EROTARINANI & 40+ ASIAA MITÄ OPIN SUHTEESTAMME

Pohdiskelin hyvinkin kauan pitäisikö tästä aiheesta edes kirjoittaa. Olenko valmis edes puhumaan aiheesta, sillä erosta on kuitenkin hiukan yli 2kk ja let's face it; en pidä blogiani tai mitään osaa sosiaalista mediaani piilossa, joten kaikki voivat elämääni lukea. Jopa sellaiset ihmiset joiden en tahdo siinä olevan millään tasoa mukana. Kuitenkin kuten parisuhteet ovat myös erot osa elämää. Osa minun elämääni, jota olen osittain itse päättänyt muille jakaa. Erot ovat vittumaisia ja eivät koskaan helppoja, vaikka kuinka hyvissä väleissä olisikin erottu. On hyvin vaikea päästää irti ihmisestä, joka yhdessä välissä oli se koko maailma.

Enää en kömmi sängystä ylös jättäen vierelläni makoilevan nauttimaan unien maailmasta. En enää kuuntele hänen höpötystään mikkiin peliensä aikana. En pääse enää maistamaan hänen kokkailukokeilujaan. Se pistää mielen haikeaksi ja on vaikea hyväksyä, ettei kaikki se aika, tunteet, ja rakkaus riittäneet pitämään suhdetta elossa ja kukoistamassa.

Jos pystymme ottamaan askeleen taaksepäin, pistämään tuntemamme vihan, surun sekä kaunan sivuun, ja peilailemme tuota suhdetta sekä eroa keskenään voimme oppia niin monenlaisia asioita. Tällainen peilaaminen, asioiden uudelleen käsittely on hyvinkin tärkeää ja sillä on suuri rooli kun parannamme itseämme. Valitettavasti se asia jota ei todellakaan tahdo eron jälkeen tehdä on ajatella niitä kaikkia tapoja, miten pilasimme suhteen, missä meni vikaan, miten olimme huono kumppani. Peilaaminenhan tarkoittaa yleensä sitä, että kaivamme syvältä sisimmästämme vastauksia ja samalla kun teemme näin tulemme kasvotusten vikojemme ja puutteidemme kanssa.

Mököttäminen on hyvinkin helppoa. Liiankin helppoa jos minulta kysytään. Tämän vuoksi pysymme hyvinkin pitkään vihaisina. Jossain vaiheessa meidän on kuitenkin rikottava se oma illuusiomme ja hyväksyttävä, miten asiat ovat ja päästää irti ajatuksesta "miten asiat olisivat voineet olla". Ihan vain jotta ymmärrämme sen keitä oikeasti olemme ja mitä tahdomme. Joskus nimittäin omat halumme ja tarpeemme joutuvat niin sanotusti odotuspenkille, kun kumppani on pidettävä tyytyväisenä. Se peilaamiseen otettava ensimmäinen askel on aina vaikein, mutta sen ottaminen antaa selkeyden asioista. Sillä pääsee lähemmäs onnellisuutta ja tietoisuuden polkua. Onneksi näin kävi minulle!

Mutta se ensimmäinen askel ei ollut minullekaan niin helppo, kuin äsken saattoi ehkä kuulostaa. Piste missä olen nyt, siihen ei ollut todellakaan helppo päästä.

"...sometimes we have to break our own illusions and accept what is and not what could be, so that we can understand what we really want and who we really are." -- sincerely shirley 

Aasinsiltana tuosta lainauksesta omaan erooni Rillen kanssa; se oli sellainen jonka molemmat olivat jo jonkin aikaa tienneet tulevan tapahtumaan, mutta kumpikaan ei ollut vain tahtonut vielä luovuttaa suhteen puolesta. Jo ennen kuin edes olimme kunnolla aloittaneet keskustelun suhteestamme tiesimme jo, että tässä se nyt oli, mutta se oli parasta molemmille. Vaikka emme huutaneet, lautasia ei heitelty ja servauksia ei tullut sanottua tämä ei tehnyt tai tee erostamme yhtään vähemmän surullista tai kurjaa. 

En voi puhua Rillen sanoja, hänen suullaan, sillä hän ei koskaan tahtonut jakaa elämäänsä kaikkien korville, mutta voin jakaa teille oman ajatusmaailmani. Voin varmuudella sanoa, että hän oli yksi sielunkumppanini. Hän oli paras ystäväni. Hän oli rakastajani. Hän oli se minun go-to henkilö, jonka puoleen käännyin pahassa paikassa. Hän oli kirjaimellisesti minun henkilöni. Hän oli minun. Hän oli ensimmäinen rakkauteni. Ja kaiken tuon päälle, hän oli kaikkeni. Se mitä muut eivät ymmärtäneet, hän ymmärsi täysin. Se mistä muut eivät pitäneet minussa, hän ihaili. Mikä ei käynyt järkeen muiden kanssa, oli päivän selvää hänen kanssaan. Tunsimme toisemme läpikotaisin.

