Piristystä itsehoitorutiineihin kesän ajaksi

Olen viimeiset pari viikkoa tutkiskellut kasvojani peilistä, sillä poskillani kukkiva puutarha on saanut minut huolestumaan siitä kuinka paljon stressiä harteillani tällä hetkellä onkaan. Kevät on tuonut mukanaan hyvin paljon muutoksia, mutta myös kysymyksiä, joihin en vielä vastausta kykene saamaan pitkään aikaan. 

Mutta sellaista elämä on. Se on täynnä jatkuvaa muutosta ja vaikka oma elämä saattaisi elää paikallaan muu maailma ympärillä jatkaa pyörimistään. Joskus halusin ajan pysähtyvän ja nyt kun asiaa tarkastelen en oikeastaan tahdo näin tapahtuvan. Ehkä olen kasvanut aikuiseksi ja ymmärtänyt ettei aikaa voi pysäyttää tai vain tahdon erilaisia asioita kuin kuusi vuotta sitten.

Tunne avatta; k e s ä

Kaikista muutoksista huolimatta kesä tekee hidasta tuloaan (itselläni alkaa perjantaina melkeinpä kuukauden kestävä loma!) ja tiedämme, että sen olevan täynnä asioita jotka eivät muutu. 

Kesältä odotamme aina grilliruokaa, piknikkejä ja auringon palvomista rannalla. Puhumattakaan kokon sytyttämisestä juhannuksen aikaan. Vietämme enemmän aikaa ulkona kuin sisällä. Työt siirretään sivuun lomakuukausien ajaksi ja yritämme muistuttaa itseämme siitä tunteesta, minkä saimme alakoulu aikoina päästessämme kesälomalle ja ettei läksyistä tarvinnut murehtia kuin vasta elokuussa. 

Monet ottavat tämän fiiliksen mukanaan aikuiselämäänsä, sillä meidän ei tarvitse panikoida tai tuntea syyllisyyttä kun pääsemme lomalle. Kaikkihan toimivat kuitenkin samoin. Kesä on tällainen vuoden keskellä oleva kausi jolloin pystymme ottamaan hengähdystauon ja lataamaan akkujamme.

On hyvin helppoa joutua kesän viemäksi. Sosiaaliset tapahtumat tuntuvat tuplaantuvan. On häitä häiden jälkeen, pitää olla rantakaverina jokaiselle kaverille, mökkireissukin pitää suunnitella niin kaveriporukan kuin perheen kanssa, kenties yhdet festarit ja paljon muuta aktiviteettia. Vaikka kesä kuvastaakin levon ajanjaksoa joskus näin ei ihan pääse käymään. Ja kun elokuu saapuu tunnemme olomme valmistautumattomiksi ja väsyneiksi. 

Kaiken kesähässäkän välissä on siis muistettava myös ottaa aikaa itselleen. Jopa niinä paahtavina päivinä jolloin tahtoisit vain lähteä drinkille kavereiden kanssa. On hyvin tärkeää että pienen hetken ajan nautit asioista joita tahdot itse tehdä. Pidä tervettä suhdetta yllä itsesi kanssa ja pidä huolta mielenterveydestäsi kuin myös omasta hyvinvoinnistasi kokonaisuudessaan.

Henkilökohtaisesti pidän omaa aikaani sellaisena, joka pitää minut kasassa sekä auttaa minua pysymään inspiroituneena.

Itsehoidon ei tarvitse myöskään tuntua askareelta, joka on pakko tehdä kuten tiskaaminen. Joskus sellainen tunne syntyy, että itsensä hoitaminen pistää ihmiset sivuraiteille, sillä monet ajattelevat sen olevan ainoastaan itselleen rajojen asettamista ja sisäisen kasvun kehittämistä. Mutta itsehoidon ei kuulu olla tylsää eikä sen tarvitse olla täynnä asioita joilla työstät itseäsi. Se voi todellakin olla hauskaa ja jännittävää!

