Jos minulla olisi rahaa voisin ollakin tyylikäs

Viime vuoden puolella otin itseäni kunnolla niskasta kiinni ja tein sen, mitä olen yrittänyt vuosia tehdä; rakentaa oman tyylini. Jos olet seurannut blogiani pidemmänkin aikaan olet varmasti tietoinen vaatekaappiprojektistani. Tämä oli sellainen asia jonka aloitin aina uudelleen ja uudelleen. Ennemminkin tämä oli vaatekaapinsiivousprojekti kuin, että olisin oikeasti heittänyt turhat vaatekappaleet pois. Vaikka viime vuosi olikin hiukan rankka se oli kuitenkin itselleni sellainen oman itseni etsiskely vuosi ja ilokseni voin sanoa päässeeni niinkin pitkälle, että sain heitettyä turhat vaatteet vaatekeräykseen. Keräykseen meni kaksi jätesäkillistä vaatteita ja lopputuloksena oli positiiviseti ihanan tyhjä kaappi.

Päätin rustailla tällaisen päivitetyn version siitä kuinka rakentaa omaa tyyliään. Olen tehnyt jo tämän tyylisen postauksen aikaisemmin. Tämä kyseinen teksti on kuitenkin enemmän sellaiselle, joka on hukassa oman tyylinsä kanssa. Tässä postauksessa - jota tällä hetkellä luet - kerron kuinka lähteä rakentamaan sitä omaa vaatekaappia. Tärkein asia, mikä sinun on kuitenkin muistettava ennen kuin aloitat tätä "vaatekaapin uudistamis" matkaa; tämä ei tapahdu yhdessä yössä tietokoneen ääressä verkossa viinilasin parissa. Tämä voi tuntua todella hitaalta prosessillta ja aika ajoin jopa turhauttavalta, varsinkin jos olet budjetilla liikenteessä. Mutta usko kun sanon, että se on sen arvoista.

[ o u t f i t ]
takki - zara
villapaita - zara
korut - cropp
vyö - kappahl
farkut - cropp

Tiedä tyylisi // Ennen kuin lähdet ostoksille ja aloitat vaatekaappisi täyttämisen sinun on tiedettävä, mikä on sinun tyylisi. Itse ajattelin todella pitkään, että tyylejä voi olla vain yksi ja sinun on osattava nimetä se. Ei sinun tarvitse, sillä huolimatta monien väitteistä tyyli ei ole lokero mihin itsesi laitat, vaan se on itsensä ilmaisemista. Ennen kuin siis aloitat tyylisi rakentamisen suosittelen lämpimästi keräämään varastoon kuvia, joissa vaatteet ja asusteet, meikki sekä hiukset inspiroivat sinua.

Luo budjetti // Tämä on se suurin syy, miksi lähdin tätä postausta rakentamaan. Olen nähnyt niin monia kommentteja sosiaalisessa mediassa, joissa ihmiset sanovat että eivät voi rakentaa tyyliään koska heillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tämä on täysin vääränlainen ajatusmaailma, että ainoastaan rikkailla voi olla tyyli tai tyylitajua. Kyllä suurin osa brändeistä, jotka lasketaan muodikkaiksi ovat hyvinkin hintavia, mutta tämän takia kärsivällisyys on suurin tekijä tässä aiheessa. Kannattaa luoda budjetti kuinka paljon rahaa voit käyttää kuukaudessa uusien vaatteiden ostoon. Itse olen asettanut omaksi budjetikseni 50-100e. Jos puolestaan en osta vaatteita tai käytän vain 30e lisään ylijääneen rahan ensi kuun budjettiin tai säästän sen johonkin muuhun. 

Löydä balanssi // Sinun on luotava balanssi sen välillä mitä olet nyt ja mitä olet tulevaisuudessa ennen kuin lähdet ostoksille. Tiedät varmasti sanonnan; "Pukeudu työhön jonka haluat, älä työhön joka sinulla jo on." Tahdot vaatekaappisi heijastavan omia tavoitteitasi ja visiotasi tulevaisuuden itsestäsi samanaikaisesti sovittaen sen tämän hetkiseen itseesi. Mitä apua on vaatekaapista, jonka sisällöstä ei ole hyötyä pidemmänpäälle?

Jos olet esimerkiksi kotiäiti ja unelmoit urasta bisnessmaailmassa sinun kannattaa ostaa muutama pari housupukuja niiden mukavien joogahousujen tilalle. Tai jos olet puolestaan jo bisnessmaailmassa, mutta haaveilet reppureissaamisesta ympäri Eurooppaa sinun kannattaa hitaasti vaihtaa stilettot vaelluskenkiin. Tietenkin suurella vaivalla tienatut rahat pitäisi myös käyttää sellaisiin vaatteisiin joista voit nauttia nyt eikä myöhemmin, mutta pidä myös tulevaisuus mielessäsi. Vain sinä tiedät oikean balanssin itsellesi.

Pukeudu kehosi mukaisesti // On olemassa todella monenlaisia mielipiteitä siitä, miten sinun tulisi shoppailla. Varsinkin silloin kun toivot menettäväsi muutaman kilon. Suurin osa ostaa pienempiä vaatteita motivaation toivossa, mutta loppujen lopuksi toimit siten mikä toimii juuri sinulle. Tässä kuitenkin kaksi omaa vinkkiäni; pukeudu siihen kokoon mikä olet nyt. Näytä hyvältä siinä koossa missä olet nyt. Eron huomaa oikeasti heti, kun vaatteet istuvat täydellisesti. Voit silti hyvillä mielin jatkaa kunto tavoitteitasi ja sitten uudelleen arvioida vaatteesi kun aika on oikea.

Sinulta ei välttämättä heti lopu kaikki vaatteet, ja sinulta löytyy samalla sellaisia jotka buustaavat itsevarmuuttasi. Kun sitten pääset tavoitteeseesi voit myydä tai kierrättää ne vaatteet jotka eivät enää sovi sinulle ja siten korvata ne. Oma ajatukseni ja pointtini tässä on se, että mikset pukeutusi parhaalla mahdollisella tavalla vaatteisiin, jotka sopivat nykyiselle kehosi sen sijaan, että sinulla olisi niin kauan inhottava olo kunnes "saavut tavoitteeseesi"? En näe miten tuollainen ajatusmaailma saa kenetkään innostumaan pukeutumisesta joka aamu.

Jos puolestaan olet lyönyt itsesi lukkoon tässä asiassa ettet tahdo ostaa vaatteita nykyisessä koossasi niin keskity kenkiin sekä muihin asusteisiin. Näin voit silti pitää hauskaa vaatekaappiasi rakentaessa ja nämä ovat sellaiset asiat jotka aina mahtuvat!

Jokaisella ostolla on väliä // Älä osta asioita hetken mielijohteesta. Muuten sinulle käy samoin kuin minulle ja pian elät sellaisen vaatevuoren kanssa, joka koostuu vaatekappaleista joita et ole käyttänyt kuin kerran eikä se tuntunut omalta. Tässä ei ole päätä eikä häntää. Itse käytän nykyisin metodia "Jos mieli sanoo ehkä, en osta sitä", mikä on ollut todella kätevää, sillä olen säästynyt monelta turhalta ostolta ja jos sitten vaate pyörii mielessäni käyn sen myöhemmin ostamassa.

