ero narsistista ... henkisen hyväksikäytön arvet
Muistan kuinka tasan vuosi sitten olin niin onnellinen, kun olin päässyt pois suhteesta, joka oli ollut pallokalaakin myrkyllisempi. Se oli todella vapauttavaa ja vielä ihanammalta ovat tuntuneet nämä pari kuukautta kun hyvä jos olen koko ihmisestä kuullut mitään. Olen yksinkertaisesti tahtonut vain jatkaa elämääni ja yrittänyt parhaani mukaan työstää ongelmia, joita tuo huono suhde minulle synnytti.
Uskallan nykyään jopa kertoa avoimemmin, mitä suljettujen ovien takana oikein tapahtui ja onneksi olen myös muodostanut hyvät välit henkilön kanssa, joka on kokenut täysin saman. Pystymme molemmat hämmestelemään omaa idioottimaisuuttamme ja nauramaan asioille. Näkemään asian hauskan puolen. Paljon ihmisiä nimittäin löytyy, jotka eivät asiaa pysty tai tahdo ottaa huumorilla ja he esittävät sitten kysymyksen; Miten olet voinut antaa itsesi olla huonossa parisuhteessa?
Asia on yksinkertaisesti niin, että alussa sitä on niin korviaan myöten rakastunut, että nuo huonot asiat tuntuvat todella vähäpätöisiltä. Juu ne sattuvat, mutta koska tunteet ovat niin "syvät" se tuntuu juurikin sen arvoiselta. Antaa vain asian olla ja työstää suhdetta. Kun rakastat jotkakuta NOINKIN paljon toivot ja toivot, että tuo ei niin terveellinen osa tulisi olemaan vain väliaikaista ja ettei se olisi oikeasti totta. Minut manipuloitiin ajattelemaan, että kaikki paha tuossa parisuhteessa oli oma vikani, joten oli myös minun vastuullani korjata asiat. Tämä manipulointi puolestaan sai minut haluamaan taistella suhteen puolesta yhä enemmän, sillä muutoin syy olisi minun jos suhde kaatuisi. Ja tämä kaikki vain sen vuoksi, että hän tuntisi olonsa paremmaksi ja jotta hän olisi se "parempi kumppani". Rakkauteni oli yhdessä vaiheessa niin syvää, että tyydyin mihin tahansa, koska ajattelin; Mieluummin hän olisi elämässäni kuin ei olisi. Sen vuoksi kestin sen kaiken sonnan.
Kun taas sitten aloin ymmärtämään kaiken olevan sontaa aloin pikku hiljaa keräämään rohkeutta istuttaakseni hänet alas, jotta asia voitaisiin sivistyneesti puhua läpi. Keskustelusta en muista mitään. Muistan vain, että ero tuli ja heti tähän aikoihin viime vuodesta kun hän oli lähtenyt asunnostani pääsin elämään omaa elämääni. Olen ottannut koko asian suhteen hyvin rennosti enkä ole antanut ajatusta menneelle kuin vasta muutama kuukausi sitten. Sen viimeisen kerran jälkeen kun puhuin eksäni kanssa. Nyt vasta ymmärrän kuinka paljon sisäisiä vaurioita tuo suhde on tehnyt.
Kaikki oikeastaan alkoi tietokoneesta. Tajusin nyt tammikuun alussa, etten ole pöytäkoneellani oikein tehnyt mitään enkä oikeastaan tarvitsisi sitä ollenkaan. En miettinyt asiaa sen paremmin, sillä tiesin sen olevan oikea päätös; laittaa tietokone myyntiin. Pistin ilmoituksen tori.fi sivustolle koneesta ja parin päivän päästä kysymys liittyen tietokoneeseen ilmestyi. Kaupoista sovittiin ja koneen haki itselleen esiteini-ikäinen poika. Minusta oli ihana ajatella, että kone pääsi oikeasti käyttöön eikä jonkun kolmekymppisen miehen käsiin, joka purkaisi koneen ja myisi osat saaden enemmän voittoa. Oikeasti sillä ei ollut mitään väliä kuka sen osti, mutta ajatus toi itselleni pientä iloa.