Kun tapasimme olin nuori. Naiivi ja elämän kokemuksista juuri kiinnostunut. Niitä ei juurikaan ollut ja siksi halusin kokea kaiken, nähdä kaiken. Rille sattui olemaan henkilö joka pystyi tarjoamaan sen kaiken. Ajatuksiini oli juurtunut vielä kaiken lisäksi tämä satu, mitä aina lapsille kerrotaan, että se ensimmäinen rakkaus tulisi päättymään onnellisesti. Kun sitten erosimme se viimeinenkin pisara tästä lapsen ajattelusta kuoli. Se oli oikeastaan tehnyt kuolemaa jo pitkän aikaa. Menetin sen osan itsestäni, joka uskoi siihen että kun kerran rakastut (ja joku rakastuu sinuun) se kestää ikuisuuden. Menetin sen osan itsestäni, joka uskoi että kun joku rakastuisi minuun, niin minäkin oppisin rakastamaan itseäni. En siis pelkästään menettänyt häntä, vaan oman oletukseni siitä, mitä rakkaus on.

En häpeile myöntää, että pala sydämestäni lähti hänen mukaansa. Enkä myöskään häpeile myöntää hyväksyväni asian, että tuo pala kuuluu nyt hänelle eikä ole minun omistettavissa. Oikeastaan en edes tahdo sitä palaa takaisin ja voin hyvillä mielin jopa sanoa hänen opettaneen minulle asioita. Paljonkin asioita oikeastaan. Hän opetti minulle, että outouksistani huolimatta minua voi rakastaa ja että rakkaus on kaunista sekä puhdasta. Hän opetti minulle millaista on rakastaa ja saada rakkautta takaisin. Hän opetti minulle sen, että oli minulle mies vierelläni tai ei voin saavuttaa mitä vain. Hän opetti minulle kuinka nousta ylös kun kaadun ja kuinka tehdä se sulavasti. Ja näin löysin vahvuuteni.

Mitkään sanat eivät koskaan pysty täysin kuvaamaan tarpeeksi hyvin kuinka kiitollinen olen siitä, mitä koin Rillen kanssa. Tulen aina olemaan kiitollinen siitä, mitä koin hänen kanssaan ja että se oli juuri hän jonka kanssa kaiken koin. En pelkästään oppinut paljon itsestäni, vaan elämästä ylipäätänsä.

Olen siis oikeastaan kiitollinen erostamme, vaikka se sattuikin ja asian myöntäminen tuntuu oudolta. Olen kiitollinen, että sain tuntea miltä tuntuu kun joku rakastaa sinua. Vaikka menetinkin sielunkumppanin niin opin tietoisuutta sekä arvostusta.
"nothing ever goes away until it teaches us what we need to know." -- pema chodron

