko yläaste ja lukio tuli pelattua näitä pelejä, mutta hävisin kyllä kunnolla. Ilmakiekossa 9/4, joista 5 oli omareita. Joten ei kauhean hyvin mennyt, mutta oli kuitenkin todella hauskaa.

Tällaisten viikonloppujen jälkeen itselläni on jostain kumman syystä aina todella refresh olo maanantaina. Jotenkin jaksaa paremmin ja on valmis tekemäänkin asioita, vaikka en millään kylläkään tahtoisi töihin mennä. Rennolla fiiliksellä kuitenkin tämä päivä yritetään mennä!

Mites sinun viikonloppusi sujui?

Kuupäiväkirja osa 3 ... kasvava puolikuu

Kuun ensimmäinen neljännes kertoo meille, että nyt on korkea aika innostua ja toimia unelmien saavuttamiseksi. Suuntaa siis kaikki tarmokas energiasi tuottoisaksi voimaksi ja käy niiden isojen projektien kimppuun, joita olet tähän asti lykännyt.

Ennen kaikkea sinun tulisi keskittyä tekemiseen, selkeään ja diplomaattiseen kommunikaatioon, eteenpäin menemiseen, tietoseen läsnäoloon sekä sitoutumiseen. Jos olet puolestaan kiinnostunut kuutaioista, nyt on paras hetki kaikelle luovalle, ennustamiselle, motivaatiolle, rauhoittumiselle ja kasvamiselle. 

Muista, että siisti koti kuvastaa siistiä mieltä. Suot itsellesi parhaimmat menestymismahdollisuudet pitämällä asiat järjestyksessä. Jos unohdut jälleen kiireen keskelle, etkä muista hidastaa niin kirjoita iltaisin ylös tehtävälista ennen nukkumaanmenoa. Näin tiedät heti aamulla noustessasi, mihin sinun tulee keskittymisesi kohdistaa.

Tehtävä; Pohdiskele päivän kulkua

Mieti synkronisiteettejä, haasteita, maagista vuorovaikutusta tai toistuvia numeroita. Kirjoita nämä asiat ylös.

Nähdään jälleen huomenna tehtävän lopputulosten parissa!

Kuupäiväkirja #2 ... mikä on slow living?

Katsoitko eilen taivaalle? Pilvettömällä taivaalla loisti todella upeasti kuun sirppi, jota ihailin ajomatkalla kaupasta kotiin. Kuu on kyllä todella upea näky sen kaikissa muodoissa.

Päädyin tänäänkin heräämään hyvin aikaisin, mutta tällä kertaa syynä on töihin aikasemmin meneminen. Minua pyydettiin tulemaan kaksi tuntia aikaisemmin, miksipäs ei. R on koko päivän toimistolla, niin mitäpä minä yksin kotona istuskelemassa tekisin. Päivä ei muutu kuitenkaan kiireiseksi, mutta tämä slow living tehtävä oli silti, mitä mainioin muistutus ottaa rauhallisesti.

Oma hätäapulistani!

  • AIKAISIN HERÄÄMINEN - ehdottomasti laitoin tämän omalle listalleni, sillä olen kuluneen vuoden aikana huomannut hitaiden aamujen olevan enemmän minun juttuni.
  • MUSIIKIN KUUNTELU - musiikki auttaa todella paljon omaa mielialaani, ja nykyisin kuuntelen hyvin paljon lofi musiikkia. Varsinkin kirjoittaessani.
  • TAVAROIDEN JÄRJESTELY - siivoaminen ylipäätänsä rauhoittaa omia hermojani kummasti ja varsinkin stressin alaisena olen huomannut jopa pienen astioiden järjestelyn kaappiin olevan hyvin terapeuttista.
  • BABY YODA SYLIIN - ystävänpäivän jälkeen olen kanniskellut tuota pikkuista lelua kainalossani kuin lapsi unirättiään. Nytkin tuo lelu istuu sylissäni ja tunnen olevani rauhallisempi.
  • VENYTTELY - itselläni kaikki paine tuntuu aina kasaantuvan hartioille, joten pieni venyttely sessio on enemmän kuin hyväksi. 
  • ILOITSE  - joskus sitä unohtaa vain pysähtyä hetkeksi ja iloita asioista. Kuten pilvistä taivaalla, auringosta, kuusta, siitä että on lunta joka tuo enemmän valoa. Töissä en itse tosin ulos näe niin joutuu olemaan hiukan tarkkaavaisempi asioiden kanssa joista iloita. 

