Miksi noidat pukeutuvat mustaan? ... Mustan värin merkitys taikuudessa

Jos siis et jo tiennyt itse olen ollut kiinnostunut taikuudesta ja ennen kaikkea noituudesta hyvin pitkälti koko ikäni ajan. Varsinkin näin aikuisiän kynnyksellä aihe on alkanut kiinnostamaan enemmän ja olen tutkinut sitä tarkemmin sekä hiukan sivistänyt itseäni wiccalaisuudesta. Asian olen jättänyt kuitenkin hyvin vähäiselle puheenaiheena, sillä Suomessa se tuntuu edelleen olevan hyvin tabu juttu. Tämä ei ole kovinkaan eroava aihepiiri missään muuallakaan maailmassa, mutta itse törmään harvase päivä suomalaisiin, jotka puhuvat aiheesta. Nyt kuitenkin jälleen kun lähestytään omaa lempijuhlapyhääni - Halloweenia - niin pohdiskelin, että nyt olisi hyvä aika hiukan puhua jälleen taikuudesta.

Koska muoti on yksi kiinnostuksen kohteeni ja se on täällä blogissani yhtenä suurena aiheena niin ajattelin hiukan avata aihetta; Miksi noidat pukeutuvat mustaan. Mikäänhän ei ole sattuman varaista ja tässäkin tapauksessa mustalla värillä on hyvinkin suuri merkityksensä taikuudessa. Varsinkin pukeutumisen suhteen. Totuus on kuitenkin etteivät kaikki noidat pukeudu mustaan. Tämä on hyvin stereotyyppinen käsitys.

Mitä musta väri sitten edustaa? Musta edustaa värinä kuolemaa, pimeyttä, sujelua, alamaailmaa, elämää, syntymää, uudelleensyntymää ja hedelmällisyyttä. Noidille tämä väri on sellainen, mikä peittää ja suojaa heitä negatiivisilta vaikutteilta. Se mitä päätät pukea päällesi voi vaikuttaa hyvin triviaalilta asialta, mutta noidille se on tehtävä, missä on hyvinkin monta kerrosta. Sinun on harkittava hyvin tarkasti mitä puet päällesi, sillä jokainen osa asussa voi muuttaa fiilistä ja energiaa, mitä koko asukokonaisuus viestii.

Mutta sukelletaan siihen miksi noidat pukeutuvat mustaan ja miksi sinunkin kannattaa harkita mustaan pukeutumista! Olit sitten itse noita tai et.

Noituudessa värinä musta yleensä yhdistetään kirousten poistamiseen. Väri itsessään imee itseensä negatiivista energiaa samalla tavalla kuin se imee itseensä valoa/lämpöä auringosta. Tämä on siis väri joka on hyvin hyödyllinen kun haluaa suojata itsensä negatiiviselta energialta. Jos olet hyvin empatiakykyinen niin suosittelisin harkitsemaan pään peittämistä mustalla huivilla. Musta huivi nimittäin suojaa sinua ympärilläsi olevien ihmisten tunteilta ja energialta. Todella empatiakykyiselle henkilölle kyky välttää energian ylikuormittumista ihmispaljoudessa on välttämätöntä. Hattukin käy, mutta se ei tuo täysin samanlaista suojaa kuin huivi, joka kuitenkin peittää melkeinpä koko pään.

Musta edustaa alamaailmaa // Värinä musta yhdistetään usein kuolemaan ja tässä meidän modernissa kulttuurissa siltikin tämä yhdistäminen muuttuu hyvin kieroutuneeksi, sillä se yhdistetään melkeinpä heti pahan edustamiseen. Tämä ei ole kuitenaan totta. Jos olet sopusoinnussa henkimaailman kanssa olet varmasti huomannut, että suurimmaksi osaksi meitä ympäröivät henget ovat rauhanomaisia tai hyvin uteliaita. Värinä musta on hyödyksi kun tahdomme ottaa yhteyden näihin henkiin. Mustaan pukeutuminen rituaalin aikana auttaa sinua olemaan paremmin vaikutuksessa kosmoksen ja henkimaailman kanssa.

Musta paljastaa totuuden // Joissakin kulttuureissa mustan tiedetään poistavan ristiriitaisuutta ja hämmennystä. Se paljastaa sisäisen totuuden meissä sekä kaikissa ihmisissä, jotka ovat ympärillämme. Kuulin kerran väitteen että olemme täydellisesti omia itsejämme öisin. Koska musta yhdistetään helposti yöhön se käy järkeen, että musta myöskin yhdistettäisiin totuuteen. Joten jos siis olet noita jonka elämä on hyvin kaoottista tai sinua vain ympäröivät valehtelijat, pukeutuminen mustaan mekkoon voi auttaa sinua. Pohjimmiltaan mustan pukeminen auttaa sinua pääsemään yli kaikesta siitä paskan jauhamisesta ja paljastamaan totuuden tilanteissa.

Mustan merkitys muinaisessa Egyptissä // Muinaisessa Egyptissä musta väri luotiin jauhetusta hiilestä, johon oli sekoitettu vettä ja joskus jopa palaneita eläinten luita. Se symboloi kuolemaa, pimeyttä ja alamaailmaa. Kuitenkin se edusti elämää, syntymää ja uudelleensyntymää. Tämä johtuu siitä, että Niili muodosti hedelmällisiä mustia liete kerrostumia vuotuisten tulviensa johdosta. Yhteys kuolemaan puolestaan ei tarkoittanut yhteyttä pahuuden kanssa. Muinaisessa Egyptissä pahuutta edusti väri punainen. Monet egyptiläiset jumalat kuvattiin olentoina, joilla oli musta iho juurikin näiden ajatusmallien vuoksi. Musta myös yhdistettiin usein kaaokseen ja ulkopuolisiin. Ehkä niiden kulttuurien vuoksi, jotka Egyptiä ympäröivät. Egyptiläiset parantavat kivet oli tehty melkeinpä kokonaan mustasta kivestä.

Kun puhutaan mustaan pukeutumisesta, ensimmäisenä tulee mieleen hautajaiset tai että tahtoo "näyttää pienemmältä". Kun puhutaan taas noitien pukeutumisesta mustaan ensimmäinen ajatus on musta mekko, jossa näytät tynnyriltä sekä hupullinen viitta. Mustaan pukeutuminen voi olla kuitenkin hyvin tyylikästä ja yleensä todellisuudessa se on juurikin sitä. Kokonaan musta asu on paljon tyylikkäämpi oikeastaan - omasta mielestäni - kuin esimerkiksi kokonaan valkoiseen pukeutuminen.

Se mitä puet päällesi voi muuttaa sitä energiaa, mitä annat ulos. Asusi on siis hyvinkin voimakas väline, uskoit taikuuteen tai et. Hyvän asukokonaisuuden luominen voi siis olla hyvä taito, vaikka se ei ehkä kauhean järkevältä kuulostakaan. Mieti kuitenkin vaikka julkisuudessa olevia henkilöitä, ihmisä jotka edustavat koko ihmiskuntaa ja puhuvat muiden puolesta. Kukaan ei koskaan eduskuntatalolla ole vaatteissa, joita hän pitää rennosti kotona tai punaisella matolla kukaan ei kävele asussa joka ei toisi esille heidän omaa energiaansa.

Oikea asu voi tehdä loitsuistasi voimakkaampia, suojella sinua negatiivisuudelta tai se voi vain yksinkertaisesti nostattaa itseluottamustasi. Mielessäni pyörii oikeastaan tällä hetkellä postaus, jossa kertoisin hiukan tarkemmin kuinka luoda maaginen asukokonaisuus ja miksi se on tärkeää. Se ei ehkä ole jokaisen mieleen, mutta inspiraatiota voi imeä kaikkialta!

Pohjimmiltaan tämä oli tällainen hauskahko, pikku tietoa sisältävä postaus, jonka nyt tylsyyksissäni rustailin. Mutta mitä mieltä olit postauksesta ja sen aiheesta? Uskotko itse että väreillä on energiaan, elämään vaikuttava voima?

k e i t t i ö .

Keittiö oli pitkään sellainen paikka, jonka sisustusta en oikeastaan miettinyt ollenkaan. Varmaan suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että ensimmäisessä asunnossani hyvä jos keittiöön edes mahtui ja tähän asuntoon muuttaessani ajatus oli, että ruokapöytä riittää.

Yksiössä asuessani oli kyllä helppoa olla ajattelematta, miten täyttää tila, sillä se täyttyi helposti. Toki myös silloin oli kahden ihmisen tavarat täyttämässä nurkat, mutta you get the point. Suurimman osan elämästäni olen kuitenkin asunut isossa asunnossa ja tilaa on ollut paljon, joten kun sitten tähän asuntoon pääsin olo muuttui hiukan kotoisammaksi. Vaikka en tiennytkään, miten ihmeessä lähtisin sisustamaan.

Kun yli vuosi sitten tulin tätä asuntoa katsomaan oikeasti ihastuin heti tähän keittiöön. Aikaisemmassa yksiössä, seinälaatat olivat sieltä 70-luvulta ja keittiötaso naarmuinen, hiukan jopa kulahtanut. Voit siis kuvitella kuinka silmäni lepäsi nähdessäni tilavuuden lisäksi kuinka modernilta tämä keittiö näyttää. Täällä on paljon mukavampi kokoata ja muutenkin istua alas syömään yksin tai jonkun toisen kanssa. Ei tarvitse pakolla käydä istumaan sohvan ääreen, koska ruokapöytä ei vain yksinkertaisesti mahdu keittiöön. Olihan minulla ollut hyvä idea ruokailemisen suhteen edelliseen asuntoon, mutta se nyt ei koskaan päässyt suunnittelua pidemmälle muutamastakin syystä.