1. Opin, että olen vahva.
2. Opin olevani rakkauden, ponnistelujen, rehellisyyden ja kunnian arvoinen.
3. Opin, että on ok jos ei ole ok.
4. Opin, että se miten joku kohtelee sinua on heijastus siitä, mitä he tuntevat sinua kohtaan.
5. Opin, että rakastuminen on kaunista, mutta samalla myös pelottavaa.
6. Opin, että jos olet rakastunut kerro se hänelle ja kerrokin usein.
7. Opin, että nauraminen sellaisen ihmisen kanssa, jota pidät parhaana ystävänäsi on maailman paras tunne.
8. Opin, että hiljaisuus on viesti itsessään ja kuuntelemaan sitä vaikka en tahtoisi.
9. Opin, että jos jokin asia tuntuu olevan pielessä niin todennäköisesti se on ja tällöin kannattaa luottaa omaan vaistoon.
10. Opin, ettei kenenkään tulisi kyseenalaistaa heidän omaa arvoaan ja miettiä; "olenko tarpeeksi riittävä?"
11. Opin, että on helpompaa olla vihainen kuin iloinen, mutta ilo tuottaa parhaimmat lopputulokset.
12. Opin, ettei kaikilla ole samanlainen ajatusmaailma kuin minulla, mutta en saa antaa sen estää minua olemasta se huomaavainen ja myötätuntoinen ihminen joka olen.
13. Opin, että kaikki todellakin tapahtuu syystä.
14. Opin, että ihmiset astuvat elämäämme syystä. Joko opettaakseen jotain tai ollakseen se oppi.
15. Opin, että se miten suhde loppuu kertoo paljon.
16. Opin myös, että oma sukupolveni on surkea ihmissuhteissa ja suurimman osan ajasta ne päättyvät, koska ihmiset piiloutuvat puhelimiensa taa, mikä johtaa taas kyvyttömyyteen muodostaa kunnon suhteita ihmisiin.
17. Opin, että aito rehellisyys on voimakasta.
18. Opin, että tunteeni ovat päteviä ja niillä on oikeasti väliä.
19. Opin, että kommunikaatio on avain kaikkeen.
20. Opin, ettei oma traumani ole kuvaus siitä kuka olen ja että olen vahva ja voimakas.
21. Opin, että sinun täytyisi ympäröidä itsesi ihmisillä, jotka oikeasti näkevät vaivaa ollakseen elämässäsi mukana.
22. Opin, että myötätunto ja ymmärrys ovat välttämättömyys, mutta nämä ovat nykyisin hyvin harvassa ihmisten luonteissa.
23. Opin, että anteeksianto on hyvin, hyvin voimakas asia.
24. Opin, että sanat todellakin voivat satuttaa.
25. Opin, että vaikka ovi edessäsi sulkeutuukin se ei tarkoita, etteikö vieressäsi olisi toista ovea, jonka takana on parempia mahdollisuuksia.
26. Opin, että ihmisen luonteesta kertoo paljon se, miten he käyttäytyvät kun itse olet pohjalla elämässäsi.
27. Opin, että vaikka ainoa vaihtoehto olisi enää vain liikkua eteenpäin, se ei tarkoita etteikö henkilö silti olisi hyvin tärkeä.
28. Opin, että kun oikeasti rakastat jotakuta osa heistä ei koskaan lähde, koska rakkaus on voimakas ja erityinen asia.
29. Opin, että haliminen + sängyn jakaminen ihmisen kanssa josta välität syvästi on yksi parhaimmista tunteista maan päällä.
30. Opin, että kun siirryt eteenpäin ihmisestä jonka kanssa joskus kuvittelit viettäväsi koko loppuelämäsi on yksi kivuliaimmista asioista elämässä, mutta ratkaiseva asia aikuistumisessa ja kasvamisessa.
31. Opin, että sinua rakastaminen oli kaunista, mutta siitä tuli sietämättömän tuskallista kun meillä ei ollut mitään muuta jäljellä kuin väittelyt ja katkeransuloiset muistot.
32. Opin, ettet ollut juuri se oikea sielunkumppani, mutta opetus kyllä.
33. Opin, että se mikä on minulle tarkoitettu ei koskaan lähde - ja sinua ei oltu tarkoitettu minulle.
34. Opin, että en tarvitse ketään toista tekemään minusta kokonaista.
35. Opin, että tekisin kaiken sen uudestaan, jos oppisin vielä enemmän itsestäni kuin olen jo nyt oppinut.
36. Opin, että minun on parempi ilman sinua, vaikka olenkin kiitollinen yhteisestä ajastamme.
37. Opin olemaan katumatta suhdettamme - sillä se oli mitä me molemmat halusimme yhdessä vaiheessa.
38. Opin, että olen nyt vahvempi ja paremmassa tilanteessa kuin kanssasi.
39. Opin, että selviän mistä vain mikä eteeni tulee.
40. Opin, että kaikesta huolimatta minulla ei ole minkäänlaisia negatiivisia tunteita sinua kohtaan ja se on vapauttavaa.
41. Opin, ettei omista unelmista kannata päästää irti vain koska joku niitä ei ymmärrä.
42. Opin hyväksymään oman lapsekkuuden puoleni ja ettei koskaan tarvitse kokonaan aikuiseksi kasvaa.
43. Opin avaamaan suuni ja sanomaan ajatukseni ääneen. 
44. Opin, että tulen aina olemaan ok, ihan sama mitä kävi.
45. Opin, että jos et rakasta itseäsi niin muidenkin on hyvin vaikea rakastaa sinua.
"people are sent into our lives to teach us things that we need to learn about ourselves." -- mandy hale

MAAGISIN NUMERO AVUKSI ELÄMÄÄN

The most important things in life come in threes.
Mieli, keho ja sielu. Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Alku, keskikohta ja loppu. Elämä, vapaus ja onnellisuus. Jos ei tietenkään ei lasketa kolmantena pyöränä olemista, niin kolmonen on se suosiossa oleva numero universaalissa kielessämme.

Voimme myös käyttää lukua kolme, kun kyse on elämästämme; kaikki rutiineista, tapoihin, tavoitteisiin ja unelmiin voidaan hyvin jaotella tuottavuuden, positiivisuuden ja menestyksen triioon.

Annas kun selitän vielä tarkemmin...