Alennukset // Tämä on sellainen asia, josta moni on eri mieltä. Toinen sanoo älä katso alelaariin ja toinen rohkaisee. Minä kuulun jälkimmäiseen. Jos aloitat täysin alusta vaatekaappisi kanssa tai sinulla on opiskelijabudjetti alelaari on paras ystäväsi. Zara ja H&M ovat näitä "fast fashion" liikkeitä, joiden tarjonta vaihtuu aina kahden viikon välein, joten sinun ei tarvitse pelätä, että vaate joka löytyy alesta olisi pois muodista. Siitä vain yritetään päästä eroon uuden vaate-erän myötä. Jos taas tahdot brändi tuotteita suosittelen käymään Helsinki Outletissa. Nämä ovat poistuvia tuotteita, mutta sieltä löytyy niin Guess:a, Calvin Klein:a, Tommy Hilfiger:a kuin Marimekkoakin.

Vältä kuitenkin sellaisia aikoja kuin Black Friday tai Cyber Monday, jolloin hetken mielijohteesta tehtävät ostokset tapahtuvat liiankin helposti. Mieti aina alerekin kohdalla; Käyttäisinkö tätä oikeasti? Kuinka usein tätä voisin käyttää? Minkä jo kaapista löytyvän vaatteen kanssa tämä sopisi? Pystynkö luomaan enenmmän kuin yhden asukokonaisuuden, johon tämä vaatekappale sopisi? Paras aika alessa pyörimiselle kuten myös muutenkin shoppailulle minusta on silloin kun tiedät, mitä haet ja se on sellaista, jonka todella haluat ja ennen kaikkea tarvitset. On toki ok napata silloin tällöin muutama uusi asia ilman minkäänlaista suunnitelmaa, mutta jälleen muista osoittaa pidättäväisyyttä.

Kirpputorit // Mikään ei ole ihanampaa kuin kierrellä kirpputoreilla. Nämä ovat olleet itselleni aina se kultakaivos. Varsinkin nykyisin kun tahdon sitä vanhan kirjallisuuden hohtoa niin asuihini kuin sisustukseenkin. Lempipuuhaani on oikeastaan nykyisin lähteä tylsinä päivinä keskustaan kävelemään ja tutkimaan katuja, josko löytyisi jotain pikkuisia kuppiloita tai kirpputoreja. Edellisellä kerralla löysin sellaisen kuin Kruunukirppu&Olkkari Mariankadulta. Suosin itse enemmän kirpputoreja ja yleensä käyn etsimässä haluamiani vaatteita ensin näistä, mutta jos juuri sitä ei löydy niin sitten käännyn vaatekauppojen puoleen. Kirpputorit ovat minusta paras vaihtoehto myös silloin jos on kiinnostunut vaatteiden tuunaamisesta.

***

Olen tehnyt nyt muutamia ostoja parin kuukauden sisällä, joita voisin esitellä, mutta ovatko enää haul postaukset kiinnostavia? Mitkä ovat vanhankoulukunnan postauksia joita muuten kaipailet? Itse olen ollut blogimaailmassa mukana jo kohta vuosikymmenen ja rehellisesti itse kaipailen kyllä takaisin niitä vanhoja "mitä viikkoni/kuukauteni sisälsi". On ollut myös kyllä hauska lueskella nostalgisesti "mitä laukkuni sisältää" postauksia joita jotkut ovat instagramin puolella julkaisseet.



Kurkkaa myös nämä postaukset;

Ongelmani impulssi-shoppaajana ... Mikä ratkaisuksi?

10 muotiasiaa jotka parikymppisen tulisi tietää

10 idioottivarmaa tapaa näyttää aina tyylikkäältä

Muista nämä 6 asiaa seuraavalla shoppailureissullasi

Helposti kotona ... Kuplatee

Olen aina rakastanut leipomista. Yläaste ikäisenä monena viikonloppuna tein mokkapaloja ja söin suurimman osan niistä itse. En ole koskaan kuitenkaan ollut niin innostunut, että uraa olisin lähtenyt tällä alalla rakentamaan, mutta edelleenkin pidän sitä harrastuksena. Nuorempana rakastin tehdä muutamaa herkkua aina uudelleen ja uudelleen, sillä muistin reseptin ulkoa, mutta nykyisin tahdon tutkia enemmän ja kokokeilla uusia herkkuja. 

R osti minulle syntymäpäivälahjaksi vohvelipannun, jolla pystyy tekemään kuplavohveleita. Kuplavohvelit ovat olleet meidän juttu jo hetken aikaa ja minusta oli ihanaa saada tuo kuplavohvelipannu, sillä nyt voimme mennä pidemmälle luoden omia vohveleita. Tulen tekemään tästä kokeilusta oman postauksensa ja jaan pari reseptiä joita olemme testanneet jo, mutta tässä postauksessa hypätäänkin toisenlaiseen herkkuun, johon kiinnostukseni on herännyt. Nimittäin kuplatee.

Pandemian myötä oma kiinnostukseni erilaisia juomia kohtaan on herännyt ja varsinkin kuplatee on ollut yksi suurimmista kiinnostukseni herättäjistä. Kuplatee ei ole mikään uusi juttu. Suomessa sitä on ollut saatavilla jo pidemmänkin aikaa - juoma rantautui eurooppaan 2000 -luvun alussa - mutta viimeisten parin vuoden aikana se on herättänyt enemmän kiinnostusta. Kuplatee on Taiwanilainen juoma, jota on tehty erilaisina variaatioina jo 1940-luvulta lähtien. Juoma syntyi vahingossa, kun hyytelöpalloja tipahti teehen ja koska se maistui hyvältä sitä ruvettiin valmistamaan lisää. 

Kuplatee koostuu siis teestä (yleisimmin mustasta teestä), maidosta ja tapiokapalleroista, jotka ovat näitä niin sanottuja kuplia. Juomasta käytetään eri nimityksiä eri puolilla maailmaa. Jotkut sanovat kuplatee/bubble tea, jotkut kutsuvat sitä boba:ksi, toiset sanovat pearls eli helmiksi, Taiwanissa juomaa tai kuplia kutsutaan sanallla Zhēnzhū mikä tarkoittaa helmiä.

Olen testannut paria kuplateetä ja nyt mielenkiinnosta halusin kokeilla tehdä tätä kotona. Nyt kun vielä lempipaikkani on ollut suljettuna tämä on ollut mitä mainioin aika kokeilla itse. Juoman tekeminen on kaiken lisäksi todella yksinkertaista ja helppoa. Aineksiakin on ainoastaan kolme, mitä tarvitset. Ainoa pitkä prosessi on tapiokapallojen eli kuplien tekeminen. Tässä postauksessa jaan tuon reseptin sekä kuinka tehdä herkullista perus kuplateetä.


Tapiokakuplat

Tarvitset;

Vettä                     0,80dl

Fariinisokeria        0,60dl

Tapiokajauhoja     1,90dl


Näin toimit;

1. Lisää vesi ja fariinisokeri pannulle, aseta hella keskilämmölle. Keitä, kunnes sokeri liukenee ja seos kiehuu, n. 3-4 minuuttia. Lisää pieni määrä tapiokajauhoja ja keitä, sekoittaen koko ajan kunnes seos on tasaista. Jauho saattaa muodostaa möykkyjä, jos näin tapahtuu lisää hiukan vettä ja jatka sekoittamista. Kun seos on tasaista lisää puolet tapiokajauhoista ja sekoita voimakkaasti kunnes seos muuttuu tahmeaksi taikinaksi. Sammuta hella ja lisää loput tapiokajauhoista. Sekoita kunnes taikinasta tulee yhtenäinen pallo (kaikki jauho ei yhdisty taikinaan, tämä on ok). Anna taikinan jäähtyä hetki.