Ja tämä on se syy miksi koin inspiraatiota kirjoittaa tämän postauksen, jossa on luettelo aktiviteeteista, joita voit kokeilla kesän aikana parantaaksesi itsehoitorutiineitasi.

Itsehoitoideoita joilla piristät hyvinvointirutiinejasi kesäksi

1. Suuntaa paikalliselle katumarkkinoille.
2. Lähde soutamaan!
3. Tee limonadia.
4. Liity ulkojoogaan.
5. Tee leikekirja vanhoista lomakuvista ja muistoista ... tai uusista lomakuvista!
6. Käy poimimassa mansikoita.
7. Käy piknikillä kavereiden, rakkaan tai koko perheen kanssa.
8. Mene ulos maalaamaan - parvekkeella maalaaminenkin lasketaan, jos et koe jaksamista lähteä ulos.
9. Päivitä vanhan huonekalun ilme.
10. Nappaa polaroid kamera ja lähde seikkailulle.
11. Kirjoita runo tai laulu.
12. Tee retki rannalle ja keräile simpukoita tai kiviä.
13. Luo hauska, hyvän olon soittolista muistuttamaan sinua kesästä koko vuoden ympäri.
14. Kävele rannalla paljain jaloin.
15. Katso auringonlaskua samalla maistellen gin&tonic juomaa.
16. Suuntaa ulkoelokuvateatteriin.
17. Tutustu uuteen alueeseen - vanhanaikaisesti! Älä laita mapsia päälle vaan käytä vanhaa kunnon karttaa.
18. Mene maaseudulle kävelyllä ja sen jälkeen rentoudu terassilla.
19. Vie itsesi treffeille!
20. Käy katsomassa tähtiä!

🌼🌼🌼

Stressipallon miniopas itsehoitoon

1. Hengitysharjoituksia - kokeile myös stressiä lievittävää joogaa
2. Käy ulkona kävelyllä.
3. Tee itsellesi kuppi kuumaa teetä
4. Kokeile fidget lelua
5. Lue kirjaa
6. Laita puhelimesi hetkeksi pois
7. Rentoudu lämpimässä kylvyssä tai suihkussa
8. Meditoi

Muista juhlistaa pieniäkin saavutuksia. Jos tarvitset henkisen tauon muista ottaa se. Tee mikä on parasta sinulle. Ja kuten aina sinulla on minun koko tuki!

LUE KOKO POSTAUS »

7x miten käsitellä huono numero tai kurssin repuuttaminen

Henkilönä, joka onnistui epäonnistumaan paitsi kurssin, mutta myös kokonaisen lukio vuoden kanssa, tässä on muutama asia, mitkä ovat toimineet minulle;

Anna itsellesi määriteltyä suruaikaa // Tulet tuntemaan olosi todella kurjaksi kun olet repuuttanut kurssin - olet pettynyt, vihainen niin itseesi kuin lukioon/opettajiin, emotionaalisesti tyhjennetty ja tulet todennäköisesti vakuuttelemaan itsellesi, että sinä olet epäonnistuja, joten miksi enää ikinä kokeilla mitään? Tulet todennäköisesti makaamaan sängyssä ja kieriskelet omassa negatiivisuudessasi jonkin aikaa ja sinun tulee oikeasti antaa itsellesi lupa toimia näin!

Mutta parin päivän jälkeen sinun on käytävä tiukka keskustelu itsesi kanssa, itke jos sinun tarvii ja laita itsesi fyysisesti jatkamaan eteenpäin tästä tilanteesta. Nouse ylös, käy suihkussa, juo kuppi kahvia ja käy kävelyllä. Anna itsellesi lupa tuntea olosi jälleen ihmiseksi ja sen jälkeen keskustele itsesi kanssa uudelleen - tällä kertaa keskittyen siihen mitä voisit tehdä tässä tilanteessa.