Illan aikana koneessa ilmeni ongelma; äänet eivät kuuluneet kuulokkeista. Yritin tietysti parhaani mukaan auttaa ongelman korjaamisessa. Koko yön yritin miettiä, mikä voisi olla ongelma. Seuraavana päivänä puhelimeen ilmestynyt viesti koneen palautuksesta sai minut kauhistumaan. Ensin tuli ahdistus, sitten paniikkikohtaus ja lopulta itku.
Kyse ei ollut rahasta, että olisin ehtinyt tuhlaamaan ne. Ei. Kyse oli enemmänkin siitä, että tuo tietokone kuvasti minulle aikaa jolloin olin joutunut olemaan jotain aivan muuta. Se oli viimeinen asia, joka jollain tasolla pakotti minut olemaan yhteydessä menneisyyteeni ja olin ehtinyt huokaista helpotuksesta kun kone oli ostettu pois. Ajatus siitä, että tietokone tulisi taikaisin lojumaan ties kuinka pitkäksi aikaa olohuoneen lattialle sai minut ahdistumaan. Ahdistuksen kourissa aloin panikoimaan, mikä johti yliajatteluun ja sen myötä kyyneltulvaan. "En vain tahdo sitä takaisin", toitotin yrittäen samalla kertoa, miksen tahtontu konetta takaisin, mutta en vain saanut muuta ulos suustani ennen uutta itkun purkausta. R hoiti kuitenkin koko tilanteen todella hienosti ja en voisi olla kiitollisempi tästä.
Yliajattelin asian näin; niin kauan kuin minulla olisi tuo tietokone eksälläni olisi jokin syy olla yhteydessä minuun. Hänellä olisi jokin syy tulla juttelemaan minulle. Niin kuin hän olikin tehnyt huomattuaan minun laittaneen tietokoneen myyntiin. "Koska et tarvitse sitä, voit vaihtaa kanssani osia", hän oli sanonut kuin se olisi velvoite minulle toimia näin. Paniikkikohtaus laukesi kun mietin mitä kaikkea muuta hän minulle sanoisi. Miten hän narsistisella tavallaan väittäisi konetta omakseen ja yrittäisi jälleen manipuloida minua. Kyseessä ei olisi minun kiusaaminen, koska hänellä on tunteita minua kohtaan. Ei, en usko hänellä koskaan olleen tunteita minua kohtaan. Olin vain helppo kohde, josta hän hyötyi. Kuten olin tätä myös henkilölle, jonka tapasin ennen R.
Kaikki eivät varmastikaan noteeranneet ollenkaan lyhyen aikaa kestänyttä suhdettani tuossa syksyllä. Se oli oikeastaan hyvinkin ovista sisään ja ulos tyylinen suhde. Hän oli mitä täydellisin esimerkki rakkauden pommittajasta, josta puhuin blogissani pari viikkoa sitten. Hän osasi leperrellä, oli haavoittuvainen, mutta koska olin hyvin rikkinäinen pitkä kestoisesta suhteestani uskoin kaiken, vaikka olinkin hyvin varpaillani. Ei kulunut kauaa ennen kuin aloin huomaamaan tietynlaisia piirteitä hänessä ja minua inhottaa, että nuo asiat vaikuttavat vieläkin. Hän esim. vitsaili käsikarvoistani yrittäen näin saada minut ajamaan ne pois. Olen aina ollut hiukan epävarma karvoituksestani, ja kuten kaikki muutkin en voi omien karvojeni tummuudelle mitään, mikä puolestaan oli inhottavaa että henkilö josta pidin "kiusasi" tästä. Hän myös inhottavasti saattoi tulla vessaan ollessani siellä tai vain avasi oven, jos unohdin lukita sen ja katsoi kun istuin pöntöllä. Saatan edelleen R:lle sanoa anteeksi nopeasti kasvavista jalkakarvoistani tai hätkähtää kuullessani hänen kävelevän kylpyhuoneen ohitse ollessani itse siellä.