Pitkään olen pohdiskellut hyllyä tähän keittiön seinälle ja nyt löysin sitten omaa silmääni parhaiten miellyttävän Clas Ohlsonin valikoimasta (pääset kurkkaamaan hyllyn tästä). Ajatuksena oli oikeastaan laittaa esille niitä "hienoja" astioita, joita minulla on kaapissa, mutta sain tästä hiukan enemmän oman näköisen asettamalla hyllylle vain tuon JD-pullon, tekokasvin ja matkakaijuttimen, jotka olivat aikaisemmin olohuoneessa sekä uutena ostoksena tuon apinapatsaan, jonka olen jo pitkään halunnut ostaa. Noita löytyy vielä kaksi erilaista, joiden ostoa harkitsen suuresti. Matkakaijutinhan siirtyi nyt keittiöön, sillä kokatessa ja muutenkin keittiössä häärätessä kuuntelen musiikkia, joten tuo tuntui juuri nyt parhaimmalta paikalta sille.

Ostoslistalla keittiöön on ainakin kattovalaisin, joka on ollut yllättävän hankala ostaa. En nimittäin tiedä yhtään minkälaisen tahtoisin keittiöön hankkia ja nyt olisi korkea aika, kun illat alkavat pimenemään. En tahtoisi kylläkään ostaa samaa kattovaloa, mitkä löytyvät olohuoneesta ja makkarista, mutta kaiketi se oikea jossain vaiheessa löytyy. Tuoleille olen myös tahtonut ostaa jonkin sortin pehmusteet. Ideoita yritän keittiöönkin löytää pinterestin ihmeellisestä maailmasta ja tässä on oma niin sanottu tauluni, johon kerään omat inspiraationi.

Muuta keittiöön ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa ja ehkä hiukan keskeneräinen projekti tämäkin on, mutta halusin silti tulla keittiön esittelemään. Tuntuu nimittäin etten olisi esitellyt keittiötä vielä ollenkaan. Pari kuvaa ikkunasta ja juurikin tuosta "ruokapöytä  nurkkauksesta". Joten tässä oli jotain ajatuksia ja kuvia, miltä omassa keittiössä näyttää kuitenkin tällä hetkellä. Lampun metsästys on tällä hetkellä ykkössijalla, mutta suurena projektina on myös eteisen sisustaminen. Hävettää hiukan myöntää nimittäin eteisessä on edelleen neljä muuttolaatikkoa viemässä niin tilaa kuin myös matkimassa pöytää, jolle voin asettaa repun sekä postin kotiin astuessani. Katsotaan millaisen ratkaisun saan tänne keksittyä.

Mistä sinä saat ideoita kotisi sisustukseen?

o l o h u o n e .

Ajatus muutosta syntyi ensimmäisenä mieleeni tuossa kesäkuun aikana ja aloin lähettelemään asuntoilmoituksia. Pienen masentuneisuuden ja alakuloisuuden kourissa nämä seinät tuntuivat... Inhottavilta. Ne olivat täynnä muistoja, jotka halusin vain haudata syvälle mieleni uumeniin ja kun päädyin sitten antamaan Lunan uuteen kotiin olohuoneesta tuli paikka, jossa en viettänyt ollenkaan aikaa. Kävelin vain huoneen ohitse sen enempää katsomatta, sillä muistot tuosta pienestä karvapallosta leikkimässä nurkassa, makoilemassa sohvalla toivat vain lisää surua rintaan. Halusin vielä palavammin pois tästä asunnosta.

Sitten elokuun alkuvaiheilla puhuin kuuntelin kaverini höpöttelyitä, mitä hän halusi kotiinsa ostaa. Mitä tauluja olisi kiva saada seinällle ja huonekaluja johonkin nurkkaan eteisessä. Komppasin vain hänen sanojaan sanomalla, että kuulosti hyvältä, kaipa itsekin sitä saisin aikaiseksi lähteä sisustamaan kun saisi uuden asunnon. Kaveri oli hiukan ihmeissään ja sanoi; "Miksi? Sullahan on hieno kämppä, paljon tilaa, eikä kukaan ole sanomassa ei jollekin ostokselle tai muuten vain pilaamassa näkemystäsi. Sä voit tehdä kämpästäs oman näköses, sun kodin."

Sain noiden sanojen jälkeen pientä potkua muuttaa olohuoneen järjestystä, joka jo itsessään muutti huoneen ihan eri näköiseksi. Ei ollut enää jälkiä menneestä ja aloin jopa yksikseni istumaan olohuoneessa, kuuntelemassa vain musiikkia. Kuitenkin ajatus muuttamisesta pysyi mielessäni, sillä vuokra tässä asunnossa on kuitenkin hiukkasen korkea. Puhuin asiasta työkaverini kanssa, joka kommentoi asiaa aika hyvin; "Niin on mullakin korkea vuokra, mutta mieluummin asun hiukan kalliimmassa asunnossa, joka on upea ja elän makaronipussilla kuin syön hyvin ja elän jossain vaatekomerossa." Hiukan ehkä karusti sanottu, mutta pointin varmasti ymmärtää. Omalla kohdalla nuo sanat ainakin menivät perille sillä tavalla, ettei muutto enää ole oikeastaan tavoitteena. Muuttaminen on muutenkin hyvin stressaavaa, joten miksi laittaisin itseni käymään sen prosessin läpi, kun voin luoda tästä paikasta kodin itselleni ja onhan täällä silti hyviäkin muistoja.

Yksi lempparini tällä hetkellä on tuo pikkuinen posliiniauto.

Toisena lempparina tulee vinyylilevy, joita tahdon enemmän seinälle kerätä. Fidalta suosittelen käymään noita keräilemässä. Itse maksoin tuosta levystä 2€. Kolmantena tulee sitten uusin lisäys, joka on tuo kitara. Kyseinen kitara on ollut osa lapsuuttani ja äiti ihanasti sanoi että voin sen ottaa (häneltä löytyy toinenkin eli ilman kitaraa ei äiti jäänyt), kun sanoin tahtovani kitaran osaksi sisustusta. Vaikka nyt kyllä tekee mieli alkaa opettelemaan soittamaan tuota. Äiti kertoi tarinankin kitaran takaa. Isäni oli sen hänelle ostanut, kun äiti on musiikkia nuoruudessaan tehnyt ja vaikka en kauheasti isäni teoista välitä, puhumattakaan hyväksymisestä niin tämä on sellainen esine jonka otin nyt enemmän kuin mielelläni. Isäni ei ollut ehkä paras isä tai paras aviomies suurinta osaa ajastaan. Mitä olen kuitenkin oppinut puhuttuani monesti äidin sekä isän veljen kanssa oli hän henkilö, joka oli liian herkkä tähän maailmaan. Ja tuo kitara symboloi minulle sitä ihmistä, sitä osaa hänestä joka yllätykseksi rakkaalleen osti soittimen jonka tiesi pääsevän käyttöön ja halusi kannustaa tätä tekemään sitä, mitä rakastaa.

Itselläni on paljon ideoita oikeastaan, mitä tahdon tehdä ja muutaman huonekalun tahdon kokonaan vaihtaakin, jotta ilme muuttuisi huoneessa vielä enemmän. Huone on siis keskeneräinen ja tulen näyttämään sen vielä uudelleen. Todennäköisesti ensi kerralla kokonaisuudessaan. Muutkin huoneet saavat kyllä uutta ilmettä ja nekin tulen tässä lähiaikoina näyttämään.

Ainoa kuva minkä löysin vanhasta järjestyksestä ja vuosi sitten suunnilleen otettu. Huokuu kyllä aivan erilainen fiilis kahdestakin syystä; 1) paljon vähemmän tavaraa ja 2) toinen henkilö on ollut vaikuttamassa huoneen sisustukseen. Se miksi huone pysyi kauan tässä järjestyksessä johtui ihan siitä, että huoneeseen piti mahtua muutakin tavaraa kuin sohva ja televisio eikä se olisi muulla järjestyksellä onnistunut. Nautin kyllä enemmän tästä uudesta järjestyksestä ja huomasin myös sisustaessa sekä inspiraatiota etsiessäni oman sisustustyylini olevan hyvin moderninboheemia. Tästä pääset katsomaan minua inspiroivat kuvat. Pinterest on itselleni se go-to paikka, mistä haen aina inspiraatiota. Oli kyse sitten sisustuksesta, vaatteista tai valokuvaamisesta.

Mikä on sinun lemppari juttusi omassa kodissasi? 

Ajatuksia aamukahvilla ... maskien käyttö normalisoituu

"The world as we know it is over." Näillä sanoilla alkoi Vogue lehden spesiaali numeron eräs kolumni, jossa siteerattiin Donatella Versacea ja kuten tekstissä sanottiin itsekin olen täysin samaa mieltä tämän muotisuunnittelijan kanssa. COVID-19 pandemia on laajentanut näkemystämme kaikilla mahdollisilla taajuuksilla, käytännöllisesti katsoen jokaisessa maassa. Mitä tulee tulevaisuuteen meidän on jatkettava katsomista eteenpäin, mukauduttava ja olla ottamatta asioita itsestään selvyytenä.

Napattuani tuon kesä-heinäkuun spesiaali numeron käteeni olen lukaissut sen läpi varmaan jo viisi kertaa aina päätyen samaan tulokseen; Maailma jonka tunsimme, sitä ei enää ole. Kaikki on muuttunut eikä mikään tule olemaan enää entisellään. Yksi asia, joka sai minut pohtimaan asiaa tarkemmin oli, juurikin se, mitä Vogue edustaa. Muoti. Mitä sille tapahtuu?

Jo niin kauan kuin jaksaakaan edes ajassa mennä taaksepäin muoti on ollut yhteisö, jota on ajanut  eteenpäin intohimo, taide, ilo ja kekseliäisyys. Sen ympärille on kehittynyt ikiliikkujan ala, joka vain muuttuu nopeammaksi, nopeammaksi ja nopeammaksi. Uusia mallistoja, uusia vaatteita, uusia tyylejä, uusia muotinäytöksiä ja aina vain nopeammin ulos sylkäistyä muotia kauppojen näyteikkunoille. Kunnes maaliskuussa kaikki sitten pystähtyi. Tehtaat suljettiin ja näytökset peruttiin. Ja iso kysymys heräsi, mitä tapahtuu näille ihmisille, heidän työlleen ja käden jäljelleen? Minun on vaikea pohtia tätä asiaa ja mahdotonta ymmärtää täysin, miltä se tuntuu kun tällainen asia viedään sinulta pois. Varsinkin silloin kun se asia on sinun intohimosi. Asia jota olet aina halunnut tehdä. En oikein itse voi pohtia asiaa tämän tarkemmin, sillä minulla ei ole kokemusta tästä eikä lähipiirissäni ole ihmisiä, joilta voisin asiaa kysyä. Toisenlainen kysymys kuitenkin heräsi mielessäni ja siitä tahdon puhua; Mitä tapahtuukaan sille muodille, jonka tunnemme tänä päivänä? 