2. Siirrä taikina ja ylimääräinen jauho puhtaalle alustalle (itse asetin pöydälle leikkuulaudan päälle). Vaivaa taikinaa kunnes kaikki ylimääräinen jauho on yhdistynyt ja taikina on sileä pallo. Lisää vettä jos taikina tuntuu liian kuivalta ja jos taas se tuntuu liian tahmealta lisää tapiokajauhoja.

3. Jaa taikina kahteen osaan. Pyöritä taikina pitkiksi, ohuiksi "köysiksi" noin 6,35mm paksuiseksi. Leikkaa puoliksi jos ne muuttuvat liian pitkiksi. Leikkaa sitten "köysistä" pieniä noin 6,35mm kokoisia palasia. Pyöritä jokainen palanen pieneksi palloksi ja laita nuo pallot kulhoon, jossa on tapiokajauhoa. Tämä ehkäisee pallojen liimautumista toisiinsa. Älä leikkaa liian isoja paloja, sillä pallot laajenevat keittämis vaiheessa. 

4. Laita kattilaan vettä ja kiehauta se. Poista tapiokapallot jauhosta, samalla poistaen kaiken ylimääräisen jauhon ja lisää ne kiehuvaan veteen. Sekoita jotteivat pallot tartu toisiinsa kiinni, aseta lämpötila keskilämpöä alhaisemmalle. Anna pallojen kiehua hiljalleen n. 20 minuuttia välillä käyden sekoittamassa.


Kun kuplat tekeytyvät voit tehdä valmiiksi seuraavan asian, joka tuo hiukan enemmän makeutta teehen.

Fariinisokerisiirappi

Tarvitset;

Fariinisokeria           2,40dl

Vettä                        2,40dl

Näin toimit;

Lisää fariinisokeri ja vesi keskilämmöllä olevalle pannulle. Keitä kunnes sokeri liukenee, noin 5-7 minuuttia. Kaada siirappi lämmönkestävään kulhoon.


5. Kun tapiokapallot ovat valmiita valuta ylimääräinen vesi pois ja huuhdo pallot kylmällä vedellä. Laita pallot kulhoon, jossa on fariinisokerisiirappi ja anna niiden olla 30-60 minuuttia.


Musta tee

Tarvitset;

Vettä                      4,80dl

Mustaa teetä         6 pussia

Näin toimit;

Valmista tee, miten yleensäkin sen valmistat. Kiehauta vesi ja anna pussien olla vedessä ohjeen mukaisen ajan verran. Käytä mieluiten maustamatonta mustaa teetä.


Maitosekoitus

Tarvitset;

Half-and-Half                           3rkl

Makeutettua maitotiivistettä     3rkl

Näin toimit;

Half-and-Half on siis maitojuoma jossa on puolet maitoa ja puolet kermaa. En tiedä myydäänkö tätä valmiina Suomessa, mutta se on yksinkertaista tehdä itse. Sekoitat vain puolet maitoa ja puolet kermaa keskenään. Itse laitoin 2rkl maitoa ja 2rkl vispikermaa, sillä se sattui nyt löytymään kaapista. Lisää joukkoon myös maitotiiviste. Voit periaatteessa käyttää ainoastaan tuota Half-and-Half juomaa, jos et pidä niin makeasta kuplateejuomasta. Maitotiiviste nimittäin lisää makeutta jota on valmiiksi aika paljon fariinisokerisiirapin ansiosta.


Kuplateen kokoaminen

Haluamaasi lasiin laita 0,60dl fariinisokerisiirapissa olleita tapiokapalloja. (Tässä vaiheess voit lisätä jäätä, lasiin. Itse jätin tämän pois sillä meillä ei ollutkaan jääpaloja) Lisää 1,20dl mustaa teetä ja 3rkl maitoseosta. Sekoita laaja-aukkoisella pillillä ja tarjoile!


Jos kuplatee on se oma juoma itse suosittelen tekemään mahdollisimman paljon tapiokapalloja (vaikka tästä kyllä jää hyvä määrä yli), sillä niiden teko on se ainoa pitkä prosessi ja nuo pallot voi säilytää jääkaapissa. Tietenkään viikkoja ne eivät kestä. 

Oletko itse maistanut kuplateetä? Mikä on lempijuomasi tai lempipaikkasi käydä hakemassa tuota taiwanilaista juomaa?

Naisen arvo perustuu vaatetukseen

Vuonna 2015 ilmestyi mainoskampanja "Don't Measure A Woman's Worth By Her Clothes", minkä viesti oli yksinkertaisesti; Mitä tahansa nainen pukee päälleen se ei ole hyväksyttävää. Ihmisoikeuhsryhmä jonka logon alla nuo mainokset olivat on sveitsiläinen Terre Des Femmes, mutta he eivät olleet millään tavalla mukana tämän kampanjan luomistyössä. He antoivat kuitenkin asiasta lausunnon; "Kampanja on hyvin tehty, ja periaatteessa me tuemme viestiä mitä tämä kampanja levittää; ihan sama mihin nainen pukeutuu, häntä tullaan arvostelemaan siitä." Alkuperäisesti tämän kampanjan olivat luoneet Theresa Wkokka ja Frida Regeheim yhdessä Miam Ad School opiskelijoiden kanssa Hampurissa, Saksassa. Idea ei ole kuitenkaan uusi, sillä tämä sama toteutus on tehty vuonna 2013 Pomona Lake:n toimesta. Tämä on oikeasti todella hyvä muistutus siitä, että aivan liian useasti naiset ja tytöt joutuvat liiankin usein arvosteltavaksi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin pukeutuminen. 

Vuoden 2015 kampanja vangitsevat kolmeen kuvaan aiheen absurdisuuden mittaamalla naisen paidan pääntien, hänen hameensa pituuden ja jopa hänen korkonsa korkeuden. Kuva osoittaa yksinkertaisella metodilla kuinka valitettava fakta tämä on, että ihan sama mitä nainen valitseekaan ylleen hänet voidaan ja todennäköisesti tullaan asettamaan oletusten kohteeksi siitä, millainen hänen persoonansa on, onko hän kuinka promiskuiteettinen ja ylipäätänsä millaisia hänen tavoitteensa ovat.

On surullista ajatella, että tämä edelleen, herran vuonna 2021, on hyvinkin ajankohtainen asia. Ylipäätänsä, että se on asia josta täytyy kynsin ja hampain taistella; vapaudesta pukeutua, miten itse haluaa. Hameen pituudella, pääntien syvyydellä tai kengän koron korkeudella on toki tekemistä sen kanssa kuinka kotoisaksi henkilö tuntee itsensä. Mutta tämä ei aina tarkoita, että vain tissivälin näyttäminen olisi itsevarman naisen merkki. Itse henkilökohtaisesti pidän poolopaidoista ja tunnen itseni yhtä itsevarmaksi sellaisen paidan kanssa kuin topin kanssa. Kyse ei ole omalla kohdallani ihon näyttämisestä, sen piilottamisesta tai edes siitä tahdonko huomiota tai en. Kyse on yksinkertaisesti omasta mielialastani, mitä tahdon juuri sinä päivänä laittaa päälle.

Vietän suurimman osan ajastani työpaikalla, jossa meidän kuuluu käyttää työasua ja tämä on yksi syy miksi haluan panostaa pukeutumiseen päivinä jolloin en ole töissä. Vaatteet ovat yksi todella hyvä itsensäilmaisemistapa ja varsinkin työssä jossa kuuluu käyttää työasua on vapaa-ajalla kivempi pukeutua niin kuin itse haluaa. Tämä on myös helpottanut paljon oman tyylini etsimistä, sillä työasun myötä olen enemmän alkanut tutkimaan millaisista vaatteista ja tyylistä itse pidän. 