Tunnista syy epäonnistumisesi takana // Luitko tarpeeksi? Pelkäsitkö liikaa epäonnistumista? Stressasiko kurssi sinua liikaa ja minkä takia? Eikö opetusmetodit olleet sinulle sopivat? Vihaatko yksinkertaisesti kyseistä ainetta niin paljon että mieluummin repuutat kyseisen kurssin kuin kohtaisit sen kunnolla? Eikö sinulla ollut tarpeeksi aikaa? Vai etkö tehnyt tarpeeksi aikaa pänttäämiselle?

Anna itsellesi anteeksi // Henkilökohtaisesti pystyisin itse antamaan repuuttamiseni syyksi kaikki nuo yllä mainitsemani asiat. Olin todellinen sotku omana virallisena abi vuonnani enkä kyennyt kapuamaan ylös siitä kuopasta, jonka itselleni olin kaivanut. Kaikki myöskin kasaantuivat todella nopeasti eikä minulla ollut energiaa käsitellä sitä kaikkea eikä kukaan antanut minulle edes syytä siihen. En todellakaan ole ylpeä itsestäni, mutta en myöskään enää paheksu itseäni asiasta.

Vaikka sinulla ei olisi minkäänlaista "oikeaa" syytä kurssin tai yo-kokeiden repuuttamiseen sinun on silti löydettävä sisältäsi voimaa ja antaa itsellesi lupa jatkaa eteenpäin. Muuten vain kahlitset itsesi syyllisyyden kehään, joka vain estää sinua tekemästä mitään mikä voisi parantaa tilannetta.

Tee pelisuunnitelma // Istu alas muistiinpanojesi kanssa ja selaa läpi nopeasti kaikki. Määrittele, mitä sinun on tehtävä, jotta saat tämän kurssin päätökseen ja KIRJOITA SE YLÖS. Etsi netistä tarvittavat resurssit jotka auttavat sinua ettet vain jää jumiin. Etsi joku joka selittäisi sinulle ne asiat, joita et oikein ymmärrä ja jotka vain tuntuvat leijuvan pääsi yläpuolella. Jos kurssisi opettaja on helposti lähestyttävä henkilö kysy josko hänellä olisi mitään neuvoja.

Etsi blogeja, lehti artikkeleita tai kysy luokkatovereiltasi miten he pärjäsivät kurssilla. Jos sinusta tuntuu että jäät vain jumiin, siirry hetkeksi tekemään jotain muuta ja palaa aiheeseen myöhemmin ja MUISTAKIN TULLA TAKAISIN. Kenties etsi mikä voisi olla paras mahdollinen opiskelu tekniikka joka sopisi juuri kyseisen kurssin kokeeseen ja yritä saada käsiisi vanhoja kokeita - lyhykäisyydessään, yritä tehdä opiskelusta niin helppoa itsellesi kuin mahdollista, jotta myös pääsisit näkemään hyviä tuloksia.

Kun olet luonut pelisuunnitelman tee parhaasi ja yritä pitää siitä kiinni // On todella vaikaa yrittää päästä takaisin opiskeluiden pariin kun mieli on ollut hyvin maassa. Se on vielä vaikeampaa kun tiedät jo kerran epäonnistuneesi ja pelko, että se tapahtuisi uudelleen jatkuvasti tuntuu olevan läsnä. Mutta, ainoa tapa miten pystyt selättämään tuon pelon tuoman tunteen on yrittämällä. 

Nouse ylös aamulla, lukaise pelisuunnitelmasi läpi, tee asiat uudelleen ja uudelleen kunnes ne tuntuvat jäävän korvien väliin ja anna tälle prosessille aikaa. Jos sinusta tuntuu ettei opiskelu onnistu, se on ihan ok, toimit paremmin sitten huomenna. Ota taukoja, mutta älä anna niiden kestää viikkoja. Nuku. Käy kävelyllä. Yritä syödä terveellisesti. Vaikka et tekisi aivan kaikkea sitä, mitä olet suunnitelmaasi ylös kirjannut sekin on ihan ok. Teit sentään jotakin ja se on aina parempi kuin ettet tekisi mitään!