Vogue oli kerännyt lehteensä ajatuksia eri suunnittelijoilta. Joseph Altuzarra, Alessandro Michele ja Domenico Dolce ovat vain yksiä, jotka kertoivat mielipiteensä kuinka koko pandemia tulee vaikuttamaan muotiin. Monet ovat ymmärtäneet kuinka paljon turhuutta muodissa onkaan ollut. Kuinka esimerkiksi muotinäytöksen päätapahtumana ovat mallit ja itse esiteltävä kokoelma, mutta tähän kuuluu oikeastaan myös ne ihmiset, jotka näytöstä tulevat katsomaan. Pandemia ja sen mukana tullut karanteeni on antanut suunnittelijoille ja tuottajille mahdollisuuden keksiä uusia tapoja kertoa tarinoita muodin kautta. Luoda täysin uusi tapa muotinäytöksien järjestämiselle.

Muoti on aina ollut yksi ylellisyyden merkki, mutta aivan varmasti pandemian myötä se tulee muuttamaan muotoaan. Sen sijaan, että muoti kuvastaisi jotain upeaa ja ennen kaikkea tarpeetonta, se tulee luultavimmin edustamaan jotain, mistä olla kiitollinen - jotain joka ilmaisee osallistumista ja yhteen kuuluvuutta kuluttamisen sijaan. Muoti on kasvattanut keskittymistään lokalismiin, kollektivismiin ja tarkoitukselliseen valmistukseen, jossa luonnonvaroja ei hyödynnetä, vaan pikemminkin uudistetaan tai uudelleen kätytetään on - tai ainakin pitäisi olla jo nyt - etusijalla suunnittelijoilla. Kuten Chloé's Natacha Ramsay-Levi sanoi; "Muoti on puhunut kestävyydestä jo vuosia; nyt on sen aika."

Muodissa tulemme aivan varmasti näkemään paljon muutoksia ja toivon mukaan se tulisi painottumaan tuotantoon enemmän. Kuitenkin jo nyt näkee kaduilla kävellessä, instagramia selaillesa ja YouTube videoita katsoessa yhden yhteisen tekijän, joka on jo tullut osaksi muotia. Siinä voi mennä hetki, mutta aivan varmasti jossain vaiheessa koko tämä pandemia on selätetty. Ihmiset eivät tule kuitenkaan unohtamaan tätä ja varmasti tapoja tulee jämään tuleville sukupolville, kuten kiivas käsien pesu. Yksi asia, joka kuitenkin tulee varmasti näkymään niin catwalkilla kuin kaduillakin vielä 20 -vuoden päästä; kasvojen peittäminen.

Luettuani tuon kyseisen lehden enemmän kuin kerran mielessäni on pyörinyt se ajatus kuinka kasvomaskit ovat tulleet jäädäkseen. Kyllä se on ehkä hiukan pelottavaa nähdä monia ihmisiä peittämässä kasvojaan, kun ei tiedä peittääkö hän oikeasti kasvonsa suojellakseen muita vai itseään vai vaan koska kehotus on noussut pintaan; pitäkää maskeja käyttäessänne julkista liikennettä. 

Tällä hetkellä myynnistä löytyy, mitä erilaisempia maskeja, mitkä antavat ihmisille mahdollisuuden ilmaista itseään ja tämä on sellainen asia, joka varmasti miellyttää monia. Monille muoti, vaatteet, ovat itsensä ilmaisua ja se että joutuisi käyttämään lääkärinmaskia tuottaa varmasti vaikeuksia. Tiedän koko lauseen kuulostavan tyhmältä, sillä maskihan on tarkoitettu niin sinun kuin muidenkin suojaksi, mutta olen töissä kuullut monien - varsinkin nuorien - sanovan, etteivät maskia aio käyttää koska "se näyttää typerältä". Kuulostaa itsekäältä, mutta ymmärrän täysin, mistä se kumpuaa. 

Maskin voi periaatteessa alkaa luokittelemaan jo nyt asusteeksi ja sellainen joka ei sovi omaan tyyliin pistää vain kapinoimaan koko asiaa vastaan. Käytin nyt sanaa asuste sen takia, sillä itse näen että tulevaisuudessa se tulee olemaan sellainen, jota tullaan myymään asuste nimikkeellä. Muotimaailma on ottanut tästä kaiken irti ja luonut eri tyyppisiä, näköisiä ja mallisia maskeja, jotka sopisivat jokaiselle. Maskeista pyydetään myös tällä hetkellä todella paljon rahaa, mutta tämä on myös antanut ihmisille mahdollisuuden olla luovia jälleen ja tehdä itse omat maskit. Pinterest varsinkin on pullollaan, mitä parhaimpia tutoriaaleja, kuinka tehdä omia maskeja edullisesti.

Itse voin myöntää, että lääkärimaskin käyttäminen tuotta itselleni ahdistusta. Periaatteessa syynä on maskin ulkonakö, sillä oma mieleni yhdistää nuo automaattisesti lapsuus ajan lääkärikäynteihin, joita oli paljon ja harvoin ne olivat minulle positiivisia. Niinpä se, että joutuisin itse käyttämään lääkärimaskia ahdistaa. Myönnän että alussa, kun THL:n kehotus käyttää maskeja julkisia käyttäessä astui voimaan elokuussa (suosittelen muutenkin seuraamaan THL:n sivuja tilannepäivitysten vuoksi ja seuraamaan heidän ohjeitaan) yritin pitää maskia, mutta ahdistuin nopeasti maskin käytöstä. Ajatus myös siitä, että maski pitäisi käytön jälkeen heittää roskikseen saa minut kiertämään nuo kertakäyttöiset kaukaa. Sitten sain äidiltäni kangasmaskin, joka toi minulle enemmän itseluottamusta pitää maskia ja näyttää esimerkkiä muille. Tämä sai minut myös ostamaan itselleni lisää maskeja, jotka voin pestä käytön jälkeen. Noudatan näiden maskien kanssa tällä hetkellä THL:n ohjeistusta maskien käytössä sekä jos maskin tuoteselosteessa on omat ohjeensa esim. pesuun liittyen, noudatan niitä.

Maskien käyttäminen ei ole missään vaiheessa herättänyt mielessäni kysymystä: miksi sitä pitäisi käyttää? En ole kyseenalaistanut sitä ja mitä enemmän päiviä, kuukausia tässä ollaan eletty tämän pandemian kourissa maskeista on tullut vain normaalimpi näky. Mikä puolestaan on vahvistanut omaa uskomustani siihen, että se on tullut jäädäkseen. Pandemian selätyksen jälkeen monet tulevat varmasti silti pitämään maskeja pelosta johtuen tai koska se on tullut osaksi omaa identiteettiä, omaa tyyliä. 

Maailma on muuttunut hirveästi kuluneiden kuukausien aikana, ei ainoastaan muodin ympärillä, ja tulee aivan varmasti muuttumaan lisää. Halusin tuoda tällä postauksella pieniä ajatuksia esille, mitä tuo lehti herätti minussa ja mitä maskien käyttäminen on nostanut pintaan mielessäni. Minkälisia muutoksia  puolestaan itse olet huomannut pandemian aikana? Entä mitä ajatuksia maskien käyttäminen herättää sinussa?


P.S. Suosittelen myös suuresti lataamaan sovelluksen Koronavilkku. Se auttaa sinua pysymään turvassa sekä jos olet saanut tartunnan pitämään muut turvassa.

Suunnitelmani päästä yli inspiraation puutoksesta

Kesä tekee nopeaa loppuaan, mutta tällä kertaa se ei oikeasti haittaa ollenkaan. Itse odotan enemmän kuin innolla syksyä ja sitä, että pääsee kunnolla nauttimaan sadepäivistä, ruskasta, kynttilän valosta iltahämärässä ja muista syksyn mukana tulevista ihanuuksista. Kesä on aina tuntunut olevan sellainen vuodenaika jolloin sitä aikaa tehdä asioita on paljon, mutta ärsyttävästi sitten sitä inspiraatiota tehdä mitään luovaa ei ole juuri ollenkaan. Vaikka olenkin saanut ulos muutaman postauksen niin silti kuluneet pari kuukautta olen yrittänyt päästä pois tuosta inspiraation puutteesta. Todellisuus on, että sitä minulla on. Olen kokeillut ties minkälaisia asioita eikä mikään ole oikeastaan auttanut, joten on viimeisen kikan aika - hyväksyä se.

Miksi hyväksyä inspiraation puutos?

Kaikki tiedämme, kuinka turhauttavaa inspiraation puutos voikaan olla. Mutta, kun sen on kokenut enemmän kuin Luoja sallii niin itse olen ainakin oppinut ymmärtämään, että sille miksi se tapahtuu on aina olemassa syy. Inspiraation puutos ei tapahdu sattuman varaisesti, vaikka suurimman osan ajasta se tuntuukin juuri siltä. Taustalla on jokin syy, mikä sinun kuuluisi tunnistaa ennen kuin yrität saada itsesi pois inspiraation puutoksen kourista. Sillä ei ole nimittäin väliä kuinka monta kikkaa kokeilet, jos et korjaa sitä perimmäistä syytä se ei tule poistumaan.

Omassa tapauksessani inspiraation puutoksen aiheuttajana on ollut suru ja sen tuottama haluttomuus olla kotona. Aikaisemmin se on ollut sitten stressi kohdistuen koulua kohtaan, raha huolet tai en ole yksinkertaisesti antanut itselleni omaa aikaa.

Joten, nyt kun olen ymmärtänyt, ettei tuo suru ole poistumassa lähiaikoina tiedän, että luovuuden pakottaminen ei ole vastaus.