Mutta mikä se slow living on? Tajusin, ettet varmaan sinäkään tunne tätä termiä, kuten en minäkään ollut kuullut tästä ennen kuin sain "Kulje Kuun Kanssa" -kirjan kätösiini.

Slow Living liikkeen juuret // The Slow Movement alkoi 1980 -luvulla Italiassa yksinkertaisesti hitaan ruuan avustuksella. McDonald's oli juuri pystyttänyt yhden toimitilansa Roomaan eivätkä italiaiset pitäneet tästä ollenkaan. Carlo Petrini, Slow Food Nation kirjan kirjoittaja ja The Slow Food Movementin perustaja näki negatiivisia vaikutuksia teollistuneella "fast food" systeemillä ruokaa, terveyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kulttuuria kohtaan. "Slow Food" oli hänen parantava lääkkeensä tätä modernia sairautta kohtaan.

Carl Honroe, joka kirjoitti teoksen "In Praise of Slow" (monet pitävvät tätä manifestinä The Slow Movementille), selitti asian näin; "It's a cultural revolution against the notion that faster is always better. The Slow philosophy is not about doing everything at a snail's pace. It's about seeking to do everything at the right speed. Savouring the hours and minutes rather than just counting them. Doing everything as well as possible, instead of as fast as possible. It's about quality over quantity in everything from work to food to parenting."

Viime vuosina Slow Living on kasvattanut suurta suosiotaan enkä oikeasti ihmettele kyllä yhtään. Kuluneen vuoden aikana se on todennäköisesti kasvattanut suosiotaan vielä enemmän kun ihmiset ovat joutuneet etätöiden vuoksi olemaan kotona ja hidastuminen on ollut väistämätöntä. Olemme kuitenkin myös juosseet ympäriinsä kuin päättömät kanat, väsyttäen itsemme ja saaden tunteen, että jotain puuttuu.

Mistä Slow Living:ssä on kyse?

1) SLOW LIVING HYLKÄÄ SEN MODERNIN KÄSITYKSEN, ETTÄ NOPEAMPI ON AINA PAREMPI

Joskus on todella hauskaa olla nopea. Joskus se on jopa välttämätöntä. Ja todellakin OK. Slow Living ei tarkoita, että sinun kuuluisi harjoittaa hitaita liikkeitä keittäessäsi aamukahvia. Se mitä Slow Living on, on paljon syvempää uskomusta siitä ettei nopeampi ole aina parempi vaihtoehto. Slow Living on elämistä asianmukaisella vauhdilla. Se on se ero, mikä on burgerin ja ranskalaisten nopean nauttimisen autossa ja illallisen syömisen pöydän ääressä perheen kanssa välillä. Tehokkuudella on oma tahtinsa, mutta aivan liian usein tehokkuus ja nopeus hankautuvat yhteen ja tällöin ryöstävät elämältämme ilon ja tarkoituksen. Valitessaan elämään tiedollisesti Slow Living tyylillä antaa meille kaikille mahdollisuuden uudelleen arvioida, mikä on tärkeää, tehdä päätöksiä tietoisesti tottumuksen sijasta, ja oikeasti nauttia hetkestä, jossa olemme.

2) SLOW LIVING ARVOSTAA LAATUA

Enemmän, isommin, nopeammin on aika yleinen moderni mantra, mitä monet hokevat. Ongelmana on meidän kurinalainen harjoittamisemme saada enemmän ja tämä tekee meistä onnettomiksi, epäterveellisiksi ja velkaantuneiksi. Tämän sijaan Slow Living juhlistaa vähemmän on parempi. Olkoon se sitten Slow Meat Movement, vähemmän lihan syömistä on parempi tai Slow Fashion joka korostaa että pienempi vaatekaappi, joka koostuu kestävistä vaatteista on parempi tai The Slow Movement, joka asettaa laadun määrän edelle.