Huomion saaminen ei kuitenkaan aina riipu vaatetuksesta. Muutama ystäväni on kokenut ihan normaalissa farkku ja t-paita yhdistelmässä seksuaalista ahdistelua ja saanut osakseen lausahduksen; "Mites pukeudut noin viettelevästi". Mikä sitten on "ei viettelevää" ja sopivampaa vaatetta, jos ei tahdo osakseen miesten liiankin tyrkyttävää käytöstä? Yksinkertaisesti se ei ole edes naisen päänvaiva. Yksi typerimmistä väitteistä on etteivät miehet osaa hillitä itseään, eivätkä he tiedä mitä tekevät lähestyessään naista seksi mielessään. Mies voi ennemmin koskea naistyöntekijää, joka työskentelee tiskillä myyjänä kuin toimistossa johtoasemassa olevaa naishenkilöä. Kyseessä ei siis oikeasti ole "hän ei vain pysty hillitsemään itseään". Mies pystyy, hän vain päättää kuka on hyväksyttävämpi kohde. Sama kuin baarissakin mies ottaa ja valitsee kohteekseen henkilön, joka näyttää heidän silmissään tarpeeksi haavoittuvaiselta tai henkilöltä joka on tullut baariin etsimään vain yhden illan juttua. Mutta ulkonäön perusteella sitä ei voi muuta kuin arvailla ja sekin on väärin.

Koska elämme "vallankumouksellista" aikaa, jossa naiset ovat rohkeampia avaamaan suunsa, kertomaan mielipiteensä ja vapaampia tekemään asioita, niin samalla myös miehet ovat "kehittyneet". Tai oikeastaan kasvaneet sen ympärille, miten saavat naiset pukeutumaan miten haluavat. Edelleenhän miesten päässä on se ajatus että naiset haluavat miesten kertovan mitä tehdä ja ennen kaikkea heidän hyväksyntänsä. Tottahan tämä on osittain, sillä itse ainakin myönnän, että tahdon kuulla kumppanini mielipiteen, saada hänen hyväksyntänsä asioihin, mutta vain kumppanini. En todellakaan kaipaa muiden miesten mielipiteitä omista vaatteistani, mutta en myöskään tahdo kumppanini vaikuttavan pukeutumiseeni niin, että se muuttuu täysin.

Tapasin empatiakyvyttömän eksäni aikana jolloin itse en ollenkaan tiennyt minkälaisesta tyylistä pidin tai mikä oli se oma juttu. Olin vielä niin nuori ettei minun tarvinnut tietää ja yhdellä lauseella "ai tuonko laitat päälle", hän sai minut poistamaan monta vaatekappaletta, joita nykyisin rakastan. Hyvänä esimerkkinä juurikin tuo poolopaita. Rakastan korkeakauluksisia paitoja, mutta en sen vuoksi, että se peittäisi ihoa. Ei. Se on elegantti, klassinen ja välillä se saa tuntemaan itseni boheemiksi taitelijaksi ja toisinaan taas muotilehden toimittajaksi. Mikään aikaisemmista vaatteistani edellisen suhteeni aikana ei tuonut tuollaista itseluottamuksen tunnetta, vaan ainoastaan sen "jes hän hyväksyy" fiiliksen. Nykyään puolestaan vältän tuollaista ajatusmaailmaa, minkä ansiosta olen saanut itseluottamukseni näkymään ulospäinkin.

Minusta on ihan sama mitä laitat päällesi, oli korkosi korkeus 10 senttiä tai 2 senttiä, kunhan tunnet itse olosi mukavaksi niin muulla ei ole väliä. Loppupeleissä vaate ei kuitenkaan kerro mitään elämästäsi, aatteistasi tai luonteestasi. Sillä voi yrittää tuoda itseään enemmän ulospäin, mutta vaate ei paljasta kaikkea. Olen itse ottanut nyt asenteeksi asiakaspalvelussa työskennellessäni kehua asiakkaiden vaatteita, varsinkin jos se on yhtään räikeämpi tai massasta erottuvampi tai jos muutenkin ajattelen itse asun tai vaatteen olevan upea. Vaikka puemmekin tiettyjä vaatteita itseämme varten on sitä kiva saada välillä kehuja lempi villapaidasta, korusta tai housuista eikä vain joutua ainaisen arvostelun kohteeksi. 

Naisen arvo ei perustu hänen vaatetukseensa, eikä hänen itseluottamuksensa nojaudu siihen, miten paljon ihoa hän näyttää.

Mikä on sinun lempivaatteesi tai asusteesi?

myöhäiset onnittelut; hyvää naistenpäivää!

ero narsistista ... henkisen hyväksikäytön arvet

Muistan kuinka tasan vuosi sitten olin niin onnellinen, kun olin päässyt pois suhteesta, joka oli ollut pallokalaakin myrkyllisempi. Se oli todella vapauttavaa ja vielä ihanammalta ovat tuntuneet nämä pari kuukautta kun hyvä jos olen koko ihmisestä kuullut mitään. Olen yksinkertaisesti tahtonut vain jatkaa elämääni ja yrittänyt parhaani mukaan työstää ongelmia, joita tuo huono suhde minulle synnytti.

Uskallan nykyään jopa kertoa avoimemmin, mitä suljettujen ovien takana oikein tapahtui ja onneksi olen myös muodostanut hyvät välit henkilön kanssa, joka on kokenut täysin saman. Pystymme molemmat hämmestelemään omaa idioottimaisuuttamme ja nauramaan asioille. Näkemään asian hauskan puolen. Paljon ihmisiä nimittäin löytyy, jotka eivät asiaa pysty tai tahdo ottaa huumorilla ja he esittävät sitten kysymyksen; Miten olet voinut antaa itsesi olla huonossa parisuhteessa?

Asia on yksinkertaisesti niin, että alussa sitä on niin korviaan myöten rakastunut, että nuo huonot asiat tuntuvat todella vähäpätöisiltä. Juu ne sattuvat, mutta koska tunteet ovat niin "syvät" se tuntuu juurikin sen arvoiselta. Antaa vain asian olla ja työstää suhdetta. Kun rakastat jotkakuta NOINKIN paljon toivot ja toivot, että tuo ei niin terveellinen osa tulisi olemaan vain väliaikaista ja ettei se olisi oikeasti totta. Minut manipuloitiin ajattelemaan, että kaikki  paha tuossa parisuhteessa oli oma vikani, joten oli myös minun vastuullani korjata asiat. Tämä manipulointi puolestaan sai minut haluamaan taistella suhteen puolesta yhä enemmän, sillä muutoin syy olisi minun jos suhde kaatuisi. Ja tämä kaikki vain sen vuoksi, että hän tuntisi olonsa paremmaksi ja jotta hän olisi se "parempi kumppani". Rakkauteni oli yhdessä vaiheessa niin syvää, että tyydyin mihin tahansa, koska ajattelin; Mieluummin hän olisi elämässäni kuin ei olisi. Sen vuoksi kestin sen kaiken sonnan. 

Kun taas sitten aloin ymmärtämään kaiken olevan sontaa aloin pikku hiljaa keräämään rohkeutta istuttaakseni hänet alas, jotta asia voitaisiin sivistyneesti puhua läpi. Keskustelusta en muista mitään. Muistan vain, että ero tuli ja heti tähän aikoihin viime vuodesta kun hän oli lähtenyt asunnostani pääsin elämään omaa elämääni. Olen ottannut koko asian suhteen hyvin rennosti enkä ole antanut ajatusta menneelle kuin vasta muutama kuukausi sitten. Sen viimeisen kerran jälkeen kun puhuin eksäni kanssa. Nyt vasta ymmärrän kuinka paljon sisäisiä vaurioita tuo suhde on tehnyt.