Asioita mitä olen kokeillut päästäkseni yli inspiraation puutoksesta

Mainitsin, että olen yrittänyt saada inspiraationi takaisin, päästä eroon sen puutoksesta. Jos siis pohdit asiaa niin tässä on asioita, mitä olen yrittänyt:

  • Pakottanut luovuutta ulos antamatta itselleni lupaa tehdä mitään muuta ennen kuin se on tehty.
  • Asettanut itselleni määräaikoja
  • Kuunnellut Podcasteja
  • Lukenut inspiroivia kirjoja
  • Kuunnellut musiikkia
  • Lukenut muiden blogeja
  • Tehnyt taustatutkimusta minua kiinnostavista aiheista
Mikään näistä ei toiminut sitten tippaakaan. Luovuuden pakottaminen on mahdotonta ja todennäköisesti tuloksena on vain huonompaa työtä. Podcastien kuunteleminen tukki aivoni liiallisella informaatiolla ja muiden blogipostausten sekä ylipäätänsä sisällöntuottamisen selailun ja lukemisen myötä avasi vain sen vertailemisen oven - josta voisin puhua myös joku kerta.

Itse olen sellainen, joka yliajattelee asioita ja tämä piirre sekoitettuna surun kanssa ylikuormittaa aivojani. Jos olet yhtään kuin minä voit päästä siihen samaan lopputulokseen, jossa itse olen, ja se on...

Päästäkseni yli inspiraation puutoksesta minun on hyväksyttävä se

Ongelma kaikissa näissä asioissa, mitä olen tähän mennessä kokeillut on se, että olen täyttänyt aivoni enemmän toiminalla kun todellisuudessa minun pitäisi hiukan hidastaa sitä. En kuunnellut itseäni, joten sen sijaan että olisin antanut mielelleni pienen tauon annoin sille vain enemmän asioita käsiteltäväksi. Sanoin periaatteessa; "No niin aivoit! Pystymme pääsemään tästä eroon tekemällä enemmän!" Ja aivoni puolestaan yritti sanoa minulle; "Ehkä pääsisimme siitä eroon tekemällä vähemmän." Tässä on siis oma suunnitelmani:

1. Aion hyväksyä tylsyyden
En tiedä sinusta, mutta olen itse unohtanut täysin, miltä tylsyys tuntuu. Jokainen minuutti päivästäni on täynnä informaatiota, uutisia tai jonkinlaista ärsykettä. Ensimmäisen hiljaisen hetken tullen, joko nappaan puhelimen käteeni, pistän musiikkia soimaan tai yritän täyttää sen jollain aktiviteetilla. Tässä ei ole periaatteessa mitään vikaa, mutta noissa hiljaisuuden hetkissä aivoni oikeasti voivat kuunnella itseään ja tällöin inspiraatio tapahtuu.

Loogisesti, jos aivosi ovat jatkuvasti täynnä ajatuksia, joita muut ovat sinulle pakottaneet niin, miten ihmeessä ajattelet täysin itsenäisesti?

Joten, yritän ainakin kerran päivässä antaa itselleni sen 10 minuuttia hiljaisuutta ja tylsyyttä. Tuo ei välttämättä kuulosta miltään, mutta tämä aika antaa aivoilleni joko lepoa tai se pääsee tekemään sitä omaa juttuaan ja ajatella.

2. Aion lieventää tiedon ylikuormitusta
Luen uutisia, kuuntelen podcasteja, luen blogeja ja selailen sosiaalista mediaa ylipäätänsä. Nämä kaikki ovat mahtavia asioita, jotka auttavat sen oman henkisen kasvun kanssa, mutta juuri nyt se määrä minkä sisäistän tällä hetkellä lisää liikaa meteliä elämääni.
Tällaisina aikoina jolloin kokee suurta stressiä, masennusta tai ahdistusta on todella tärkeää osata vähentää asioita. Jokainen uutinen vaikuttaa jollain tasolla mielialaani ja siihen miten katson tulevaa päivää. Jokainen sisältö sosiaalisessa mediassa täyttää pääni ideoilla, kun taas todellisuudessa en tarvitsisi niitä enempää.

Kunnes oma suruni on laantunut aion vähentää, mutta en poistaa. Uutiset saavat lähteä, jos jotain tärkeää tapahtuu niin joku kyllä siitä kertoo. Sosiaalinen media puolestaan tulee rajoittumaan vain ystäviin ja minulle tärkeisiin, saman tasoisiin sisällön tuottajiin.

3. Tulen olemaan itselleni kiltti
Tämän kyseisen jakson aikana olisi todella helppoa syyttä itseäni tästä inspiraation puutteesta, jota koen. Mutta päätökseni hyväksyä se tarkoittaa, ettei minulla ole oikeaa vastausta siihen, milloin se saattaisi palata. Pääsääntöisesti siis päästän irti ohjaimista ja annan sen ottaa oman suuntansa.

Joten sillä välin kun tämä kaikki tapahtuu, minulla on väistämättä hiukan ylimääräistä aikaa, kun en yritä luoda jotakin. Tämä aika tulisi siis käyttää oman itseni huolehtimiseen ja lepäämiseen kunnes inspiraatio palaa. Tämä tarkoittaa oikeaa lepoa, sellaisten asioiden tekemistä mistä nautin, ajatusten kirjaamista ylös, jos niitä tarvitsee poistaa mielestäni, ehkä jopa olla tekemättä kerrassaan mitään.

☀️☀️☀️

Jos olet samanlaisessa tilanteessa kuin minä voisi olla ehkä kokeilun arvoista lopettaa taistelu inspiraation puutteen ylitse pääsemiseksi ja sen sijaan vain hyväksyä se. Koska maailma tarvitsee luovuuttasi, mutta se ei voi saada sitä jos et huolehdi itsestäsi ensin.

Oletko itse kokenut inspiraation puutosta? Miten pääsit siitä ylitse? Jätä omat vinkkisi ihmeessä kommentteihin!


Kuinka näyttää hyvältä litteällä rintakehällä

Muistan kuinka nuorempana, ennen kuin murrosikä edes oli lähelläkään alkamistaan, haaveilin suurista rinnoista. Haaveilin niistä, sillä rinnat ovat aina olleet (ainakin minulle) naisellisuuden merkki. Kurvikkuuden lisäksi. Sitten kun murrosikä alkoi omat rintani eivät kasvaneet samalla tavalla kuin ystävieni. Se oli kuin olisi aloittanut ilmapallon puhaltamisen, mutta huomannut sen olevan liian raskas tehtävä ja jättänyt koko homman sitten kesken. Aivan kauheaa minunlaiselleni, joka oikeasti oli odottanut innolla murrosiän puhkeamista.

Rintojen kasvaminen alkaa hidastumaan ja yleensä jopa loppuukin siinä 18 -vuotiaana. Ajatus ei todellakaan kuulosta vieläkään hyvältä omassa korvassani, sillä olen itse 23 -vuotias ja rintani ovat jääneet olemattomaksi. Kuvittele siis minkälaisia keskusteluja käyn itseni kanssa, kun olen jotenkin kieroutuneella tavalla aina yhdistänyt naisellisuuden ja naiseuden rintoihin, joita minulla periaatteessa ei ole. Muutama kuukausi takaperin, jopa tajusin käyttäneeni kaikki nämä vuodet väärän kokoisia rintaliivejä eli rintani ovat pienemmät kuin luulin. En tiennyt itkeäkkö vai nauraako, kun tajusin tämän asian Cubuksen sovituskopissa.

Viimeiset puolivuotta olen yrittänyt kuitenkin olla sinut kehoni kanssa, mikä varmasti auttoi olemaan säälimättä itseäni tajutessani rintojeni pienuuden. Kyllä, voisin muuttaa tilanteen menemällä ottamaan silikonit ja olen asiaa harkinnut enemmän kuin Luoja sallii, mutta pelkoni leikkauspöytiä kohtaan on aivan liian suuri. Tämä päätökseni vain hyväksyä pienet rinnat on oikeasti kyllä ollut yksi parhaimmista hetkeen, sillä 1) ostan vihdoinkin oikean kokoisia rintaliivejä, jotka tuntuvat mukavammilta sekä 2) tyylini on siinä samalla muuttunut omaa silmääni miellyttäväksi. Olen edelleen se sama sillisalaatti, mitä tulee vaatteisiin ja muotiin ylipäätänsä, mutta nyt sentään jokainen asu näyttää (ainakin omasta mielestäni) hyvältä päälläni. 

Olen myös yrittänyt puhdistaa sosiaalistamediaani siten, että en seuraa ketään sellaista, jonka käyttäytyminen, kuvat, teksti jne. saavat minut häpeämään tai toivomaan suurempiaa rintoja. En tiedä, miksi tämä kuulostaa jotenkin todella ilkeältä, mutta pointti on etten tahdo heti ensimmäisenä kun selailen instagramia tuntea oloani vajaaksi. Olen alkanut saamaan itselleni sitä itseluottamusta, mitä minulla ei oikein koskaan ole ollut ja tahdon säilyttää sen. Tahdon myös päästä yli siitä ajatuksesta, että "tissit tekevät naisen". Loppupeleissä ne ovat kuitenkin vain kaksi rasvamöykkyä, jotka hytkyvät rintakehälläsi. Ja jos nyt puhutaan sekunti miehen mielyttämisestä niin olen viimeiset pari kuukautta sanonut itselleni sekä ystävilleni; "Mieluummin haluan persemiehen kuin tissimiehen. Ajatus siitä, että mies katsoo perääni kun lähden on mielyttävämpää kuin, että hänen katseensa ei tohdi pysyä silmissäni keskustelun aikana."

Tässä postauksessa tahdon jakaa pari tyylivinkkiä teille kohtalotovereilleni. Tiedostan kyllä, etteivät kaikki ole samalla tasolla, mitä tulee itseluottamukseen, joten olen jakanut vinkit kahteen osaan. Helpottaa kaikkia ja samalla lasketaan kaikki kuitenkin mukaan.

o s a   1
tytöille, jotka ovat hiukan epävarmoja rinnoistaan tai eivät vain tahdo paljastaa paljoa ihoa

1# korosta kehosi muita osia. Esimerkkinä, jos satut olemaan hoikka ja pitkä, vie huomio jalkoihisi. Niihin upeisiin reisiin. Käytä shortseja, korkeavyötäröisia farkkuja tai croptoppeja, jotka vievät huomion rinnoista vyötäröösi ja kauniisiin jalkoihisi. Jos pidät todella paljon vyötäröstäsi pue sellaisia vaatteita, jotka voit periaatteessa tunkea farkkujesi/housujesi sisään. Jos taas peppusi on hiukan muhkeampaa kokoa, käytä tiukkoja vaatteita, jotka imartelevat takapuoltasi.