RUTIINIT + TUOTTAVUUS
jaottele elämäsi kolmeen päivään

Koska yksi on niin helvetin pirullinen.
Heräämällä ja ottamalla harkintaan ainoastaan, miten menestykseen pääsee yhdessä päivässä jättää hyvin vähän tilaa hengittää, nojata, liikkua ja kellua kaiken sen läpi, mitä elämä voikaan heittää tiellesi. Esimerkiksi, päivä jona tätä kirjoitan olin nukkunut tunnin yli herätykseni. 
Tiedän, ei niin iso juttu vai mitä? Väärin.
Oma ahdistukseni tuottavuuden ympärillä oli yhdessä vaiheessa niin paha, että jopa herääminen 30 minuuttia myöhässä lähetti koko päiväni itseni soimaamisen ja paniikin täyteiseen spiraaliin ennen kuin olin edes aamu kahvia ehtinyt nauttia.
Ei tosin tänä aamuna. Kierähdin ylös muutaman minuutin makoilun jälkeen, venyttelin ja heitin peiton pois päältäni autuaalla mielellä. 
Mikä sitten on muuttunut?
En perustanut tulevan päiväni menestystä heräämällä aikaisin. Kolmen aikaisemman päivän aikana tuo oli ensimmäinen jolloin olin nukkunut hiukan pidempään.
Kolmen aikaisemman päivän aikana olin kömpinyt sänkyyn hiukan myöhemmin kuin yleensä, koska olin viettänyt iltojani ihan vain hengailemalla, jakamalla herkkiä hetkiä ja nauramalla. 
Viimeisten kolmen päivän aikana olen saanut paljon tehtyä niin sosiaalisessa elämässä kuin töiden puolesta. Joten tiedätkös mitä?
- Suo itsellesi edes se extra 30 minuuttia.

Kun arvioimme joka päiväisen menestyksemme kolmella päivällä emmekä yhdellä annamme tällöin itsellemme enemmän varaa hillua, kellua elämän mukana ja ottaa tilaisuuksista kiinni. Heittäydyitkö mukaan elämään syömällä sitä ilmaista pizzaa töissä? Vietitkö hiukan enemmän aikaa baarissa tarjoamalla muutamat kierrokset ystävillesi? Onko takanasi uneton yö, sillä käytit kaiken aikasi kandin kirjoittamiseen?
Se on ihan ok. Sinulla on kolme päivää saada tasapaino takaisin.


TAPOJEN LUOMINEN
anna itsellesi kolme viikkoa

Uuden tavan ottaminen elämään voi olla hyvin vaikeaa ja pelottavaakin.
"Ok, aika aloittaa terveellinen elämä... Tämä siis tarkoittaa minun täytyy kuntoilla joka päivä, mennä sänkyyn viimeistään kymmeneltä, juoda 2L vettä, syödä ainoastaan ruokia jotka on itse kokattu, kävellä sen sijaan että ajaisin ruokakauppaan, käyttää portaita ja meditoida 30 minuuttia joka päivä koko loppu elämäni ajan kaiken sen muun lisäksi, mitä minun on päivittäin tehtävä..."

Pelottava ajatus, vai mitä?
Ei oikeastaan jos rikot tapasi kolmeen viikkoon. Jokaisen uuden tavan testaaminen, jonka elämääsi tahdot lisätä tekee oikeasti todella hyvää. Tämä ei anna ainoastaan sinulle aikaa arvioida onko tämä tapa sellainen, jonka tahdot ottaa osaksi rutiinejasi, mutta pääset myös punnitsemaan kuinka paljon arvoa sillä on elämässäsi. Nämä kolme viikkoa antavat sinulle myös ne inhottavat ensimmäiset päivät, jolloin kaikki on hirveän vaikeaa. Mutta sinulla on kuitenkin se loppusuora, finishing line -- hyvin aikaa testata ja oikeasti arvioida, onko tämä se mitä sinä haluat.

Ihan vain koska aikaisemmin herääminen tekee parhaan ystäväsi iloiseksi ja se auttaa häntä jaksamaan paremmin päivän ei tarkoita, että se toimisi sinulla. Tai koska siskosi tuntee mielensä avoimeksi ja selkeäksi juomalla aina aamulla sen ihmeellisen vihreän värisen smoothien ei tarkoita, että se toimisi sinulla. Mutta kaikkia asioita kannattaa silti kokeilla, sillä luojan kiitos sehän on vain kolmen viikon kokeilu jakso. 


TAVOITTEIDEN TOTEUTTAMINEN
anna itsellesi kolme kuukautta tai kolme vuotta

Itse en ole todellakaan sellainen joka innostuu todella paljon yhdestä tavoitteesta. Innostuksellani ei ole koskaan epärealistista määräaikaa. Alku ei ole koskaan niin täynnä energiaa, että lopputuloksena olisi todella suuri loppuun palaminen, että olisin henkisesti vinossa ja hyvin uupunut kun asia olisi saatettu päätökseen.

Joskus, kauan aikaa sitten, mielessäni oli tämä ajatus, että jos olin tarpeeksi peloton uskomaan itseeni niin sitten ainoa asia, joka estäisi minua saavuttamasta asioita olisi laiskuus, jota voisin kontrolloida helposti rankalla työllä...
Positiivista ajattelua, vai mitä?

Optimistisuus ja ilmeiset tavoitteet ovat juttuni, mutta en tee sitä fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Lähettämällä itsemme kohti suurta katastrofia on se nopein tapa asettaa itsemme epäonnistumisiin sekä muuttaa itsemme epävarmoiksi, masentuneiksi, Ben&Jerry's jäätelöä mussuttaviksi sotkunutturoiksi.
Juttu menee nimittäin kuta kuinkin näin.
Innostus > epärealistinen ajan käyttö > itsensä loppuun kuluttaminen > epäonnistuminen > syyllisyys > anteeksianto (toivonmukaan) > innostus > epärealistinen ajan käyttö > itsensä loppuun kuluttaminen ... tajusit varmaankin jo.
Joten, miten kamppailisimme tämän asian kanssa järkevästi? 