Kaikki oikeastaan alkoi tietokoneesta. Tajusin nyt tammikuun alussa, etten ole pöytäkoneellani oikein tehnyt mitään enkä oikeastaan tarvitsisi sitä ollenkaan. En miettinyt asiaa sen paremmin, sillä tiesin sen olevan oikea päätös; laittaa tietokone myyntiin. Pistin ilmoituksen tori.fi sivustolle koneesta ja parin päivän päästä kysymys liittyen tietokoneeseen ilmestyi. Kaupoista sovittiin ja koneen haki itselleen esiteini-ikäinen poika. Minusta oli ihana ajatella, että kone pääsi oikeasti käyttöön eikä jonkun kolmekymppisen miehen käsiin, joka purkaisi koneen ja myisi osat saaden enemmän voittoa. Oikeasti sillä ei ollut mitään väliä kuka sen osti, mutta ajatus toi itselleni pientä iloa.

Illan aikana koneessa ilmeni ongelma; äänet eivät kuuluneet kuulokkeista. Yritin tietysti parhaani mukaan auttaa ongelman korjaamisessa. Koko yön yritin miettiä, mikä voisi olla ongelma. Seuraavana päivänä puhelimeen ilmestynyt viesti koneen palautuksesta sai minut kauhistumaan. Ensin tuli ahdistus, sitten paniikkikohtaus ja lopulta itku.

Kyse ei ollut rahasta, että olisin ehtinyt tuhlaamaan ne. Ei. Kyse oli enemmänkin siitä, että tuo tietokone kuvasti minulle aikaa jolloin olin joutunut olemaan jotain aivan muuta. Se oli viimeinen asia, joka jollain tasolla pakotti minut olemaan yhteydessä menneisyyteeni ja olin ehtinyt huokaista helpotuksesta kun kone oli ostettu pois. Ajatus siitä, että tietokone tulisi taikaisin lojumaan ties kuinka pitkäksi aikaa olohuoneen lattialle sai minut ahdistumaan. Ahdistuksen kourissa aloin panikoimaan, mikä johti yliajatteluun ja sen myötä kyyneltulvaan. "En vain tahdo sitä takaisin", toitotin yrittäen samalla kertoa, miksen tahtontu konetta takaisin, mutta en vain saanut muuta ulos suustani ennen uutta itkun purkausta. R hoiti kuitenkin koko tilanteen todella hienosti ja en voisi olla kiitollisempi tästä.

Yliajattelin asian näin; niin kauan kuin minulla olisi tuo tietokone eksälläni olisi jokin syy olla yhteydessä minuun. Hänellä olisi jokin syy tulla juttelemaan minulle. Niin kuin hän olikin tehnyt huomattuaan minun laittaneen tietokoneen myyntiin. "Koska et tarvitse sitä, voit vaihtaa kanssani osia", hän oli sanonut kuin se olisi velvoite minulle toimia näin. Paniikkikohtaus laukesi kun mietin mitä kaikkea muuta hän minulle sanoisi. Miten hän narsistisella tavallaan väittäisi konetta omakseen ja yrittäisi jälleen manipuloida minua. Kyseessä ei olisi minun kiusaaminen, koska hänellä on tunteita minua kohtaan. Ei, en usko hänellä koskaan olleen tunteita minua kohtaan. Olin vain helppo kohde, josta hän hyötyi. Kuten olin tätä myös henkilölle, jonka tapasin ennen R.

Kaikki eivät varmastikaan noteeranneet ollenkaan lyhyen aikaa kestänyttä suhdettani tuossa syksyllä. Se oli oikeastaan hyvinkin ovista sisään ja ulos tyylinen suhde. Hän oli mitä täydellisin esimerkki rakkauden pommittajasta, josta puhuin blogissani pari viikkoa sitten. Hän osasi leperrellä, oli haavoittuvainen, mutta koska olin hyvin rikkinäinen pitkä kestoisesta suhteestani uskoin kaiken, vaikka olinkin hyvin varpaillani. Ei kulunut kauaa ennen kuin aloin huomaamaan tietynlaisia piirteitä hänessä ja minua inhottaa, että nuo asiat vaikuttavat vieläkin. Hän esim. vitsaili käsikarvoistani yrittäen näin saada minut ajamaan ne pois. Olen aina ollut hiukan epävarma karvoituksestani, ja kuten kaikki muutkin en voi omien karvojeni tummuudelle mitään, mikä puolestaan oli inhottavaa että henkilö josta pidin "kiusasi" tästä. Hän myös inhottavasti saattoi tulla vessaan ollessani siellä tai vain avasi oven, jos unohdin lukita sen ja katsoi kun istuin pöntöllä. Saatan edelleen R:lle sanoa anteeksi nopeasti kasvavista jalkakarvoistani tai hätkähtää kuullessani hänen kävelevän kylpyhuoneen ohitse ollessani itse siellä.

Minua inhottaa ajatella näitä molempia suhteessa uuden henkilön kanssa, sillä tiedän etteivät ihmiset pysty muuttumaan. Varsinkaan sellaiset, joilla on noinkin pahoja ongelmia oman itsensä kanssa. Ensimmäisellä on todettu empatiakyvyn puute ja toisella on kehittynyt narsistisia luonteenpiirteitä elämän varrella. Molemmilla on omia asioita, mitä heidän kuuluisi työstää, mutta he valitettavasti olettavat suhteen olevan ratkaisu. Vaikka kuinka tahtoisinkin varoittaa mahdollisia kumppaniehdokkaita, ei se onnistu sillä molemmat persoonat ovat hyvin karismaattisia, mikä tekee heistä vaarallisia ja minusta vain "vihaisen exän". Mutta kyllähän minä sitä olen. Olen vihainen exä, sillä minä kärsin edelleen näistä molemmista suhteista ja olen vihainen, että joku toinen joutuu kestämään painajaisiani, itkun hetkiäni ja ahdistustani, paniikkikohtauksiani eikä hänen todellakaan tarvitsisi.

Nämä kaksi olivat todellisia tekopyhiä, kuten narsisti usein ovat. He esittivät, että heillä olisi moraaleja, standardeja, tunteita ja ennen kaikkea omatunto, mutta heillä ei ole mitään näistä. Molemmat valehtelevat, solvaavat, pettävät, pahoinpitelevät ja ovat epäkunnioittavia muita ihmisiä kohtaan. Empatiakyvytön eksäni suoraan epäkunnioitti minua ja jopa omia ystäviään, joita hän käytti hyväkseen. Kun taas tuo rakkauden pommittaja epäkunnioitti omaa veljeään (mikä hirvitti minua sillä en ikimaailmassa puhuisi pahaa omasta veljestäni) sekä yhtä tyttöä joka ei enää millään tasoa ollut hänen elämässään mukana. Hän tapasi näytellä tämän kuvia instagramista ja sanoa; "katso nyt kuinka typerältä hän näyttää." Tästä kaikesta huolimatta he odottavat muilta uskollisuutta, kunnioitusta sekä ennen kaikkea, että käytät itse oman aikasi ja energiasi heihin. Eronkin jälkeen eksäni odotti, että minä antaisin hänelle rahaa kun hän sitä tarvitsisi, piti minua henkilökohtaisena pankkinaan sanoen muille; "No, jos sä et lainaa nii kyl Paula lainaa". Pommittaja puolestaan halusi, että kehuisin hänen kehoaan. Eromme jälkeen hän lähetti minulle kuvia itsestään sekä halusi että pysyisimme ystävinä, mutta pitäisimme pöydällä sen mahdollisuuden, että voisimme harrastaa seksiä. "Totuushan on, että meillä on hyvä kemia seksuaalisesti ja jos päädytään sänkyyn illan vieton jälkeen niin sitten päädytään."