3) HIDAS ELÄMÄNTYYLI ANTAA AIKAA JA TILAA ASIOILLE JOILLA ON VÄLIÄ

Tarkoituksellisesti Slow Living eliminoi "ei niin tärkeät asiat" tarkoituksena tehdä tilaa asioille, joilla oikeasti on arvoa. Sen sijaan että katsoisi Slow Living:ä asiana joka lisää asioita tehtävä listaasi ajattele sitä mieluumin mitä ei tehdä -listana. Kun itse olin myrkyllisessä parisuhteessani enemmän oli aina parempi ja kaikki piti saada nyt ja heti. Jos mitään ei tapahtunut sillä sekunilla lensi ärräpäitä ja "maailma on minua vastaan". Kampaamossakin työskentely ei auttanut asiaa, sillä aina piti olla nopeampi ja nopeampi, mutta tuloksen piti olla samaa luokkaa mitä saatiin 4 tunnissa. 

4) SLOW LIVING:SSÄ ON KYSE TARKOITUKSELLISUUDESTA TARKKAAVAISUUTTAMME KOHTAAN

Tarkkaavaisuutesi on kaikista arvokkain resurssisi. Ja se mihin keskitämme tarkkaavaisuutemme elämämme seuraa perässä. Huonon parisuhteen, epäterveellisten elämäntapojen sekä ahdistuksen, masennuksen ja paniikkikohtausten kamppailun jäljiltä olen oppinut hallitsemaan omaa tarkkaavaisuuttani, ja kuluneen vuoden aikana tämä on muuttanut elämääni suuresti. Oli se sitten kiitollisuuden harjoittamista, olemista siinä hetkessä tai opettelemista miten rauhoitan hakkaavan sydämeni, muuttamalla mihin kohdistan huomioni muutti koko elämäni. Olen kaivanut itseni ylös masennuksesta ja potkinut ahdistusta takapuoleen viimeisten viikkojen ajan - tulen tästä kertomaan vielä lähipäivinä tarkemmin.

Slow Living opettaa meitä olemaan pelottomasti sekä anteeksiantamattomasti suojelevia omaa tarkkaavaisuuttamme kohtaan. Itselleni se tarkoitti enimmäkseen sosiaalisen mediani hallitsemista. Olen aina sen osannut hyvin, mutta tätä nykyä postaan ainoastaan jos minulla on asiaa enkä vain koska "instagram haluaa että postaat kolme kuvaa päivässä". Ajatukset ovat hyvinkin maagisia asioita. Ne joita syötämme kasvavat. Mutta meidän on valittava, mitä ajatuksia ruokimme. Jotkut meistä elävät hyvinkin nopeaa, hurjaa elämää eivät oikein valitse mitä ajatuksia ruokkivat. Joku muu (henkilö joka todennäköisesti hyötyy tästä) tekee sen heidän puolestaan. Hidastaminen antaa meille sen ajan ja keskittymisen olla tarkoituksellisia miten kulutamme tarkkaavaisuuttamme, tärkeintä resurssiamme.

5) SLOW LIVING:SSÄ ON KYSE EPÄTÄYDELLISYYDEN OMAKSUMISESTA

Osa "täydellisistä" hetkistä elämässäni ovat olleet niitä ei suunniteltuja. Suurin osa jopa sellaisia jotka eivät ole instagramin arvoisia. Hyvin sotkuisia, epätäydellisiä ja joskus jopa täynnä tuskaa. En tietenkään ikinä suunnitellut hyppääväni suhteeseen ihmisen kanssa, joka käyttäisi empaattisuuttani hyväkseen. Mutta näin pääsi käymään. Ja tiedätkö mitä, kaikesta tuosta tuskasta kasvoin ja opin paljon ihmisistä. Opin tunnistamaan tiettyjä piirteitä muissa sekä itsessäni, opin puolustamaan itseäni ja ennen kaikkea kiinnostuin enemmän ihmismielestä ja miten se toimii. 