Jos kyseessä on pienempi tavoite, aikatauluta se kolmeen kuukauteen.
Mitä tarkoitan kun sanon pieniä tavoitteita? -- kehosi terveyden tai suorituskyvyn muuttaminen, matkaa varten säästäminen, uuden taidon opetteleu, kirjan lukeminen, vähentämällä tavaran määrää omassa asunnossa, parantuminen henkisestä haavasta, jne.

Jos puolestaan kyseessä on iso tavoite, anna itsellesi kolme vuotta.
Nyt tarkoitan puolestaan -- kirjan kirjoittaminen, sielunkumppanin tapaaminen, rakastuminen, maailman ympäri matkaaminen, parantuminen syvemmästä henkisestä haavasta, oman yrityksen aloittaminen, velkojen maksaminen, talon ostaminen, tulojen muuttaminen.

Tämä koko tavoite ja unelma-ajattelutapa toimii myös heijastuksen tavoin. Kun annat itsellesi mahdollisuuden kehittyä, kuten me kaikki tuppaamme tekemään sitä enemmän kuin osaamme arvatakaan, älä ainoastaan katsele sitä mitä olet jo tehnyt tässä kuussa tai kuluneen vuoden aikana.
Mitä olet saavuttanut viimeisen kolmen kuukauden aikana? Kuinka paljon olet kasvanut ja muuttunut viimeisenä kolmena vuonna?
Kuinka monta tuntia olet työskennellyt, montako projektia olet saaavuttanut loppuun, hetkiä olet jakanut ihmisten kanssa, montako estettä olet ylittänyt, tavoitteita olet toteuttanut?
Anna jokaisen esteen, joista olet selvinnyt palautua mieleesi ja pohdi sitä aikaväliä tämän ja nykyisyytesi välissä. Sinulla ei mene niin huonosti, vai mitä?

Kun arvioimme elämäämme tuon maagisen numeron voimin annamme itsellemme paremman näkökulman tasapainosta siinä prosessissa jonka läpi olemme kulkeneet. Se voi olla rankkaa löytää tasapaino järkevän ja vapaamman elämän välillä. Olla tyytyväinen ja samalla tuottelias. Mutta on hyvä tarkastella sitä tilannetta, missä on.
Jos päätät tehdä asian numero kolmosen avustuksella voit löytää itsesi ottamassa rennosti matkalla, joka jo ilman omaa apuasi vie sinut kohti maaliviivaa -- olkoon se kolme päivää, viikkoa, kuukautta tai vuotta.


"RESET"

Minulle, kuten varmasti myös monelle muullekin, tulee näitä hiljaisemman elon hetkiä sosiaalisen median suhteen. Totta kai itse siellä pyörin, tykkään ja kommentoin, mutta en julkaise mitään. Yleensä oma syyni on yksinkertaisesti inspiraation puute, mikä saa minut "hairahtamaa" pois bloggaamisen tieltä. Tällä kertaa tilanne on hiukan eri.

Kuluneiden parin kuukauden aikana, olen ollut hyvin utelias sen suhteen, jos en olisikaan niin sinisilmäinen. Mitä jos alkaisin esittämään enemmän kysymyksiä, tuomaan esille sitä hiukan sarkastisempaa puolta itsestäni, joka rakastaa käydä ihmisten hermoon ja ennen kaikkea olemaan enemmän kiinnostunut millainen elämäni voisi olla kuin vain unelmoida. Olen oikeasti unelmoija luonteeltani - ja tarkoitan, että olen tätä 99% ajastani. Tämä on oikeastaan ollut myös se oma "paheeni", joka on estänyt minua vastaamasta tärkeisiin sähköposteihin, soittamaan tärkeitä puheluita ja ylipäätänsä pysymään kartalla, joka päiväisissä asioissa -- jota olen yrittänyt pian pari vuotta pitää kurissa GYST -päivällä.

Kuten sanoin olen pari viime kuukautta yrittänyt ajatella toisin ja se on saanut minut aloittamaan vuoden 2020 kokonaan eri tavalla kuin olin ajatellut. Ja tässä ovat ne muutokset:

1. Lopetin yrittäjyyden
Yrittäjyys on rankkaa ja haastavaa eikä todellakaan ollut itselleni se täydellisin työskentelytapa tällä hetkellä. Kampaajana työskentely on ollut hauskaa, palkitsevaa ja luovaa, mutta edetessämme kohti vuoden 2019 loppua silmäni aukesivat, sille että teen hyvin paljon töitä ja en saa läheskään niin paljon takaisin kuin, mitä minun kuuluisi. Työvälineet olivat hyvin rajalliset, mikä puolestaan rajoitti omaa luovaa puoltani. Palkkajärjestelyt olivat huonosti suunniteltu enkä saanut sitä aina ajallaan. Palkasta myös suurin osa meni siihen, että sain pidettyä yrittäjyyteni kurissa, mikä olisi tarkoittanut että paras mahdollinen ajatus olisi ollut hankkia lainaa. Itsehän en tahdo olla kampaaja ikuisuuksia, vaikka olenkin saanut hyviä arvosteluja, olen itse ollut tyytyväinen käden jälkeeni, mutta tämä ei ole se unelmaduuni. Miksi siis ottaa lisää lainaa työhön, jossa sydämeni ei ole mukan? Sanoin itseni siis irti ja lakkautin toiminimeni. Kokemuksena tämä oli hyvä ja voin ainakin sanoa yrittäneeni.