Narsistit ajattelevat voivansa tehdä mitä vain, milloin vain ja sinun on vain pysyttävä uskollisena hamaan loppuun asti. Kun sanot ei, narsisti hyppää puolustus kannalle kääntäen syyn jonkun muun kuin itsensä niskaan. Yleensä se olet sinä, joka olet päättänyt sanoa vastaan. Tämä ei ole terveellistä, vaan myrkyllistä eikä todellakaan rakkautta tai sellaista, mitä kukaan ansaitsisi elämälleen. En osaa sanoa naispuolisista narsisteista paljoa, mutta miespuoliset ovat pohjimmiltaan naistenvihaajia. He epätoivoisesti etsivät itselleen naista vierelle, mutta sisämmässään halveksivat heitä. Nämä miehet syttyvät äärimmäisestä seksuaalisuudesta, sillä sitä naiset ovat heille; tyydyttäjiä, mutta perverssimäisesti he inhoksuvat viehättäviä naispuolisia ominaisuuksia uskoen, että naiset ovat irrallisia suhteita harrastavia, seksuaalisesti manipuloivia ja huomion kipeitä. Eniten narisistimies kuitenkin vihaa naista, jota hän ei voi kontrolloida.

Tiedän etten tule koskaan olemaan täysin "terve" noista suhteista, sillä ne jättivät arpia, joista suurin osa kyllä umpeutuu ajan kanssa. Tämä on jokapäiväistä työstämistä ja vaikka olen saanutkin enemmän ahdistuksen tuottamia paniikkikohtauksia voin silti hyvällä omallatunnolla sanoa voivani kuitenkin paremmin. Ja tämä, että voin purkaa ajatuksia jonnekin auttaa todella paljon asioiden puhumisen ja läpikäymisen lisäksi. Olen oikeastaan myös iloinen, että kyseenalaistin kaikkea ja kysyin itseltäni; Tukeeko tämä sellaista elämää, jonka tahdon luoda?

#maanantaifiilis ... kuupäiväkirja, pelejä ja sukulaisia

Perjantai oli yllättävänkin kiva päivä, kun pääsin lopettamaan työt jo klo 13 aikaan. Se olikin sitten suoraan kotiin siivoamaan ja pakkamaan, sillä päädyimme lähtemään viikonlopuksi sukuloimaan. Tungin totta kai läppärin reppuun mukaan. Tätähän varten olin sen juuri hankkinut. Jotta voisin kirjoittaa asioita liikenteessäkin. Noh, eipä sitä konetta tullut kertaakaan avattua, vaikka repussa olikin ja lauantain tehtävä postaus jäi julkaisematta. Tässä kuitenkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja voin taltioida, miten koko viikonloppu sujui.

Lähdimme perjantaina kuitenkin yllättävän myöhään liikenteeseen, olimme vasta kahdeksan aikoihin perillä ja melkeinpä heti söimme, kävimme saunassa ja kömmimme sänkyyn nukkumaan. Mikään ei olisi voinut kyllä olla rentouttavampaa kuin päästä saunaan pitkältä tuntuneen työviikon jälkeen.

Lauantain teemana oli kylmyys, mutta se ei estänyt meitä kuitenkaan lähtemästä ulos. Käytimme koirat lenkillä, joka ensiksi tuntui vain kidutukselta luihin ja ytimiin asti purevan tuulen vuoksi. Lenkki oli kuitenkin virkistävä. Vaikka olen sydämeltäni enemmän sohvalla löhöilijä, mieluummin kääriytyisin pörröiseen vilttiin teekupin kanssa kuin lähtisin ulos kylmään talsimaan niin nautin kyllä aina koirien kanssa ulkoilusta. 

Lenkkeilyn jälkeen lämmittelimme hetken ennen kuin suuntasimme hiljaiseen keskustaan syömään. Tarkoitus oli syödä ja pelata bilijardia, mutta huomasimme kyseisessä paikassa muutaman lautapelin emmekä voineet vastustaa kiusausta. Pelasimme shakkia, joista minä voitin yhden kierroksen (R voitti 3) ja sen jälkeen kokeilimme peliä, josta ei kumpikaan ollut aikasemmin kuullut; iKNOW. Jälkiruokana tuossa ravintolassa ei ollut muuta kuin pirtelöä ja jäätelöä, mikä ei houkuttanut niin kylmän ilman vuoksi. Tarkoituksemme oli suunnata johonkin kahvilaan kaakaolle, mutta paikat olivatkin ehtineet mennä kiinni kun poistuimme ravintolasta. Suuntasimme siis prismaan mistä ostimme Fazerin kaakaojuomajauhepussit sekä laskiaispullat, jotka nautimme saunan jälkeen.

Sunnuntai oli sitten se kunnon sukuloimispäivä ja se oli oikeastaan ihan mukavaa. En ole koskaan oikein osannut jännittää sukulaisten tapaamisia. Kaiketi johtuen siitä että itselläni on niin iso suku äidin puolelta, värikkäitä persoonia löytyy, joten en osaa jännittää tällaisia tilanteita. Sukuloinnin jälkeen päädyimme samaan paikkaan juomaan pirtelöt sekä pelaamaan hiukan bilijardia ja ilmakiekkoa. Molemmista peleistä sanoin kuinka osaan kun koko yläaste ja lukio tuli pelattua näitä pelejä, mutta hävisin kyllä kunnolla. Ilmakiekossa 9/4, joista 5 oli omareita. Joten ei kauhean hyvin mennyt, mutta oli kuitenkin todella hauskaa.

Tällaisten viikonloppujen jälkeen itselläni on jostain kumman syystä aina todella refresh olo maanantaina. Jotenkin jaksaa paremmin ja on valmis tekemäänkin asioita, vaikka en millään kylläkään tahtoisi töihin mennä. Rennolla fiiliksellä kuitenkin tämä päivä yritetään mennä!

Mites sinun viikonloppusi sujui?

Kuupäiväkirja osa 3 ... kasvava puolikuu

Kuun ensimmäinen neljännes kertoo meille, että nyt on korkea aika innostua ja toimia unelmien saavuttamiseksi. Suuntaa siis kaikki tarmokas energiasi tuottoisaksi voimaksi ja käy niiden isojen projektien kimppuun, joita olet tähän asti lykännyt.

Ennen kaikkea sinun tulisi keskittyä tekemiseen, selkeään ja diplomaattiseen kommunikaatioon, eteenpäin menemiseen, tietoseen läsnäoloon sekä sitoutumiseen. Jos olet puolestaan kiinnostunut kuutaioista, nyt on paras hetki kaikelle luovalle, ennustamiselle, motivaatiolle, rauhoittumiselle ja kasvamiselle. 

Muista, että siisti koti kuvastaa siistiä mieltä. Suot itsellesi parhaimmat menestymismahdollisuudet pitämällä asiat järjestyksessä. Jos unohdut jälleen kiireen keskelle, etkä muista hidastaa niin kirjoita iltaisin ylös tehtävälista ennen nukkumaanmenoa. Näin tiedät heti aamulla noustessasi, mihin sinun tulee keskittymisesi kohdistaa.