Minulle Slow Living on ollut viimeisten parien viikkojen ajan ollut nojautumista tuota tuskaa vasten ja samalla nauttimista siitä onnesta mitä koen tällä hetkellä. Jos en pystyisi hyväksymään, ja jopa syleilemään menneisyyttäni, miten voisin nauttia tästä hetkestä? The Slow Life antaa mahdollisuuden molemmille.

Juttu on siis niin että Slow Living:ssä ei ole kyse täydellisyydestä. Eikä myöskään ole yhtä tapaa tehdä sitä. Slow Living ei ole etanan tahtiin elämistä, vaikka Slow Food:n logo on etana. Slow Living on enemminkin Le Tempo Guisto eli asianmukainen tahti. SINÄ saat valita sen tahdin. Minä en sitä sinulle sanele eikä myöskään kukaan täydellsien tyylikäs naikkonen instagramissa.

  • Kukaan muu ei päätä puolestasi onko elämäsi tarpeeksi hidasta.
  • Ei ole sääntöjä.
  • Et voi tehdä sitä väärin.
"I don't say no because I'm busy. I say no because I don't want to be busy." - Cortney Caver
Mitä kirjasit ylös omalle hätäapulistallesi? Oletko itse kuullut aikaisemmin Slow Living:stä?

Kuupäiväkirja osa 2 ... kasvava kuun sirppi

Tiedämme kaikki vallan mainiosti, että kuulla on enemmänkin muotoja kuin vain uusikuu ja täysikuu. Jostain kumman syystä kuitenkin kun yritin etsiä sivustoa, joka kertoisi kuun nousu ja laskuajan muinakin päivinä, se oli todella hankalaa. Niitä on oikeasti enemmänkin ja jokainen kuun vaihe on yhtä tärkeä, varsinkin mitä tulee kuun kanssa kulkemiseen.

Kuu on alkanut nyt ilmestymään taivaalle upeana ja kirkkaasti loistavana sirppinä. Suunnitelmat on pari päivää sitten laitettu käyntiin ja näiden energia kasvaa kuun kasvun tahtiin. Tärkeä askel, mikä yleensä suunnitellu vaiheessa ja sen jälkeen kannattaa tehdä on olla luomatta liikaa paineita näiden suunnitelmien ympärille. Se vain saa sinut häkeltymään. Tärkeää on kehitellä ideoita ja strategioita päämäärän saavuttamiseksi. Järjestelmällisyydestä on hyötyä tässä vaiheessa niin suunnitelmien toteuttamisessa kuin myös arkipäivän askareissakin.

Tänään sinun kannattaa vain keskittyä tavoitteidesi jäsentelyyn. Järjestä itsellesi omaa aikaa ja pidä se tila missä olet siistinä. Ole avoin uusille ideoille ja jopa muotoile joitakin asioita uudelleen. Pidä kiinni vain omasta ihanasta taianomaisuudestasi.

Jos sinulla on tänään sellainen olo, että on kauhea hoppu etkä osaa hidastaa menoasi. Niin tässä on pieni hidastusvinkki; Varaa aikaa taialle sekä inspiraatiolle, pidä säännöllisiä taukoja työnteosta ja hakeudu luonnonhelmaan. Sulje vaikka puhelin ja kuunteli mieluummin tuulen huminaa kuin musiikkia. Hengitä syvään - tee vaikka hengitysharjoituksia - ja nauti kupillinen lämmintä yrttiteetä.

Jos tahdot kokeilla kuutaikoja, nyt on mitä mainioin hetki taioille, jotka painottuvat menestykseen, varallisuuteen sekä hyvään onneen. 

Tehtävä; Slow-living hätäapulista

Ota paperia ja kynä, ja kirjoita ylös yksinkertaisia asioita, joita voit tehdä, kun mielesi on maassa. Laita lista sitten näkyvään paikkaan muistuttamaan sinua asioista, kun tunnet olevasi jumissa.

Nähdään jälleen huomenna lopputulosten parissa!