2# kokeile vaatteita, joiden on tarkoitus näyttää maskuliiniselta. Sen sijaan, että tappelisit sen kanssa, ettei sinulla ole kurvikasta kehoa ollenkaan omista se! Kokeile collegepaitoja, oversize vaatteita sekä boyfriend farkkuja. Tämä on sellainen tyyli, josta on helppo luoda omanlaisensa.

3# vaalea yläosa, tumma alaosa. Se minkä vuoksi yleensä seinät maalataan valkoiseksi ei johdu pelkästään siitä, että koko huone saisi lisää valoa, vaan se muuttuu samalla myös suuremman näköiseksi. Se johtuu juurikin tästä valoisuudesta. Seinät heijastavat valoa, jolloin syntyy illuusio suuremmasta huoneesta. Sama pätee aika lailla vaatteissakin. Kun käytät vaaleampaa yläosaa ja tummempaa alaosaa rintakehäsi näyttää hiukan täydemmältä.

4# käytä vaatteita, joissa on koristeita. Sellaisia esimerkiksi joissa on pitsiä, röyhelöitä ja helmikoristelua lähellä rintakehääsi. Älä pelkää ostaa yläosia, joissa on yksityiskohtia, rohkeita kuvioita ja väriä.

5# halterneck topit ja hameet. Halterneck tyylinen toppi on sellainen, joka tuo esille olkapäitäsi ja luo samalla illuusion suuremmista rinnoista. 

o s a   2
tytöille, jotka ovat vähän rohkeampia ja itsevarmoja omasta kehostaan

1# vedä huomio rintoihisi syvällä kaula-aukolla. Tiedän, että moni tulee varmasti kirkumaan suuresti "ei", sillä tämä on sellainen asia, joka ei todellakaan saa rintamusta näyttämään millään tasoa suurelta. V-kauluksisethan vetävät kaikista helpoiten huomion rintakehään, mutta se onkin näiden vaatteiden pointti. Tämä jos mikä huokuu itsevarmuutta. On inhottavaa, että syvä kaula-aukko hiukan rintavimmilla naisilla aina luokitellaan sopimattomaksi, mutta silti sanotaan, että v-kaulus näyttää hyvältä vain cleavagen kanssa?? Ei. Syvä kaula-aukko, v-kaulus, sopii kaikille ja meille pienempi rintaisille tällaisten vaatekappaleiden pitäminen on oikeastaan helpompaa. Tiukka bodysuit v-kauluksella on todellinen seksikyyden lähde. Syvät kaula-aukot korostavat, mitä parhaiten naisellisuuttasi - varsinkin kaulaasi ja solisluitasi.

2# pue vaatteita, jotka paljastavat selkäsi. Itse olen alkanut rakastamaan paitoja, jotka paljastavat selkäni. Olen itse myös sellainen, joka on heikkona selkiin, joten miksi en myös itse näyttäisi omaani. Nämä ovat sellaisia vaatteita, jotka luovat todella seksikkään asukokonaisuuden ilman, että sinulla tarvitsisi olla suuri rinnan koko.

3# bralette rintaliivit. Oih, näistä on kyllä tulleet lempparini! Bralette rintaliivit ovat mukavat, söpöt, seksikkäät ja niitä voi periaatteessa käyttää minkä tahansa vaatteen alla. Näiden mukavuusalue on ihan yläluokkaa, sillä ne ovat pehmeää, venyvää kangasta ja näyttävät mitä täydellisemmiltä kun sinulla on pienet rinnat. Olen itse alkanutkin sanomaan hyvästit normaaleille rintaliiveille nämä oivallettuani. Bralette rintaliivit käyvät melkeinpä minkä tahansa vaatteen alle, mutta ovat myös oikeasti täydellisiä seksikkäitä toppeja ihan yksinäänkin. Verkkarit, mukava huppari, lenkkarit ja Bralette rintaliivit. Rento lookki taattu!

4# pue itseluottamuksesi. Itseluottamus on varmasti kaikista seksikkäin asia koko tällä planeetalla. Sillä ei ole väliä onko vaatteesi ihoa myötäilevä tai ei, kunhan itse tunnet olosi hyväksi ja seksikkääksi niin sillä on väliä. Joten pukeudu, miten itse tahdot, oli sinulla isot tissit tai ei!

🌸🌸🌸

Tulen puhumaan pienirintaisuudesta enemmänkin sekä ylipäätänsä oman kehonsa hyväksymisestä. Varsinkin kun puhutaan meistä ns. pieni kokoisista ihmisistä. Olen itse törmännyt sosiaalisen median syövereissä näihin sielun siskoihini, jotka ovat pieni kokoisia ja yrittävät auttaa muita hyväksymään oman kehonsa. Sen että kaikki eivät ole kurvikkaita, iso rintaisia tai edes iso kokoisia ja että se on ok. Mutta en ole kauheasti nähnyt tällaista yhteisöä tai ihmisiä Suomessa. Itse olen aina kokenut häpeää pienikokoisuudestani, vaikka näin ei tarvitsisi olla, sillä keholleen ei aina voi mitään. Kaikki eivät saa kerättyä itselleen massaa tai edes läskiä, vaikka kuinka yrittäisi. Ja molempia olen itse yrittänyt. Joskus ajattelin, mieluummin olla lihava kuin laiha. Näin paljon sain kauhistelua osakseni pienuudestani. Siksi tahdon alkaa puhumaan enemmän asiasta. 

Jos tiedät jonkun joka on aiheesta keskustellut paljonkin niin ihmeessä jaa hänen somekanavansa kommenteissa!


Milloin on ok aloittaa seurustelu uudestaan?

Asiaan en perehdy kauhean perinpohjaisesti näin tekstin muodossa, sillä äänitin podcast -jakson, jossa käsittelen paremmin aihetta. Aloin oikeastaan miettimään tätä koko juttua jo vuoden alussa, sillä eräs ystäväni halusi heti minun syöksyvän deittailun sekaan. Jotenpa näin hiukan yli puolivuotta myöhemmin tässä sitä sitten istuttiin mikrofonin äärelle ja höpötettiin asiasta.

Huomasin myös, että hemmetti! Soundcloudiin on tullut joku pirun omainen premium ja ilmaiseksi siellä on vain rajallinen määrä tilaa, kuinka paljon voi äänityksiä sinne ladata. Niinpä tulen julkaisemaan Kahvitauko podcast jaksoja tästä eteenpäin YouTubessa. Oletko itse kuunnellut tai seurannut aktiivisesti podcasteja Youtuben kautta? Vanhat jaksot ovat tietenkin kuunneltavissa helposti soundcloudin kautta, mutta jatkossa en tule sinne jaksoja lataamaan. Tästä pääset helposti kuuntelemaan aikaisemmat jaksot.


Mitä mieltä itse olet? Onko ok aloittaa seurustelu uudelleen heti eron jälkeen vai onko joku "suru aika", mikä pitäisi ensin käydä läpi?

Elämäni vaikein päätös

Aikaisemmin tässä kuussa kirjoitin postauksen, joka painoittui mielenterveyteen ja nyt kun oma "suruaikani" on alkanut väistymään ajattelin kirjoittaa ns. päivityspostauksen siitä, mitä omaan elämääni kuuluu. Itse en ole koskaan ollut mikään maailman suurin fani, mitä tulee tämän tyyppisiin "päivityspostauksiin", puhumattakaan sellaisista aiheista, jotka ovat suht henkilökohtaisia. Tämän vuoden puolella olen kuitenkin alkanut enemmän lukemaan postauksia ja katsomaan videoita, missä ihmiset päivittelevät elämäänsä ja oppinut oikeastaan arvostamaan heidän avoimuuttaan sekä huomannut, että kyllä se kun avautuu helpottaa omaa oloaan, mutta myös sen henkilön jolle avautuu. Varsinkin silloin kun huomaa, ettei jonkin asian kanssa ole yksin.

Heinäkuun alkupuolella aloin hyvin vakavissani miettimään erästä asiaa ja päädyin siihen tulokseen, että se olisi parasta ihan kaikille. Tiedän myös asian olevan sellainen, jota en tahtoisi joillekin tietyille henkilöille jakaa tietäen heidän reaktionsa tai mitä he ehkä tekisivät tai sanoisivat, mutta teen tämän silti näin ns. "julkisesti", sillä minusta tärkeintä on että ihmisenä opettelemme katsomaan tilanteita eri näkökulmista ja ymmärtämään, mikä on parasta niin itselleen kuin muille. 

Tein nimittäin varmasti elämäni suurimman, tärkeimmän ja vaikeimman päätöksen, päädyin antamaan Lunan uuteen kotiin. Tasan vuosi sitten Luna astui elämääni ja hänestä tuli elämäni valo. Tuo karvapallo toi iloa ja auttoi minua pysymään poissa masennuksesta eron jälkeen. Vaikka ero oli sopuisa, no drama, niin kyllä se silti kirpaisee ja ilman Lunaa olisin varmasti jäänyt sänkyyn makoilemaan enkä olisi yrittänyt elämääni laittaa kasaan, mennyt töihin yms. Meillä meni oikeastaan todella hyvin kahdestaan, mutta työni on tällä hetkellä sellainen, joka koostuu pitkistä, raskaista päivistä ja aloin pikku hiljaa ymmärtämään ettei Luna saanut kaikkea sitä mitä hän tarvitsi. Yrityksistäni huolimatta väsytin vain itseäni.