Tehtävä; Pohdiskele päivän kulkua

Mieti synkronisiteettejä, haasteita, maagista vuorovaikutusta tai toistuvia numeroita. Kirjoita nämä asiat ylös.

Nähdään jälleen huomenna tehtävän lopputulosten parissa!

Kuupäiväkirja #2 ... mikä on slow living?

Katsoitko eilen taivaalle? Pilvettömällä taivaalla loisti todella upeasti kuun sirppi, jota ihailin ajomatkalla kaupasta kotiin. Kuu on kyllä todella upea näky sen kaikissa muodoissa.

Päädyin tänäänkin heräämään hyvin aikaisin, mutta tällä kertaa syynä on töihin aikasemmin meneminen. Minua pyydettiin tulemaan kaksi tuntia aikaisemmin, miksipäs ei. R on koko päivän toimistolla, niin mitäpä minä yksin kotona istuskelemassa tekisin. Päivä ei muutu kuitenkaan kiireiseksi, mutta tämä slow living tehtävä oli silti, mitä mainioin muistutus ottaa rauhallisesti.

Oma hätäapulistani!

  • AIKAISIN HERÄÄMINEN - ehdottomasti laitoin tämän omalle listalleni, sillä olen kuluneen vuoden aikana huomannut hitaiden aamujen olevan enemmän minun juttuni.
  • MUSIIKIN KUUNTELU - musiikki auttaa todella paljon omaa mielialaani, ja nykyisin kuuntelen hyvin paljon lofi musiikkia. Varsinkin kirjoittaessani.
  • TAVAROIDEN JÄRJESTELY - siivoaminen ylipäätänsä rauhoittaa omia hermojani kummasti ja varsinkin stressin alaisena olen huomannut jopa pienen astioiden järjestelyn kaappiin olevan hyvin terapeuttista.
  • BABY YODA SYLIIN - ystävänpäivän jälkeen olen kanniskellut tuota pikkuista lelua kainalossani kuin lapsi unirättiään. Nytkin tuo lelu istuu sylissäni ja tunnen olevani rauhallisempi.
  • VENYTTELY - itselläni kaikki paine tuntuu aina kasaantuvan hartioille, joten pieni venyttely sessio on enemmän kuin hyväksi. 
  • ILOITSE  - joskus sitä unohtaa vain pysähtyä hetkeksi ja iloita asioista. Kuten pilvistä taivaalla, auringosta, kuusta, siitä että on lunta joka tuo enemmän valoa. Töissä en itse tosin ulos näe niin joutuu olemaan hiukan tarkkaavaisempi asioiden kanssa joista iloita. 

Mutta mikä se slow living on? Tajusin, ettet varmaan sinäkään tunne tätä termiä, kuten en minäkään ollut kuullut tästä ennen kuin sain "Kulje Kuun Kanssa" -kirjan kätösiini.

Slow Living liikkeen juuret // The Slow Movement alkoi 1980 -luvulla Italiassa yksinkertaisesti hitaan ruuan avustuksella. McDonald's oli juuri pystyttänyt yhden toimitilansa Roomaan eivätkä italiaiset pitäneet tästä ollenkaan. Carlo Petrini, Slow Food Nation kirjan kirjoittaja ja The Slow Food Movementin perustaja näki negatiivisia vaikutuksia teollistuneella "fast food" systeemillä ruokaa, terveyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kulttuuria kohtaan. "Slow Food" oli hänen parantava lääkkeensä tätä modernia sairautta kohtaan.

Carl Honroe, joka kirjoitti teoksen "In Praise of Slow" (monet pitävvät tätä manifestinä The Slow Movementille), selitti asian näin; "It's a cultural revolution against the notion that faster is always better. The Slow philosophy is not about doing everything at a snail's pace. It's about seeking to do everything at the right speed. Savouring the hours and minutes rather than just counting them. Doing everything as well as possible, instead of as fast as possible. It's about quality over quantity in everything from work to food to parenting."

Viime vuosina Slow Living on kasvattanut suurta suosiotaan enkä oikeasti ihmettele kyllä yhtään. Kuluneen vuoden aikana se on todennäköisesti kasvattanut suosiotaan vielä enemmän kun ihmiset ovat joutuneet etätöiden vuoksi olemaan kotona ja hidastuminen on ollut väistämätöntä. Olemme kuitenkin myös juosseet ympäriinsä kuin päättömät kanat, väsyttäen itsemme ja saaden tunteen, että jotain puuttuu.

Mistä Slow Living:ssä on kyse?

1) SLOW LIVING HYLKÄÄ SEN MODERNIN KÄSITYKSEN, ETTÄ NOPEAMPI ON AINA PAREMPI

Joskus on todella hauskaa olla nopea. Joskus se on jopa välttämätöntä. Ja todellakin OK. Slow Living ei tarkoita, että sinun kuuluisi harjoittaa hitaita liikkeitä keittäessäsi aamukahvia. Se mitä Slow Living on, on paljon syvempää uskomusta siitä ettei nopeampi ole aina parempi vaihtoehto. Slow Living on elämistä asianmukaisella vauhdilla. Se on se ero, mikä on burgerin ja ranskalaisten nopean nauttimisen autossa ja illallisen syömisen pöydän ääressä perheen kanssa välillä. Tehokkuudella on oma tahtinsa, mutta aivan liian usein tehokkuus ja nopeus hankautuvat yhteen ja tällöin ryöstävät elämältämme ilon ja tarkoituksen. Valitessaan elämään tiedollisesti Slow Living tyylillä antaa meille kaikille mahdollisuuden uudelleen arvioida, mikä on tärkeää, tehdä päätöksiä tietoisesti tottumuksen sijasta, ja oikeasti nauttia hetkestä, jossa olemme.

2) SLOW LIVING ARVOSTAA LAATUA

Enemmän, isommin, nopeammin on aika yleinen moderni mantra, mitä monet hokevat. Ongelmana on meidän kurinalainen harjoittamisemme saada enemmän ja tämä tekee meistä onnettomiksi, epäterveellisiksi ja velkaantuneiksi. Tämän sijaan Slow Living juhlistaa vähemmän on parempi. Olkoon se sitten Slow Meat Movement, vähemmän lihan syömistä on parempi tai Slow Fashion joka korostaa että pienempi vaatekaappi, joka koostuu kestävistä vaatteista on parempi tai The Slow Movement, joka asettaa laadun määrän edelle.

3) HIDAS ELÄMÄNTYYLI ANTAA AIKAA JA TILAA ASIOILLE JOILLA ON VÄLIÄ

Tarkoituksellisesti Slow Living eliminoi "ei niin tärkeät asiat" tarkoituksena tehdä tilaa asioille, joilla oikeasti on arvoa. Sen sijaan että katsoisi Slow Living:ä asiana joka lisää asioita tehtävä listaasi ajattele sitä mieluumin mitä ei tehdä -listana. Kun itse olin myrkyllisessä parisuhteessani enemmän oli aina parempi ja kaikki piti saada nyt ja heti. Jos mitään ei tapahtunut sillä sekunilla lensi ärräpäitä ja "maailma on minua vastaan". Kampaamossakin työskentely ei auttanut asiaa, sillä aina piti olla nopeampi ja nopeampi, mutta tuloksen piti olla samaa luokkaa mitä saatiin 4 tunnissa. 