2. Ero
Marraskuun puolella istahdimme Rillen kanssa alas ja kävimme sen keskustelun, jossa monet itkevät silmänsä päästä. Tunsin itse enemmän helpottuneisuutta siitä, että olimme täysin samalla sivulla asioista. Siitä että suhteemme oli jo jonkin aikaa elänyt ilman kipinää. Ei ollut huutoa, ei vihaisia sanoja tai ennen kaikkea sitä itkua. Olimme Rillen kanssa hyvin kauan yhdessä ja tuntuu oudolta olla nyt yksin. Ehkä kaiketi sen vuoksi ettei parhaaksi ystäväkseni muuttunut ihminen enää ole niin lähellä, mutta itse olin hyvin nuori aloittaessamme seurustelun, hyvin halukas kokemaan kaiken, mitä nuoruudessa voikaan kokea ja hän osasi sen tarjota helpostikin. Mutta pidemmän päälle, realistisesti ajatellen se ei toiminut. Erosimme ja olemme ystäviä. 

3. Uudet rutiinit
Eron ja pikku hiljaa loppuvien töiden jälkeen olen alkanut elämään uudella tavalla. Luna jäi tietysti minulle ja olemmekin aamuisin lähteneet hyvin, hyvin aikaisin lenkille. Pieni hölkkä kuluttaa helposti hauvan energiaa ja herättää mukavasti. Olen aina ollut myös maailman huonoin syömäri ja vaikka syönkin pieniä annoksia edelleen en syö enää niin harvoin. Herään, syön, kuntoilen ja vietän loppuaamut romaanini parissa. Nämä uudet rutiinit ovat saanet ajatukseni irti huonoista ajatuksista. Elämän murehtimisesta. Otin myös kynän käteen pitkästä aikaa ja piirsin jotain.

Mitä on tulossa:

1. Uudet työt
Kuten sanoin työskentelen vielä kampaajana muutaman päivän, mutta en ole kuitenkaan typerä ja aloita työn etsintää vasta kun aikaisempi on loppunut. Aloitin uuden työpaikan etsimisen jo  oikeastaan syyskuussa. Joulukuussa pääsin puolestaan haastatteluun ja sain paikan. Kaupanalan töitä perus myyjänä, mutta onneksi työnkuvaan kuuluu paljon muutakin ja pääsääntöisesti se on asiakaspalvelua, josta minulla on hyvätkin kokemukset. Aloitan helmikuussa ja olen oikeastaan hyvin innoissani. Minun ei tarvitse murehtia oikeastaan mistään uuden työn alettua. Muuta kuin että olen ajallani paikalla.

2. Opiskelupaikka
Keväällä yhteishaussa tulen hakemaan opiskelupaikkaa. Se miksi hain parturi-kampaaja kouluun oli, jotta sain lisäaikaa pohtia, mitä oikeasti halusin elämälläni tehdä. Olen aina pohtinut toimittajan urasta, mutta pomppinut kolmen vaihtoehdon välillä; työskennelläkkö lehdessä, televisiossa vai radiossa? Viimeisin on nyt muutaman vuoden kiehtonut eniten ja nyt päädyin siihen tulokseen, että haen medianomi koulutukseen. Tämä antaa mahdollisuuden työskennellä kaikilla median aloilla ja opiskellessa voin rauhassa miettiä, mikä on se mikä vetää minua eniten puoleensa; kirjottaminen, videokuvaus vaiko äänittäminen.

Tämä vuosi, ainakin näin alku, tulee olemaan hyvinkin paljon keskittymistä oman elämäni kasaamiseen. Yritystä on ainakin, sillä todellisuus on, etten tiedä mitä minun pitäisi juuri tällä hetkellä tehdä. Enkä todellakaan tiedä millaisessa tilanteessa elämäni on kuun lopussa, mutta se mitä tiedän on se etten elä elämääni samalla tavalla kuin muutama viikko sitten. En enää pidättele itseäni pelkäämällä.
Vaikka kaikki onkin vielä todella epäselvää elän tällä hetkellä terveellisintä ja onnelisinta versiota itsestäni.