Anna itsellesi suunniteltu tauko! // Yritä välttää burnoutia kaikin mahdollisin keinoin. Jos olet yhtään samanlainen kuin minä niin olet saavuttanut tässä vaiheessa hennon tasapainoin tuotattavuutta ja paniikkia, ja se kummalle puolelle tänään kaadutaan riippuu täysin omasta mielentilastasi. Tee kaikkesi jotta pysyisit sillä tuotattavuuden puolella, joka tarkoittaa että annat itsellesi myös aikaa latautua. Ota "aktiviteetti taukoja" eli älä anna itsesi vain istua ja tuijottaa ruutua koko päivää, vaan nouse ylös ja liiku. Pese tiskit, tee itsellesi pientä välipalaa, soita musiikkia ja tanssi hiukan... Kaikki toimii! Aseta myös itsellesi lopetus aika, jotta tiedät milloin lopettaa. Yökukkuminen tuppaa usein avittamaan mieltä kallistumaan sinne panikoimisen puolelle. Lepää ja yritä huomenna uudestaan.

Löydä joku jonka avulla sitoutua // Oli se sitten sovellus puhelimessa, studyblr, luokkatoveri, kaveri tai äitisi - mikä vain toimii kohdallasi! Löydä tapa joka pitää sinut vastuuvelvollisena tekemisillesi ja joka samalla auttaa sinua oikeasti tekemään jotakin.

Kokeile 5 sekunnin sääntöä pitääksesi itsesi motivoituneena

Tämä on oikea elämän pelastaja minun kaltaisille ihmisille, joiden vastareaktio stressiin on vitkastelu. "Viiden sekunnin sääntö" on amerikkalaisen Mel Robbinsonin keksimä harjoitus, jota hän itse käytti elämän sortuessa kasaan ja on tällä hetkellä hyvin menestyvä bisnessnainen.

Robbinson on löytänyt tieteellisen tavan jolla voittaa vitkastelu (jopa vallitsevan ahdistuksen ja masennuksen oireet) ja se menee näin: Joka kerta kun huomaat itsesi miettimässä mitä tahansa pientä tai suurta kuten "pitäisi viedä roskat" tai "minun pitäisi todella lukea tähän tulevaan kokeeseen" laske viidestä alaspäin, hengitä syvään ja ala tekemään. Tämä ehkäisee sen että aivosi yrittäisivät puhua sinut ympäri tekemästä kyseistä tehtävää jota juuri mietit.

Robbinson on tehnyt taustatutkimuksensa ja sai selville, että laskemalla alaspäin 5,4,3,2,1 et itse asiassa anna  aivoillesi mahdollisuutta reagoida tavalla, joka estää sinua tekemästä mitä tahansa mitä olitkaan aikeissa tehdä, koska se siirtyy tyviganglioista prefontaaliseen aivokuoreen, joka on päätöksenteko-osa - mikä puolestaan on se paikka missä kaikki meidän tapamme asuvat. Vitkastelu, viivyttely on oikeastaan tapa jonka aivomme ovat kehittäneet suojellakseen meitä tunneperäiseltä kivulta kuten pelolta ettei ole tarpeeksi hyvä, repuuttamisen pelko tai että meille naurettaisiin jne.

Olen huomannut että metodi toimii myös ei niin toivottuihin ajatuksiin - joka kerta kun sinusta tuntuu, että olet jälleen laskeutumassa sinne ahdistuksen kuoppaan, silloin kun mielesi toitottaa; "Miksi teet tämän? Tiedät ettet ole tarpeeksi hyvä, joten miksi edes vaivautua?". Kokeile laskea viidestä alaspäin, hengitä syvään, kuvittele itsesi onnistumassa ja jatka asian tekemistä.

Jos olet siis kokeillut jo kaikkia yllä mainitsemiani asioita, tehnyt suunnitelman ja aikatauluttanut koko vuotesi, mutta silti jotenkin et vain tunnu onnistuvan tekemisesi kanssa - anna tälle harjoitukselle pieni kokeilu. Se saattaa olla juuri sitä mitä tarvitset.