Kauhistuin juhannuksen jälkeen työvuoroistani, jotka alkoivat pomppimaan liikaa aamu- ja iltavuorojen välillä, mikä tarkoitti että jokainen päivä olisi liian erilainen, joka sekoittaisi vain Lunan pikkuista päätä. Kysyin siis josko Rille voisi Lunan ottaa luokseen joksikin aikaa, jotta voin rauhassa työskennellä. Tuona aikana kun olin yksin ymmärsin, että Luna ei todellakaan kaipaa tällaista elämää itselleen, jossa omistajan työvuorot ovat liian vaihtelevia ja aivan liian pitkiä. 
Itkin asian vuoksi monia iltoja, mutta tiesin sen olevan paras päätös itselleni ja ennen kaikkea Lunalle. Juttelimme kyllä asiasta yhteisesti Rillen kanssa, mutta loppupeleissä päätös oli pääsääntöisesti minun. Lunalle löytyi onneksi hyvinkin nopeasti potentiaalinen koti, jonne hän asettui taloksi melkeinpä heti. 
Tämä kulunut viikko on ollut henkisesti raskas, mutta tieto siitä että uusi koti on enemmän kuin täydellinen hänelle ja hän uudelle omistajalle on siirtänyt raskaan taakan harteiltani. Tunnen helpotusta kun tiedän, että Lunalla on kaikki nyt hyvin. 

Joillakin saattaa herätä kysymys; "Miksi hankkia koira, jos siitä aikoo kuitenkin luopua?" Elämän tilanteet muuttuvat enkä minä tai kukaan muukaan osaa ennustaa tulevaa (vaikka tarot kortteja harrastankin). Tulevaisuus on täynnä polkuja, jotka jokainen johdattavat erilaisiin hetkiin ja ne omat päätökset ovat niitä, jotka sitten mahdollistavat yhden mahdollisuuden toteutumisen. Tulevaisuus on alati muuttuva ja jos itse näen korteista yleensä yhden mahdollisen tapahtuman, mutta se tapahtuuko se ei ole minusta kiinni. Luna hyppäsi sellaisen pariskunnan elämään, jotka ajattelivat olevan vielä yhdessä muutaman vuoden päästä. Vuosi sitten elämäntilanteemme oli aivan erilainen ja siihen hetkeen tuo koira oli enemmän kuin täydellinen lisä. Lunan ottaminen ei koskaan ollut huono idea, vaikka asiat päättyivätkin, miten ne päättyivät. 

Asunto tuntuu nyt todella tyhjältä ja aivan liian suurelta, kun Luna ei ole täällä tepastelemassa ja yritän olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Seuraava askel olisikin sitten etsiä hiukkasen pienempi asunto sekä ennen kaikkea kohdistaa keskittyminen itseeni. Olen yrittänyt pitää kiinni lenkkeilystä ja treenaamisesta. Sen sijaan että tuijottaisin tubesta videoita aamukahvia hörppiessäni olen kuunnellut musiikkia ja rustaillut bujoani tai ylipäätänsä yrittänyt piirtää. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että söisin kotiruokaa enkä valmisruokaa. Sekä ennen kaikkea, että pitäisin rytmistäni kiinni mitä tulee töihin. Etten herää tuntia ennen vuoron alkua ja vain nouse ylös ja lähde ovesta ulos. Tästähän vitsailin kauheasti kavereille, että jos koiraa ei olisi elämässä varmasti tekisin näin. Tein suuren päätöksen, joka muutti arkeni täysin, mutta se ei tarkoita, että kannattaisi ruveta lusmuilemaan.

Saatan siis olla hiljainen. Minulla voi mennä hetki kerätä itseni täysin. Mutta elämä on täynnä päätöksiä, suuria ja pieniä, ja silti elämä jatkaa kulkemistaan. Se kuinka sinut on omien päätöstensä kanssa riippuu kokonaan ihmisestä itsestään. Itse voin sanoa, että vaikka tämä sattuu enemmän kuin mikään muu kokemani tiedän sen olleen paras mahdollinen päätös. 


Mielenterveyden & teeskentelyn taidetta

Tämä postaus olisi ollut aiheeltaan todella hyvä Toukokuulle, sillä kyseinen kuukausi on kuitenkin mielenterveyden tiedostamisen kuukausi. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä ottaa aihetta puheeksi. Toukokuu on nyt viimeiset neljä vuotta ollut hyvinkin rankka kuukausi oman pääni sisällä ja varsinkin nyt tänä vuonna Toukokuu oli jotenkin extra rankka ja venyi hiukan Kesäkuun puolelle, jonka vuoksi olen ollut hyvin hyvin hiljainen kaikkialla. Mikä puolestaan on oikeastaan tehnyt todella hyvää omille ajatuksilleni. Mielenterveydestä kirjoittaminen on aina välillä hyvin vaikeaa ja varsinkin itselleni päädyn kirjoittamaan aiheesta useasti, mutta poistan tekstin sillä se ei vain tunnu oikealta. Joten jos nyt olet päätynyt tätä lukemaan niin sain jotain järkevää kirjoitettua.

Vaikka kirjoittaminen aiheesta voikin olla hiukan hankalaa minusta tiedon levittäminen on sen arvoista ja tahdon jakaa oman tarinani kaikkien teidän kanssa, jotka olette kärsineet tai edelleen kärsitte hiukan saman tyyppisistä "oireista". On nimittäin todella hyvä tietää, ettei ole yksin näiden asioiden kanssa.

Kun olet masentunut, ahdistunut tai kamppailet mielenterveyden kanssa taito, mikä siinä kehittyy on teeskentely.

Kaikki on "mahtavasti". Sinulla on kaikki "hyvin". Mitään "uutta" ei ole tapahtunut. Elämäsi on vain hyvin tylsää tällä hetkellä. Ei ole mitään uutta kerrottavaa. Todellisuudessa kaikki on kuitenkin täysin päinvastoin. Elämäsi on hiukan hektistä. Se kaikki voi hyvin tapahtua pääsi sisällä; masennus, ahdistus, paniikkikohtaukset, maaniset vaiheet, pakkomielteiset ajatukset, mutta kaikki tuo silti vaikuttavat sinun fyysiseen elämääsi ja ottavat hyvin paljon omaa aikaasi. Se ikään kuin syö elämääsi. Tämä on se, mitä oikeasti elämässäsi on meneillään. Et vain tahdo kertoa kenellekään siitä tai myöntää että kaikki tämä tapahtuu. Itsellesi tai kenellekään toiselle.

Olet ammattilainen siinä, mitä tulee kun uskotellaan kaiken olevan normaalia ja ettet itse kärsi sisäisesti.

Mutta mitä ihmiset eivät tiedä on se ettet vain tahdo häiritä ketään. Vetää heidän mielialaansa alas omilla ongelmillasi, lääkitykselläsi ja niiden sivuvaikutuksilla, psykiatri/psykologi/terapeutti/lääkäri tapaamisillasi, unettomilla öillä ja niillä päivillä jolloin vain nukut tai sillä faktalla ettei sinulla ole sitä apua tai ketään kenelle puhua. Olet aivan yksin tämän kauheuden kanssa. Niiden tunteiden joilta et pääse karkuun, vaikka kuinka pahasti tahdotkin. Joten teeskentelet että kaikki on hyvin, loistavasti! Se ei oikeasti ole niin vaikeaa.

Teeskentely on taide, jonka olet oppinut hallitsemaan ja olet huijannut kaikkia. Kuitenkin syvällä sisimmässäsi tiedät tahtovasi apua tai edes jonkun joka kysyy onko sinulla kaikki hyvin, jotta voisit vain sanoa; "kyllä, tarvitsen apua" tai "kyllä, tahdon puhua asiasta."

Osan elämästäni olen ollut yksi noista ihmisistä joka on teeskennellyt, että kaikki on hyvin ja että elämäni on vain niin tylsää ettei mitään oikeastaan ollut ongelmana, vaikka todellisuudessa kaikki ajatukset olivat muuttuneet suureksi tornadoksi mielessäni, pyörivät kaikkialla niin etten pystynyt itse kontrolloimaan niitä, ja aiheuttaen syvää masennusta, ahdistuksen puhkeamista, paniikki kohtauksia, pakkomielteisiä ajatuksia, itkemistä jne. Mutta ulkoisesti halusin näyttää samalta kuin kaikki muutkin. Sellaiselta jolla on "normaali" elämä. En halunnut myöntää sitä tosi asiaa, että jokin olisi vialla. Joten valehtelin ja teeskentelin.

Vaikka olenkin kasvanut ja oppinut olemaan avoimempi niin pakko kuitenkin myöntää, että vieläkin aika-ajoin teen tätä. Pelkään puhua asioista enkä ainoastaan, koska en tahdo myöntää jonkin olevan vialla, vaan koska en tiedä kenelle puhua asiasta (mielenterveysammattilaisen lisäksi). Kuka ymmärtäisi minua? Kuka ei tuomitsisi minua? Kuka ei sanoisi minun olevan sekaisin? (Nämä ovat asioita, jotka ovat tapahtuneet.) On hyvin pelottavaa myöntää, että tarvitset apua tai että tahtoisit puhua, mutta kun saat vihdoihnkin kerättyä tarpeeksi rohkeutta tai olet tarpeeksi epätoivoinen, kenen puoleen voit kääntyä puhumaan tai luottaa heille nuo sinun kaikkein salaisimmat tunteesi ja ajatuksesi? Ajatukset ja tunteet joita ihan kaikki eivät ymmärrä, koska he eivät ole koskaan käyneet läpi mitään samantyyppistä? Tuo idea on hyvinkin pelottava. Se että voisit kertoa jollekin ja he eivät ymmärtäisi. ("Tiedäthän että tuo on hiukan hullua... vai mitä?" - lausahdus jonka olen kerran saanut vastaukseksi.)

Mutta tiedätkö, mitä olen oppinut näiden muutaman vuoden jälkeen, jolloin olen ollut hiljaa ja yrittänyt olla tyyni ja etten häiritse ketään?

Ihmiset jotka teeskentelevät ovat vahvoja. He yrittävät niin kovasti pitää asioita itsellään, saada itse selville mitä tehdä ja olla vaivaamatta perhettään tai ystäviään, että he kärsivät vain enemmän tuon hiljaisuuden takia. Mutta tuo voima johdattaa sinut vain niin pitkälle kunnes oikeasti tarvitset apua, ja voikin olla liian myöhäistä.