Suosittelen lukaisemaan aikaisemmat postaukset aiheesta; Kuutaikuus

#maanantaifiilis ... kaloja, suklaata ja suudelmia

Aina vähän väliä unohdan, että yksi syy miksi pidän yllä blogia on myös oman elämäni jakaminen. En tarkoita pelkästään kokemuksia ja "mitä opin" -tilanteita, vaan myös ihan arkipäiväisiä asioita. Pidän kuitenkin blogia kuin ns. päiväkirjaa tai tämä on ollut yksi pohjimmainen ideani kun aloitin bloggaamisen melkein kymmenen vuotta sitten. Halusin, että jossain olisi tallessa ne ajatukset, päiväkirjamaiset merkinnät mitä tapahtui. Hiukan siis kauhistuin kuin edellisin #maanantaifiilis on vuodelta 2018.

Oma viikonloppuni alkoi virallisesti keskiviikkona ja oikeasti oli kyllä virkistävää saada pitemmät vapaapäivät, jotka sijoittuivat vieläpä viikonlopulle. Torstai oli pelkkää normaalia löhöilyä, mutta perjantaina puolestaan kävin ystäväni kanssa lounaalla sekä samalla keskustassa ollessani ostib poikaystävälleni ystävänpäivälahjat. Jotain söpöä, jotka oli pakko antaa heti hänelle; pieni nallekarhu sekä rullan lipukkeita, joista voi lunastaa suudelman, halin, isomman suudelman jne. Hyvät käyttää juuri silloin kun hän on tehnyt jotain, mikä pahoittaa minun mieleni.

Olin aikaseimmin viime viikolla (ennen perjantaita) yrittänyt keksiä jotain söpöä, romanttista hänelle joka päivä. Esimerkkinä; piilotin sydän suklaita ympäri asuntoa, jotka hän sai etsiä ja perjantaina olin napannut mukaani kahvit Espresso Housesta, sillä tiesin hänen syöneen kun olin ollut itse lounaalla. Olin napannut myös Stockmannilta pari Ramune nimistä japanilaista juomaa sekä Pocky keksitikkuja, joita olen aina halunnut maistaa. Olin innoissani noista hekruista hänelle, joka sitten kaivoi yllätykseksi kylmästä lisää Ramune juomia; yksi jokaista eri makua. Sain myös päivän aikana kuulla, ettei hän ole nähnyt mitään Studio Gibli elokuvista, joka oli kauhistus minulle, joka olen puolestani suuri fani. Kävimme kaupassa noutamassa lisää naposteltavaa ja aloitimme katsomisen totta kai Totorosta ja sen jälkeen Liikkuvasta linnasta.

Lauantai ei ollut virallinen ystävänpäivä, mutta meille se oli virallinen treffipäivä. Mietimme pitkään, mitä tekisimme. Olimme päättäneet jo valmiiksi, että menisimme syömään Stone's ravintolaan, mutta entä aktiviteetti ennen ruokailua? Päädyimme varaamaan liput Sea Life Helsingistä, joka oli mitä täydellisin ajatus. Varasimme omat lippumme klo 16, ja itse hätäilin, että täytyy olla viisitoista minuuttia etuajassa. Mistä sitä tietää millainen jono siellä olisi! Kävi ilmi ettei ruuhkaa oikein ollut; minua edelleen naurattaa kun sisään mennessämme vanhempi rouvashenkilö kysyi oikein mukavasti ennen kuin sain edes oven kahvasta kiinni monelta olimme ajan varanneet. Vastasin ystävällisesti aikamme olevan klo 16, johon rouva tiuskaisi; "Jahas, meillä on 15:45, joten menemme ensin sisään." R oli pidätellyt nauruaan, kun itse vain hiukan hämmästyneenä olin tokaissut; "Ok, menkää vain." Naureskelimme vielä asialle jälkeenpäin, sillä paikalla ei juuri ihmisiä ollut eikä henkilökuntaa haitannut vaikka menimmekin omalle kierroksellemme kymmenen minuuttia aikaisemmin. Maksoimme jopa omat lippumme ennen kysestä rouvaa, joka ei tohtinut saada lapsen takkia naulakoon.