Onnea kaikille yrittämisessä, sinä kyllä pystyt tähän! ❤️

Ja onnea myös kaikille tänä keväänä ylioppilaiksi valmistuneille!

LUE KOKO POSTAUS »

Kuinka tukea masennuksesta ja ahdistuneisuudesta kärsivää

Toukokuu on kansainvälinen mielen hyvinvoinnin kuukausi ja pohdiskelin hetken tahdonko tästä edes mitään kirjoittaa. Minulla on ollut oikeastaan vaikeuksia kirjoittaa mitään tänne blogin puolelle jo pariin kuukauteen - jos et ole jo valmiiksi huomannut - ja tämä kaikki johtuu yksinkertaisesti juuri siitä minkä kanssa itse kamppailen sisäisesti. Uskaltauduin kirjoittamaan mielenterveydestä pari vuotta sitten ja vaikka olen aiheesta kirjoittanut ja hiljaisen äänen kuiskiessa korvaani ettei minun tarvitse aihetta enää sen enempää ottaa puheeksi tahdon tuoda tietoisuutta. Mielenterveyteen liittyvät kamppailut eivät aina näy ulospäin, kuten omassa tapauksessani. Päivät ovat silkkaa auringonpaistetta, mutta yöllä levon sijaan pimeyden mukana saapuu ahdistus ja pelko, joihin on kietoutunut solvaavia sanoja.

Hyvin pitkään pelkäsin kertoa ahdistuksestani ja paniikkikohtauksistani R:lle tai kenellekään muullekaan sen koommin, sillä todella pitkään minulle toitotettiin ettei sellaista ole. Se mitä tunnen ja koen omassa pienessä mielessäni on vain huomion hakua ja esittämistä. Pakostihan tällaisia lausahduksia kuullessaan sitä alkaa pelkäämään asiaa enemmän, mikä puolestaan ruokkii sitten ahdistusta.

Kaikki eivät koe joka päiväistä ahdistusta tai masennusta ja jotkut onnekkaat eivät tunne näitä tunteita koskaan elämänsä aikana, mutta jokainen varmasti tuntee jonkun joka kamppailee näiden tai toisenlaisten mielenterveyteen liittyvien sairauksien kanssa. Koska aihe voi olla monille hyvinkin suuri kysymysmerkki ajattelin, että sen sijaan että kertoisin miltä ahdistus tuntuu kerron kuinka tukea henkilöä, joka taistelee päivittäin masennuksen ja ahdistuksen kanssa.

Älä kysy jatkuvasti olemmeko kunnossa // Tiedän tämän olevan hyvin houkuttavaa, koska todella tahdot varmistaa että kaikki on ok, mutta kysymyksen kuuleminen on hyvin väsyttävää. Emme ole kunnossa, mutta aina välillä se on hyvin vaikeaa pukea sanoiksi mitä tunnemme. Alamme jossain vaiheessa vastaamaan myöntävästi, jotta lopetat sen kyselemisen. Voi jopa olla että alamme piilottelemaan huonoja päiviämme, jottei tätä kysymystä tarvitsisi esittää.

Älä pommittele meitä neuvoilla // On hyvin suuri mahdollisuus, että olemme jo googletelleet kaiken mahdollisen ja tiedämme mitä meidän tarvitsee tehdä. Tai ainakin itse olen. Tiedän kyllä mitä minun pitää tehdä nostattaakseni mielialaani. Joskus (okei, melkeinpä aina) tahdomme vain että joku kuuntelee ja tukee meitä eikä ala antamaan neuvoja. Syleile, tarjoa kuppi teetä ja riippuen tilanteesta ihan normaali rento keskustelu on parempikin vaihtoehto osoittamaan, että olet tukena.