Mutta ihmiset jotka pyytävät apua ovat myös vahvoja. Koska heillä on rohkeutta ja sitä tietoutta ymmärtää, että nyt on aika pyytää apua. He tajuavat tarvitsevansa apua ja heillä on rohkeutta etsiä sitä ja jopa pyytää sitä, vaikka he olisivat jonkin todella kauhean keskellä henkisesti. Ja itse annan aploodit näille henkilöille tästä. (Tätä nimittäin kutsutaan itsensä puolustamiseksi!)

Toivon että joku päivä avun pyytäminen ei olisi häpeällistä ja ettei sinun tarvitse teeskennellä, että kaikki on hyvin, vaikka ei oikeasti ole. (Voit aina pitää asioita itselläsi tietenkin, koska tämä on sinun elämäsi ja se on sinun valintasi kerrotko ihmisille, minkä kanssa kamppailet.) Olisi hyväksyttävää kertoa totuus. Pyytää apua. Jotta itse tietäisit ettet ole taakka.

Koska et ole.

Enkä ole minäkään.

Älä koskaan häpeä pyytää apua, erityisesti ammattilaiselta. Me kaikki ansaitsemme saada sellaista apua, mitä tarvitsemme, voida pyytää sitä ilman draamaa, ilman arvostelua ja saada myötätuntoa. Jos tarvitset apua ja olet teeskennellyt toivon sinun löytävän henkilön johon luottaa ja jolta pyytää apua kun sitä tarvitset. Tai ihan vain jonkun jolle voit puhua. (Itse kyllä suosittelen lämpimästi ammattilaisen puoleen kääntymistä jos sinulla on vakaviakin ongelmia. Ystävät voivat kuunnella vain tiettyyn pisteeseen asti ja yrittää auttaa, joten ammattilaisen apu on tärkeää joissakin tilanteissa. Ja sellainen asia jota todellakin rohkaisen ihmisiä hakemaan!)

Avun pyytäminen ei ole merkki heikkoudesta. Se on voiman merkki ja sen että itse tiedostat sen, että nyt on oikea aika puhua sille avulle mitä tarvitset ja ansaitset. Sanotaan siis hyvästit teeskentelylle ja aloitetaan puhumaan. Koska on korkea aika.

Tiedostan siis että Toukokuu oli tämä mielenterveyden tiedostamisen kuukausi ja tämä on oikeasti todella hyvä tapa muistuttaa ihmisiä heistä, jotka kärsivät mielenterveysongelmista sekä tietenkin myös tuoda tietoisuutta siitä, mutta ihan vain muistutuksena ettei sen tarvitse olla Toukokuu, jolloin voisit ainoastaan puhua ja hakea apua. Ihan mikä tahansa kuukausi vuodesta, mikä tahansa päivä vuodesta on oikea aika sinulle pyytää apua. Ja toivon että myös teet sen. Ja kaikille muille jotka eivät kamppaille mielenterveytensä kanssa, mutta tietävät jonkun joka kamppailee, kiltit kuunnelkaa. Se merkitsee tosi paljon jos teette tämän.

Oletko koskaan itse pitänyt todellisen mielentilasi salassa teeskentelyn avulla? Oletko oppinut olemaan avoimempi asiasta tai pidätkö vieläkin kaiken sisälläsi? (Loppujen lopuksi tämä on täysin oma valintasi jos tahdot puhua asiasta tai et!) Jos tahdot kuitenkin puhua, etkä uskalla varata aikaa ammattilaiselle (sinua esim. jännittää liikaa) tai puhua tuttaville niin vierailemaan esim. Sekasin sivustolla, jossa pääset juttelemaan anonyymisti alan ammattilaisen kanssa 45 minuutin ajan.


MITEN IHO REAGOI KUN LOPETTAA MEIKKAAMISEN?

Covid-19:n maailmanlaajuiset tapaukset ovat edelleen nousussa ja mikä on tällä hetkellä johtanut monien ihmisten kohdalla lopettamaan työt toimistolla, aloittamaan etätyöt tai joissakin tapauksessa jopa lopettamaan kokonaan työskentelyn. Itse olen kuitenkin yksi niistä, joka joutuu kulkemaan julkisilla ja menemään töihin paikan päälle, sillä etätyö ei ole mahdollista kun työskentelee ruokakaupassa. Itse mielelläni kyllä työskentelisin kotoa käsin, sillä tahtoisin pysyä kotona en itseni vaan näiden riskiryhmäläisten vuoksi. Omassa lähipiirissänikin on muutama diabeetikko sekä astmaatikko ja heitä ajatellen mielelläni olisin kotona, mutta jonkun on pidettävä ruokakauppa auki.

Kotona oleminen ja muista ihmisistä eristäytyminen kuulostaa todella tylsältä ajatukselta ja jopa yksinäisyyden tunne voi olla suuri, mutta on siinä myös hyviäkin puolia. Kuten enemmän aikaa lemmikin kanssa, voi aloittaa maalaamaan, piirtämään tai jopa kirjoittamaan. Yksi asia on kuitenkin enemmän kuin totta: on paljon helpompaa olla meikkaamatta. Vaikka itse en kotoa käsin pystykään töitä tekemään olen valinnut meikittömät päivät, sillä kaupoissa ei vieraile niin paljon ihmisiä kuin aikaisemmin, samoin kuin kaduillakaan ei liiku väkeä enkä enää ennen tai jälkeen työvuoron näe ystäviä.

Ihotautilääkäri Rachel Nazarian on sanonut: "Typically when people stop wearing makeup, especially if the makeup they were wearing was occlusive or comedogenic, they state that their skin looks better." Pieni tauko toimii vähän kuin virkistyksenä iholle ja tuloksena on kirkkaampi, tasaisempi ja vähemmän kärsinyt iho. Tämä johtuu siitä, toisin kuin ihonhoitaminen, joka imeytyy ihoosi ja vaikuttaa syvemmällä tasolla, meikki puolestaan vähän kuin istuu ihosi päällä. Mitä sitten tapahtuu kun antaa sen pienen tauon meikkaamiselle ja ennen kaikkea eri aikoina?

p ä i v ä    1
Ilman meikkiä ihosi pääsee niin sanotusti "hengittämään", mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa, että ihosi pystyy paremmin kalibroimaan itsensä. Ihomme käyttäytyy eri tavalla riippuen täysin sen kosteustasosta, omasta stressitasostamme sekä myös monista muista ulkoisista tekijöistä. Jos pidämme siis ihomme jatkuvasti meikin peitossa iho voi halutessaan lisätä tai vähentää tali- ja öljytuotantoa sekä lisätä tai vähentää luonnollista kosteutusta. Joten vaikka meikkaamisen jättäisi poiskin yhdeksi päiväksi suositeltavaa olisi toimia tavanomaisesti ihonhoidon kanssa. Käyttää kosteutusvoidetta, seerumia sekä aurinkosuojaa.


v i i k k o    1
Todella usein meikki voi tehdä sen, että ihosi alkaa tuottamaan enemmän sen luonnollisia öljyjä, mikä voi puolestaan johtaa ihon kukkimiseen meikittömänä viikkona. Tällöin on nimittäin suuremmat mahdollisuudet, että huokoset tukkeutuvat viikon aikana. Vähempi meikki voi edistää aknen puhkeamista ja on olemmassa pieni mahdollisuus, että saisit mustapäitä sekä näppylöitä. On myös hyvin mahdollista, että ruusufinnejä syntyy, koska tällöin on se pieni mahdollisuus, että ihosi tulisi olemaan kosketuksessa mahdollisten ihoa ärsyttävien tai ihohuokosia tukkivien aineiden kanssa. Itselläni on enemmän kuin yksi viikko takana ja voin sanoa, että viikon jälkeen ihoni kyllä kukki inhottavan mukavasti.


k u u k a u s i    1
Jos pystyt olemaan kuukauden ilman meikkiä tulet vain näkemään paljon etuja. Muista tämä; ihosolujen vaihtosykli kestää noin 28 päivää - ja tämä on sellainen asia, mitä ihosi tekee ihan itsestään. Päivittäinen meikkaaminen voi häiritä tätä sykliä ja mitä kauemmin ihosi on ilman meikkiä sitä paremmin se säätelee ihosi lämpötilaa, öljynhallintaa, kosteutustasapainoa ja sen luonnollista kuorintaprosessia. Kaiken tämän lisäksi pystyt virtaviivaistamaan ihonhoitorutiinisi tarpeettomia osia (esim. kaksinkertainen puhdistus), koska et yritä puhdistaa kasvojasi kaikesta meikistä. Se että sinun ei tarvitse puhdistaa kasvojasi meikistä illalla ennen nukkumaan menoa on  todella hyvä tauko iholle. 



SELF-CARE SUNDAY; kasvonaamioiden ongelmat

*postaus toteutettu yhteistyössä Norris Cosmetics:n kanssa.

Sunnuntaiaamu: selailet instagramia ja huomaat kuinka kaikki harjoittavat tuota "self-care Sunday" nimeä kantavaa itsensä hemmottelu päivää. Et yleensä seuraa muiden mukana, mutta tämän kuluneen viikon jälkeen ei pieni inspiraatio tällaiseen itsensä hemmotteluun haittaa ketään. Mikä olisi parempi tapa osoittaa itselleen todellista rakkautta kuin ihastuttava kasvohoito?

Sohvalla makaaminen pehmoisessa kylpytakissa tai vaikka kylpyammeessa rentoutuminen ihoa hellivän kasvonaamiomaalauksen kanssa on lähin, mihin tällä hetkellä pääset, joka edes hipoisi loistokasta spa kokemusta. Orgaaniset kasvonaamiot antavat myös täydellisen lisäyksin ihonhoitorutiiniisi.

Oli sinulla millainen ihotyyppi tahansa kaikki voivat hyötyä ihoa stimuloivasta ja puhdistavasta kokemuksesta. Eikä tietenkään ainoastaan sunnuntaisin!
Kuten keskiviikon postauksessa kerroin, kävin itse joulukuussa ensimmäisen kerran kasvohoidossa ja tuon käynnin jälkeen olen enemmän ja enemmän ollut kiinnostunut ihonhoidosta. Ehkä kyseessä saattoi olla lisätieto ihonhoidosta, mitä sain paikan päällä tai kaiken kaikkiaan vain se kokomus.