Sea Life oli siitä täydellinen ajatus, ettei paikalla oikeastaan ollut kauheasti ihmisiä, vaikka itse olin toisin ajatellut. Ystävänpäivänä ajattelin pikalla olevan enemmän pariskuntia. Saimme nauttia koko paikasta ihan rauhassa ja kaikenlisäksi eräs työntekijä tuli melkeinpä heti astuttuamme sisään kertomaan pitävänsä pikkuisen kierroksen ystvänäpäivän kunniaksi. Hän tulisi kertomaan hiukan merenalaisesta rakkauselämästä ja oli kyllä todellakin hauska heppu. Hän kertoi mielenkiintoisia asioita sekä kierroksen jälkeenkin oli ihanan aktiivinen kanssamme kertoen kaloista. Jos olette Sea Life:ssa ja näette työntekijän nimeltä Riku, häneltä kannattaa todellakin kysyä paikan kaloista.

Sunnuntai puolestaan meni täysin kotona oleskellen. Heräsin itse auringon paisteeseen, jota jäin ihailemaan olohuoneen ikkunasta. Ilma oli niin täydellinen, että olisin halunnut käydä ulkona kävelyllä. Kuitenkin joku toinen asia vei huomioni. Riensin hehkuttamaan auringosta sängyssä makoilevalle R:lle ja taisin höpöttää säästä parikin minuuttia ennen kuin käännyin mennäkseni keittämään aamukahvia. Pyörähtäessäni ympäri, jokin kosketti selkääni ja tietenkin hiukan tuimana ihmettelin asiaa. R oli asettanut minulle joululahjaksi ostamansa ison nallekarhun, eli Teddyn, syliin konvehtirasian ja toisenlaisen pikku yllätyksen. Tuijotin pientä vihreää otusta silmät suurina, kunnes jälleen hyppäsin R:n syliin. Olin näytellyt hänelle jo yli kuukauden ajan tuota pientä lelua, jonka halusin ostaa vain sen söpöyden takia, että myös toki koska olen suuri star wars fani, ja tuo olisi mitä mainioin hyllykoriste. Mikä tekee puolestaan tästä lahjasta monta kertaa ihanamman on, että tämä on ensimmäinen lahja jonka kumppani on minulle antanut ja se on oikeasti sellainen, josta olen sanonut: "Katso, tämän tahtoisin". Tämä tuli vielä niin suurena yllätyksena, sillä olin jo itse mielessäni sillä ajatuksella liikenteessä, että jos tahtoisin tuon kyseisen figuurin joutuisin itse sen ostamaan. Kuten aikasempina vuosina.

Sunnuntai ohjelmamme jäi tuon jälkeen kotipainotteiseksi. Teimme aamiaiseksi lettuja, katsoimme muutaman jakson "Supernatural" sarjaa, kävimme sitten kaupassa ja teimme illallista. Aloitimme vihdoin ja viimein myös "Mandalorian" sarjan katsomisen ja tietysti pikkuinen Yoda oli kainalossani. Se on niin pehmoinen ja helposti sylissä pidettävä, etten vain yksinkertaisesti kestä!

Kuuden hyvinkin... ei niin mielekkään ystävänpäivän jälkeen en odottanut pääseväni viettämään tällaista kokonaista viikonloppua oikeasti I-K-I-N-Ä. Oikeasti olisin niin kelpuuttanut pelkän kotona istumisen ja television katsomisen, mutta tämä oli paljon enemmän. R halusi oikeasti lähteä kanssani jonnekin, hän antoi minun olla innostunut asiasioista ja oli yhtä innostunut mukana. Pelkäsin hänen sanovan pyh, pah kaikelle mitä ehdottaisin, mutta sen sijaan hän oli yhtä intona ja jopa itse ehdotti asioita mitä voisimme tehdä. Mitä minun pitäisi sanoa, muuta kuin että olen onnellinen enkä ikinä osannut ajatella, että kuvitelmistani tulisi totta. Luen romantiikasta, kirjoitan siitä itse romaaneissani, mutten koskaan ajatellut, että se kaikki ja paljon enemmän olisi nenäni edessä. Varsinkaan kokemani jälkeen. 

Toivon todella, että saan viettää kanssasi seuraavatkin ystävänpäivät. Miten sinun ystävänpäiväsi meni?