Haluan oikeasti kiittää jokaista, jotka ovat seuranneet, tukeneet ja kannustaneet tämän pienen hiljaiseloni aikana. Olen todella iloinen ja kiitollinen jokaisesta teistä, jotka ovat viestitelleet instassa, ja voin oikeasti sanoa olevani ylpeä siitä, miten sosiaalinen media on kehittynyt. En voi kieltää etteikö mielessäni kävisi aika ajoin se kysymys, miksi joku näkisi sen vaivan lukea sellaisen neidon sanoja, joka on hävittänyt itsensä hiusten ja värien sekaan ja unohtanut täysin itsensä tuon matkan varrella. Minkä kuitenkin tiedän on se, että kaikki mitä teen ja sanon, mitä kirjoitan ja valokuvaan, ovat tarkoitus olla viesti sinulle; rakasta sekä uskalla elää elämääsi. 


10 ASIAA MITÄ VIIME VUOSIKYMMEN OPETTI MINULLE

Pohdiskelin tovin mikä olisi ensimmäinen vuoden 2020 postaus ja pompin oikeastaan vain parin vaihtoehdon välillä. Päädin tarkastelemaan, minkälaisia postauksia olen aikaisemmin luonut ja aikalailla ne olivat sitä samaa. Pidinkö vuoden alussa pitämäni lupaukset ja mitkä olivat uusia lupauksia uudelle vuodelle. Sitten törmäsin postaukseen 17 asiaa 2017 opetti minulle. Tämä aihehan olisi parempi idea, mutta tehdään tämä katsaus vain vuosikymmenestä.

1. Tiedosta oma arvosi. Vuosikymmenen alussa olin itse hyvin epävarma ja itseäni vähättelevä. Kun koemme tällaisen vähättelevän tunteen yleensä jätämme paljon asioita tekemättä, sillä tunne ettemme ole sen arvoisia on läsnä. Sanon kuitenkin tämän; olet kaiken arvoinen ja vain sinä olet itse esteenä sen saavuttamiselle. Päätä se minkä kohtelun arvoinen olet, minkä arvoinen oma työsi on ja pidä siitä kiinni. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi. 

2. Kiltteydellä on hintansa. Olen moneen otteeseen joutunut todistamaan, sitä kuinka omaa kiltteyttäni käytetään hyväksi ja vuoden 2019 loppu puolella silmäni vasta aukesivat kunnolla sille ajatukselle, että koko vuosi oli ollut monessa määrin hyväksikäyttöä. Kiltit ihmiset ovat monelle se helpoin kohde ja varsinkin silloin jos heillä on jotain anettavaa. Jotain sellaista, jossa ovat todella hyviä, osaavat auttaa ja koska ovat kilttejä he tekevät sen muitta mukisematta. Tässä asiassa se oman itsensä arvon tiedostaminen tulee todella vahvasti esille myöskin. Kiltteys ja oma arvo kannattaa rajata täysin, jotteivat ne sekoitu keskenään ja jotta et varmastikaan esimerkiksi tee palveluksia työn avulla ystävälle.

3. On ok sanoa ei. Kilttinä sana "ei" kuulostaa kirosanalta, jonka sanominen monesti on itselleni tuottanut kauheita pistoja sydämessäni, sillä en tahdo loukata kenenkään tunteita, vaikka kyseessä olisikin asia, jota en osaa tehdä. Kaikkea ei tarvitse kuitenkaan tehdä, kaikkeen ei tarvitse suostua ja ennen kaikkea sinun ei tarvitse olla tavoitettavissa tai edes jaksaa tehdä kaikkea. Inhottavinta on kuitenkin tilanne, jossa olen uskaltanut sanoa ei, sanonut täysin kiven pitävän syyn kieltäytymiselleni ja minulle suututaan. Näissäkin tilanteissa pitää kuitenkin oma pinta pitää, sillä kenenkään tehtävä ei ole hoitaa toisen tehtäviä ja varsinkaan silloin jos oma aikataulu ei anna periksi.

4. Älä tyydy ensimmäiseen vaihtoehtoon. Joissakin asioissa ensimmäiseen vaihtoehtoon tyytyminen on hyväkin asia, mutta kun etsitään omaa itseään ja sitä oman elämän tarkoitusta suosittelen oikeasti tunnustelemaan elämää, sen ihmeitä. Miten muuten tietäisit, mitä sinun kuuluisi tehdä? Yleensä myös se ensimmäinen vaihtoehto on sellainen, joka on valittu hätiköiden, koska pelko siitä ettei muuta tällaista hyvältä kuulostavaa tilaisuutta ole tulossa. Minä sanon; voit ottaa sen vastaan, mutta tunnustele silti muita vaihtoehtoja.

5. Muut eivät määritä elämäsi suuntaa. Kun olin valmistunut kampaajakoulusta aloin itse parin kuukauden jälkeen kyseenalaistamaan koko ammattia. Halusinko tällä tavoin tuoda leivän pöytään? Syyskuussa huomasin sitten huomaavani haikailevani muunlaisten asioiden perään ja mikä kasvatti tätä tunnetta oli yksinkertaisesti muiden kehotukset opiskella enemmän ja enemmän hiuksista. "Ota värikursseja" "Käy kampauskursseilla" "Meillä olisi nyt hyvä mahdollisuus päästä opettelemaan hiustenpidennyksistä" Yksi oma valinta ja moni halusi minun kouluttautuvan paremmin ammattiin jota en tulisi kauaa harjoittamaan. Olin kuitenkin ensimmäisestä päivästä lähtien puhunut tämän olevan vain pieni välipysähdys. 