Tässä postauksessa ajattelin hiukan jakaa kokemuksiani testissä olleista Ecooking -sarjan kasvonaamioista, mutta ensiksi tutkiskelemme hiukan niitä vaaroja, joita tavanomaisilla kasvonaamioilla.

k a s v o n a a m i o d e n     o n g e l m a t
Usein näistä valmis-kasvonaamioista löytyviä "pahoja tyyppejä" ovat parabeenit, ftalaatit, sulfaatit, mineraaliöljyt, PEG-yhdisteet, petrokemikaalit, TEA/DEA, etoksyloidut aineosat sekä synteettiset värit ja tuoksut. Näitä ongelmallisia kemikaaleja kannattaa välttää. Varsinkin niiden joiden tutkimukset viittaavat lisääntyneisiin allergiariskeihin.

s y n t e e t t i s e t   t u o k s u t
Synteettiset tuoksut ovat ihania - totta kai. Mutta se ei ole hyväksi keuhkoillesi tai mille muullekaan elimelle. Eikä se todellakaan ole hyväksi ihollesi. Yli kolmetuhatta [3 000] kemikaalia saa ns. "piiloutua" synteettisten tuoksujen ainesosien taakse. Pahin juttu tässä koko hommassa on se, ettei mikään laki sano, että yritysten kuuluisi kertoa nämä ainesosat, sillä resepti lasketaan "liikesalaisuudeksi". Kuulostaa todella hullulta, vai mitä?

Noh, mites se fakta, että melkein kaikkia yllä mainitsemiani kemikaaleja pidetään hormonitoimintaa häiritsevinä, syöpää aiheuttavina, ihoa ärsyttävinä, allergisoivina, neurotoksisina kemikaaleina ja/tai hengitysteiden ärsyttäjinä - ja näihin on myös liitetty joissain tapauksissa painon nouseminen, liika väsymys sekä sairastumisriski.

Hajuherkkänäkin voin sanoa, että kaikki me rakastamme kuitenkin tuoksuja. Ehkä tahdot hiukan rentoutumista tai halajat jopa uudistumista. Oli miten tahansa orgaanisella kasvonaamiolla saat sen todella helposti. Orgaaniset ja luonnolliset kasvonaamiot ovat nimittäin formuloitu eteerisillä öljyillä. Nämä öljyt eivät ainoastaan tarjoa uskomatonta aromaterapiaa, mutta näillä on myös voimakkaita parantavia ominaisuuksia, jotka vain boostaavat ihosi hoitohetkeä.

p a r a b e e n i t
Muistan kuinka kampaamossa työskennellessäni monet asiakkaat kysyivät; "onko hiustuotteissanne parabeeneja?" Monet kysyivät tätä tietämättä edes, miksi kyseinen kemikaali on ns. vaaraksi. Yksinkertaisesti se on säilönytäaine. Miksi se on luokiteltu vaaralliseksi? Parabeenit lisäävät rintasyövän riskiä. Parabeeni on aine joka tunkeutuu hyvin helposti ihon läpi ja näin se pääsee myös verenkiertoon, mistä huoli on syntynyt. Jo tämä tosiasia, että parabeeneja löytyisi rintakudoksesta on jo itsessään hyvä syy boikotoida parabeeneja sisältävät tuotteet.

Parabeenit häiritsevät myös hormonitoimintaa, joka vain tukee tätä tutkimusta, joka osoittaa aineen yhteyksiä rintasyöpään. Endokriiniset haitta-aineet jäljittelevät estrogeeniä, tarkoittaen, että ne sekoittavat hormonien rytmiä. Kaikkein huolestuttavinta on, että väestön kannalta parabeenien haittavaikutuksiin eniten altistuvimmat ovat raskaana olevat sekä imettävät naiset ja ennen kaikkea sikiöt. 

p e g  - y h d i s t e e t
PEG -yhdisteet ovat myös hyvin yleisiä kemiallisia ainesosia, joita löytyy tavanomaisista kasvonaamioista. Nämä ovat synteettisiä ainesosia, joita käytetään liuottimina ja stabilaattoreina. Hassua on, että PEG:tä käytettiin hermokaasussa ensimmäisen maailman sodan aikana ja nyt sitä tungetaan kosemtiikkaan! Aika mielenkiintoista.

PEG -yhdisteet ovat syöpää aiheuttavia ja sisältävät raskasmetalleja, kuten lyijyö kadmiumia, rautaa ja arseenia. Näillä on myös ihon läpi tunkeutumisen parantavia ominaisuuksia, mikä tarkoittaa, että kehosi saa ongelmallisen suuren annoksen kaikkia mahdollisia toksiineja, joita näistä self-care tuotteista löytyy.

f t a l a a t i t
Kuten parabeeneja, myös ftalaatteja pidetään hormonitoimintaa häiritsevinä, ja ne on myös liitetty elinmyrkkyihin, syöpään, lisääntymisvaikeuksiin, syntymävikoihin, neurotoksisuuteen ja neurologisiin häiriöihin. Ftalaatit kerääntyvät kehoon, mikä tekee niistä todella vaikeasti pois huuhdeltavia. Ftalaatit eivät osoita pelkästään haittoja kehon mahdollisiin terveysongelmiin, mutta myös ne ovat vaarallisia ympäristölle.
Ftalaateista voit lukaista lisää Ilsen kiinnostavasta blogipostauskesta aiheesta.

Nyt kun olemme käsitelleet ne ikävät asiat voimmekin hypätä itse arvosteluun Ecooking -sarjan kasvonaamioista! Mikä Ecooking tuotteissa itseäni miellyttää on niiden organisuus, joka miettii niin ihmistä kuin ympäristöä. Tarinakin on mielenkiintoinen, sillä kaikki lähti sarjan kehittäjän Tina Søgaard;n oman ihon tarpeista. Sarja on 100% luomulaatuista, sisältää luonnollisia öljyjä eikä ollenkaan parabeeneja. 

Sarjalta löytyy siis kaksi [2] kasvonaamiota; peeling mask ja clay mask, joita molempia pääsin testaamaan. 

p e e l i n g   m a s k
Nimestään huolimatta kyseessä ei ole pois revittävä kasvonaamio. Tämä levitetään tasaiseksi kerrokseksi iholle, annetaan vaikuttaa 4-12 minuuttia ja huuhdotaan pois haalealla vedellä.
Kyseessä on siis happopohjainen kasvonaamio, jonka testaamista hiukan jännitin. Edellinen happohoito sai nimittäin ihoni kuoriutumaan täysin ja kesti kaksi viikkoa, että ihoni toipui siitä. En myöskään itse kauheasti ole innoissani ihoa kiristävistä tuotteista, mutta lähdin silti mielenkiinnolla testaamaan.

Tuote oli testerimuodossa ja yllätyin sen riittoisuudesta. Minulta jäi nimittäin tuotetta hyvin toisellekin kasvonaamio kerralle. Levitin tuotteen siveltimellä koko kasvoilleni ja melkeinpä heti tunsin kihelmöintiä niin poskipäilläni kuin otsallani. Suuri flash back joulukuiseen kasvohoitoon ei voinut olla tulematta. Annoin naamion vaikuttaa 10 minuuttia, sillä tunsin ihoni kiristyvän todella paljon otsalta, joka ei ollut niin miellyttävää. Punoitus on yksi sivuvaikutus tässä naamiossa ja itselläni punoitus oli enemmänkin läikkämäistä kuin, että koko naama olisi ollut tomaatti.

Ennen naamion levittämistä pesin kasvoni Ecooking -sarjan puhdistusgeelillä ja naamion huuhdottuani puhdistin kasvoni kasvosuihkeella. Itsestäni tuntui että kasvovesi rauhoitti hiukan punaista krikuvaa ihoani eikä itselläni punoitus kestänyt edes sitä tuntia. Isoimman eron taisin aivan heti huomata juuri otsallani, jossa kihelmöinti oli suurimmillaan. Iho tuntui kireältä ja näytti hehkuvan tavallista enemmän.


c l a y   m a s k
Tämän syväpuhdistava naamion voi levittää kasvojen lisäksi niin kaulan, selän kuin myös dekoltee-alueelle epäpuhtauksien postamiseksi ja tämä saa vaikuttaa niin kauan kunnes naamio on kuivunut kokonaan.

Itse levitin ainoastaan kaulalle käyttäen jälleen apunani pensseliä. Testerimuodossa tämä ei ollut yhtä riittoisaa kuin peeling mask, mikä on sinänsä pieni harmi sillä tämä oli sellainen tuote josta pidin todella paljon. Naamio kiristyi iholla kuivumisen myötä, mutta se ei ollut kokemukseltaan epämukavaa. Yllättävän nopeasti myös naamio kuivui - ainakin omille kasvoilleni. 

Savinaamion jälkeen ihoni tuntui monta päivää ihanan pehmeältä, näytti sileältä sekä mustapäät eivät olleet niin näkyvissä. Enkä itse huomannut naamion pois huuhdottuani, että ihoni olisi punoittanut. Näistä kahdesta naamiosta sanoisin tämän olleen se suosikkini.


Lisätietoa naamioiden vaikutuksista ja ainesosista saat lukemalla edellisen postaukseni, jossa kerron enemmän koko sarjasta sekä kaikista testissä olleista tuotteista. Pääset postaukseen tästä.

🌿🌿🌿

Itse suosittelen suurella sydämellä kaikkia ihonhoitotuotteita, jotka ovat orgaanisia ja ennen kaikkea juuri ainesosiltaan suosittelen Ecooking -sarjaa. Hyvä idea on myös aina jos tuotteet arvelluttavat niin itse tehdä omia esim. kasvonaamioita. Itse olen tätä pohdiskellut useampaankin otteeseen, että joskus voisi ihan itsekin testata väkertää jokunen naamio, kun noita ohjeita juuri vaikka pinterest on pullollaan. 

Muistathan myös, että minulla on -20% alekoodi, joka toimii Norris verkkokaupan jokaiseen Ecooking -sarjan tuotteisiin. Käytä vain kassalla koodi PAULINE20 niin saat ansaitsemasi alennuksen!


Toivotan vielä oikein ihanaa kansainvälistä naistenpäivää sekä mahtavaa itsesi kasvattamisen sunnuntaita!



@pauline_xs