Älä kysy kysymyksiä // Mitä haluaisit tehdä? Haluatko mennä kävelylle? Mitä haluat teehesi? Mennäänkö ulos? Mitä haluaisit katsoa? Nämä ovat kaikki todella yksinkertaisia kysymyksiä, vai mitä? (Lukuun ottamatta mitä otat teehen, kenelläkään toisella ei ole vastausta tähän!) Mutta silloin kun mieli on todella maassa on todella vaikeaa vastata yksinkertaisimpiinkin kysymyksiin. Joten kysymällä minkä tahansa yllä mainituista kysymyksistä, vaikka tarkoitus kysymyksen takana onkin hyvä, voisi todella hyvin upottaa meidät syvemmälle masennuksen syövereihin.

Uskon että paras mahdollisin tapa tukea toista, silloin kun hän on tällaisessa mielentilassa on päättää hänen puolestaan, mutta ei millään dominoivalla tavalla. Esimerkkinä hänellä ei ole ollenkaan ideaa mitä hän haluaisi syödä, joten mikset tekisi hänen lempiruokaansa, tilaa pizzaa tai yksinkertaisesti tee vain juustovoileipää?

Sen sijaan että kysyisit mitä haluamme katsoa, mitä jos laittaisit vain lempielokuvan tai -sarjan pyörimään? Haluatko että lähdemme ulos? Laita takki päälle ja kengät jalkaan ja kysy jos tahtoisimme liittyä seuraasi. Itselläni on ollut hyvin vaikea sanoa ei silloin kun R:llä on jo kengät jalassa ja takki päällä.

Laita viestiä // Onko sinulla kaveri josta et ole kuullut vähään aikaan mitään? Ehkä hän käy läpi jotakin mistä et ole tietoinen. Sen sijaan että olisit ärsyyntynyt että jälleen kerran se olet sinä joka ensimmäisenä laittaa viestiä, kenties voit vain laittaa viestiä jossa sanot vain moi ja kyselet kuulumisia.

Pyydä meitä ulos // Pyydän sinulta, ole kiltti äläkä lopeta pyytämästä sitä kaveria istumaan iltaa, vaikka hän sanoisi ei. Koin itse sellaisen aikavälin jolloin en tahtonut lähteä ulos ollenkaan ja ystäväni eivät siltikään lopettaneet pyytämästä minua tulemaan mukaan, mikä nostatti mielialaani. Vaikka emme tahtoisi mennä ulos on se silti kiva että kutsutaan ja samalla tulee se tiedostaminen etteivät kaverit ole unohtaneet sinua.

Älä oleta että meillä olisi huono päivä // Meillä on masennus; me emme ole masennus. Meillä on hyviä, mutta myös huonojakin päiviä. Jokainen päivä eikä edes jokainen hetki ole paha. Joten jos olemme iloisia ja hymyilemme, älä automaattisesti oleta että peittelemme suruamme.

Älä sano seuraavia lausahduksia...

• Piristy nyt
• Eihän sinulla ole mitään minkä vuoksi olla masentunut/ahdistunut.
• Sinun pitää vain ajatella positiivisemmin.
• Yritä olla ajattelematta sitä.
• Pidä vain pääsi korkealla.
• Asiat voisivat olla pahemminkin / toisilla ihmisillä asiat ovat huonommin.

En usko että minun tarvitsee mennä kovinkaan yksityiskohtaisuuksiin yllä olevien lauseiden kanssa. Nuo ovat todella alentavia eikä niistä ole mitään apua. Ole vain sanomatta näitä. Kiitos.

Ja lopuksi, älä laiminlyö itseäsi // Mielestäni tämä on todella olennainen asia. Tiedän, että tahdot tukea ja pitää huolta rakkaistasi, mutta miten voit tehdä sen jos olet ajanut itsesi maahan? Varmista, että pidät edelleen myös huolta itsestäsi samalla kun hoidat rakastasi, ja varmista, että sinulla on joku jolle voit puhua.

Toivon, että löysit tämän informaation hyödylliseksi. Oliko yllä olevista vihjeistä ja vinkeistä sinulle apua? Onko sinulla neuvoja, joita itse pidät hyvinä? Kerro ihmeessä kommenteissa!

LUE KOKO POSTAUS »