6. Oma paha olo ei oikeuta satuttamaan muita. Vaikka kuinka olisi huono päivä tai kokonainen kuukausi olisi ollut pelkkää huonoa onnea tämä ei silti oikeuta ketään edes Englannin kuningatarta olemaan ilkeä muita kohtaan, satuttamalla muita. Pahan olon kourissa tulee aina sanottua pahoja asioita, varsinkin jos toisen hyvä onni ja iloisuus ärsyttävät. Asiakaspalvelussa olen huomannut sen oman hyvän tuulen vaikuttavan niin asiakkaiden kuin koko liikkeenkin ilmapiiriin. Tiedän, että jotkin asiat voivat olla niin pelottavia ettei voi muuta kuin antaa sen vihan näkyä, mutta joskus paras tapa saada muuta ajateltavaa on antaa hyvien ajatusten tulvia mieleen.

7. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Kateus on varmasti se suurin tunne mitä ihminen voikaan tuntea ja usein se kohdistuu niihin ihmisiin, joilla on taitoa tehdä jotakin. Varsinkin jos he tekevät sen paremmin kuin sinä. Muista kuitenkin, että jokainen on aloittanut tyhjästä ja vuosien mittaan omia kykyjään harjoittanut ja siten myös tullut paremmaksi, taitavammaksi. Joku on aina sinua parempi, mutta älä ota sitä uhkana tai kohdista kateuttasi tähän henkilöön. Ota hänet mieluummin roolimalliksi ja käytä häntä yhtenä sinun tukipilarinasi, jotta sinustakin tulisi parempi. Harjoitushan tekee mestarin.

8. Uskalla kysyä. Epävarmuus on myös sellainen tunne, jota ihminen tuntee hyvin paljon, mutta harva sitä myöntää ja uskaltaa kysyä. On parempi kuitenkin kysyä, kuin jäädä itse pohtimaan, mitä tehdä. Se että pohdit monta minuuttia, mitä jossain tilanteessa piti tehdä tai jos et ollenkaan tiedä ja yrität itse sen selvittää ilman minkäänlaista pohjaa ei ole hyvä. Keskeytä sen työkaverin tai oppilastoverin puuhat hetkeksi kysyäksesi, mitä kannattaisi tehdä. Älä jää vain tiedottomana seisomaan ja hätääntymään.

9. Jätä myrkylliset suhteet. Tiedän sen olevan vaikeaa varsinkin silloin jos suhde (oli se ystävyys-, pari- tai työsuhde) on sellainen, joka on tuonut paljon hyvää ja on kestänyt hyvänkin aikaa. Jos huomaat kuitenkin itsesi raivostuvan, ahdistuvan tästä suhteesta enemmän kuin tunnet onnellisuutta ota se iso askel ja lopeta se. Kirjoitin pari vuotta sitten postauksen myrkyllisistä ystävyyssuhteista ja kuinka saada uusia ystäviä. Voit käydä sen lukaisemassa tästä. Yleensä myrkyllinen suhde on se mikä aiheuttaa monille mielipahaa, kiukun puuskia ja tätä kohdassa kuusi puhumaani muiden loukkaamista. Kun olo ei ole onnellinen sitä muille äksyilyä tekee huomaamattaan. Sitä tekee koska yksinkertaisesti vituttaa ja itseään ei aina pysty hallitsemaan. Vaikka suhde olisikin tuonut kuinka paljon hyvää elämääsi, jos tilanne on kuitenkin muuttunut siihen, että olet enemmän vihainen ajatellessasi tätä ihmistä, olet ahdistunut ajatellessasi tilannetta hänen kanssaan, lopeta suhde siihen paikkaan.

10. Puolusta itseäsi, mutta uskalla myös pyytää apua. Aikuisuus pelotti minua hyvinkin paljon, sillä tiesin etten voisi kauheasti pyyttä esim. äitiäni varaamaan aikaa lääkärille tai soittamaan sosiaalitoimistoon. On tilanteita joissa itseään täytyy puolustaa ja tässä se oman arvon tiedostaminen tulee myös suuresti läsnäolevaksi. Joskus on otettava itseään niskasta kiinni, otettava tiettyjä asioita puheeksi ihan vain koska oma elämä ei yksinkertaisesti saa mennä pilalle toisen toilailujen vuoksi. Sinullakin on oma elämä joka pitää kasassa. Mutta kuten äitini sanoi minulle kerran: "Joissakin tilanteissa sinun täytyy antaa muiden auttaa." Omia puoliaan pitää osata pitää, mutta täytyy myös tiedostaa se milloin yksin ei ole kykenevä itseään puolustamaan.