Minua inhottaa ajatella näitä molempia suhteessa uuden henkilön kanssa, sillä tiedän etteivät ihmiset pysty muuttumaan. Varsinkaan sellaiset, joilla on noinkin pahoja ongelmia oman itsensä kanssa. Ensimmäisellä on todettu empatiakyvyn puute ja toisella on kehittynyt narsistisia luonteenpiirteitä elämän varrella. Molemmilla on omia asioita, mitä heidän kuuluisi työstää, mutta he valitettavasti olettavat suhteen olevan ratkaisu. Vaikka kuinka tahtoisinkin varoittaa mahdollisia kumppaniehdokkaita, ei se onnistu sillä molemmat persoonat ovat hyvin karismaattisia, mikä tekee heistä vaarallisia ja minusta vain "vihaisen exän". Mutta kyllähän minä sitä olen. Olen vihainen exä, sillä minä kärsin edelleen näistä molemmista suhteista ja olen vihainen, että joku toinen joutuu kestämään painajaisiani, itkun hetkiäni ja ahdistustani, paniikkikohtauksiani eikä hänen todellakaan tarvitsisi.
Nämä kaksi olivat todellisia tekopyhiä, kuten narsisti usein ovat. He esittivät, että heillä olisi moraaleja, standardeja, tunteita ja ennen kaikkea omatunto, mutta heillä ei ole mitään näistä. Molemmat valehtelevat, solvaavat, pettävät, pahoinpitelevät ja ovat epäkunnioittavia muita ihmisiä kohtaan. Empatiakyvytön eksäni suoraan epäkunnioitti minua ja jopa omia ystäviään, joita hän käytti hyväkseen. Kun taas tuo rakkauden pommittaja epäkunnioitti omaa veljeään (mikä hirvitti minua sillä en ikimaailmassa puhuisi pahaa omasta veljestäni) sekä yhtä tyttöä joka ei enää millään tasoa ollut hänen elämässään mukana. Hän tapasi näytellä tämän kuvia instagramista ja sanoa; "katso nyt kuinka typerältä hän näyttää." Tästä kaikesta huolimatta he odottavat muilta uskollisuutta, kunnioitusta sekä ennen kaikkea, että käytät itse oman aikasi ja energiasi heihin. Eronkin jälkeen eksäni odotti, että minä antaisin hänelle rahaa kun hän sitä tarvitsisi, piti minua henkilökohtaisena pankkinaan sanoen muille; "No, jos sä et lainaa nii kyl Paula lainaa". Pommittaja puolestaan halusi, että kehuisin hänen kehoaan. Eromme jälkeen hän lähetti minulle kuvia itsestään sekä halusi että pysyisimme ystävinä, mutta pitäisimme pöydällä sen mahdollisuuden, että voisimme harrastaa seksiä. "Totuushan on, että meillä on hyvä kemia seksuaalisesti ja jos päädytään sänkyyn illan vieton jälkeen niin sitten päädytään."
Narsistit ajattelevat voivansa tehdä mitä vain, milloin vain ja sinun on vain pysyttävä uskollisena hamaan loppuun asti. Kun sanot ei, narsisti hyppää puolustus kannalle kääntäen syyn jonkun muun kuin itsensä niskaan. Yleensä se olet sinä, joka olet päättänyt sanoa vastaan. Tämä ei ole terveellistä, vaan myrkyllistä eikä todellakaan rakkautta tai sellaista, mitä kukaan ansaitsisi elämälleen. En osaa sanoa naispuolisista narsisteista paljoa, mutta miespuoliset ovat pohjimmiltaan naistenvihaajia. He epätoivoisesti etsivät itselleen naista vierelle, mutta sisämmässään halveksivat heitä. Nämä miehet syttyvät äärimmäisestä seksuaalisuudesta, sillä sitä naiset ovat heille; tyydyttäjiä, mutta perverssimäisesti he inhoksuvat viehättäviä naispuolisia ominaisuuksia uskoen, että naiset ovat irrallisia suhteita harrastavia, seksuaalisesti manipuloivia ja huomion kipeitä. Eniten narisistimies kuitenkin vihaa naista, jota hän ei voi kontrolloida.
Tiedän etten tule koskaan olemaan täysin "terve" noista suhteista, sillä ne jättivät arpia, joista suurin osa kyllä umpeutuu ajan kanssa. Tämä on jokapäiväistä työstämistä ja vaikka olen saanutkin enemmän ahdistuksen tuottamia paniikkikohtauksia voin silti hyvällä omallatunnolla sanoa voivani kuitenkin paremmin. Ja tämä, että voin purkaa ajatuksia jonnekin auttaa todella paljon asioiden puhumisen ja läpikäymisen lisäksi. Olen oikeastaan myös iloinen, että kyseenalaistin kaikkea ja kysyin itseltäni; Tukeeko tämä sellaista elämää, jonka tahdon luoda?