4) SLOW LIVING:SSÄ ON KYSE TARKOITUKSELLISUUDESTA TARKKAAVAISUUTTAMME KOHTAAN

Tarkkaavaisuutesi on kaikista arvokkain resurssisi. Ja se mihin keskitämme tarkkaavaisuutemme elämämme seuraa perässä. Huonon parisuhteen, epäterveellisten elämäntapojen sekä ahdistuksen, masennuksen ja paniikkikohtausten kamppailun jäljiltä olen oppinut hallitsemaan omaa tarkkaavaisuuttani, ja kuluneen vuoden aikana tämä on muuttanut elämääni suuresti. Oli se sitten kiitollisuuden harjoittamista, olemista siinä hetkessä tai opettelemista miten rauhoitan hakkaavan sydämeni, muuttamalla mihin kohdistan huomioni muutti koko elämäni. Olen kaivanut itseni ylös masennuksesta ja potkinut ahdistusta takapuoleen viimeisten viikkojen ajan - tulen tästä kertomaan vielä lähipäivinä tarkemmin.

Slow Living opettaa meitä olemaan pelottomasti sekä anteeksiantamattomasti suojelevia omaa tarkkaavaisuuttamme kohtaan. Itselleni se tarkoitti enimmäkseen sosiaalisen mediani hallitsemista. Olen aina sen osannut hyvin, mutta tätä nykyä postaan ainoastaan jos minulla on asiaa enkä vain koska "instagram haluaa että postaat kolme kuvaa päivässä". Ajatukset ovat hyvinkin maagisia asioita. Ne joita syötämme kasvavat. Mutta meidän on valittava, mitä ajatuksia ruokimme. Jotkut meistä elävät hyvinkin nopeaa, hurjaa elämää eivät oikein valitse mitä ajatuksia ruokkivat. Joku muu (henkilö joka todennäköisesti hyötyy tästä) tekee sen heidän puolestaan. Hidastaminen antaa meille sen ajan ja keskittymisen olla tarkoituksellisia miten kulutamme tarkkaavaisuuttamme, tärkeintä resurssiamme.

5) SLOW LIVING:SSÄ ON KYSE EPÄTÄYDELLISYYDEN OMAKSUMISESTA

Osa "täydellisistä" hetkistä elämässäni ovat olleet niitä ei suunniteltuja. Suurin osa jopa sellaisia jotka eivät ole instagramin arvoisia. Hyvin sotkuisia, epätäydellisiä ja joskus jopa täynnä tuskaa. En tietenkään ikinä suunnitellut hyppääväni suhteeseen ihmisen kanssa, joka käyttäisi empaattisuuttani hyväkseen. Mutta näin pääsi käymään. Ja tiedätkö mitä, kaikesta tuosta tuskasta kasvoin ja opin paljon ihmisistä. Opin tunnistamaan tiettyjä piirteitä muissa sekä itsessäni, opin puolustamaan itseäni ja ennen kaikkea kiinnostuin enemmän ihmismielestä ja miten se toimii. 

Minulle Slow Living on ollut viimeisten parien viikkojen ajan ollut nojautumista tuota tuskaa vasten ja samalla nauttimista siitä onnesta mitä koen tällä hetkellä. Jos en pystyisi hyväksymään, ja jopa syleilemään menneisyyttäni, miten voisin nauttia tästä hetkestä? The Slow Life antaa mahdollisuuden molemmille.

Juttu on siis niin että Slow Living:ssä ei ole kyse täydellisyydestä. Eikä myöskään ole yhtä tapaa tehdä sitä. Slow Living ei ole etanan tahtiin elämistä, vaikka Slow Food:n logo on etana. Slow Living on enemminkin Le Tempo Guisto eli asianmukainen tahti. SINÄ saat valita sen tahdin. Minä en sitä sinulle sanele eikä myöskään kukaan täydellsien tyylikäs naikkonen instagramissa.

  • Kukaan muu ei päätä puolestasi onko elämäsi tarpeeksi hidasta.
  • Ei ole sääntöjä.
  • Et voi tehdä sitä väärin.
"I don't say no because I'm busy. I say no because I don't want to be busy." - Cortney Caver
Mitä kirjasit ylös omalle hätäapulistallesi? Oletko itse kuullut aikaisemmin Slow Living:stä?

Kuupäiväkirja osa 2 ... kasvava kuun sirppi

Tiedämme kaikki vallan mainiosti, että kuulla on enemmänkin muotoja kuin vain uusikuu ja täysikuu. Jostain kumman syystä kuitenkin kun yritin etsiä sivustoa, joka kertoisi kuun nousu ja laskuajan muinakin päivinä, se oli todella hankalaa. Niitä on oikeasti enemmänkin ja jokainen kuun vaihe on yhtä tärkeä, varsinkin mitä tulee kuun kanssa kulkemiseen.

Kuu on alkanut nyt ilmestymään taivaalle upeana ja kirkkaasti loistavana sirppinä. Suunnitelmat on pari päivää sitten laitettu käyntiin ja näiden energia kasvaa kuun kasvun tahtiin. Tärkeä askel, mikä yleensä suunnitellu vaiheessa ja sen jälkeen kannattaa tehdä on olla luomatta liikaa paineita näiden suunnitelmien ympärille. Se vain saa sinut häkeltymään. Tärkeää on kehitellä ideoita ja strategioita päämäärän saavuttamiseksi. Järjestelmällisyydestä on hyötyä tässä vaiheessa niin suunnitelmien toteuttamisessa kuin myös arkipäivän askareissakin.

Tänään sinun kannattaa vain keskittyä tavoitteidesi jäsentelyyn. Järjestä itsellesi omaa aikaa ja pidä se tila missä olet siistinä. Ole avoin uusille ideoille ja jopa muotoile joitakin asioita uudelleen. Pidä kiinni vain omasta ihanasta taianomaisuudestasi.

Jos sinulla on tänään sellainen olo, että on kauhea hoppu etkä osaa hidastaa menoasi. Niin tässä on pieni hidastusvinkki; Varaa aikaa taialle sekä inspiraatiolle, pidä säännöllisiä taukoja työnteosta ja hakeudu luonnonhelmaan. Sulje vaikka puhelin ja kuunteli mieluummin tuulen huminaa kuin musiikkia. Hengitä syvään - tee vaikka hengitysharjoituksia - ja nauti kupillinen lämmintä yrttiteetä.

Jos tahdot kokeilla kuutaikoja, nyt on mitä mainioin hetki taioille, jotka painottuvat menestykseen, varallisuuteen sekä hyvään onneen. 

Tehtävä; Slow-living hätäapulista

Ota paperia ja kynä, ja kirjoita ylös yksinkertaisia asioita, joita voit tehdä, kun mielesi on maassa. Laita lista sitten näkyvään paikkaan muistuttamaan sinua asioista, kun tunnet olevasi jumissa.

Nähdään jälleen huomenna lopputulosten parissa!



Suosittelen lukaisemaan aikaisemmat postaukset aiheesta; Kuutaikuus

#maanantaifiilis ... kaloja, suklaata ja suudelmia

Aina vähän väliä unohdan, että yksi syy miksi pidän yllä blogia on myös oman elämäni jakaminen. En tarkoita pelkästään kokemuksia ja "mitä opin" -tilanteita, vaan myös ihan arkipäiväisiä asioita. Pidän kuitenkin blogia kuin ns. päiväkirjaa tai tämä on ollut yksi pohjimmainen ideani kun aloitin bloggaamisen melkein kymmenen vuotta sitten. Halusin, että jossain olisi tallessa ne ajatukset, päiväkirjamaiset merkinnät mitä tapahtui. Hiukan siis kauhistuin kuin edellisin #maanantaifiilis on vuodelta 2018.

Oma viikonloppuni alkoi virallisesti keskiviikkona ja oikeasti oli kyllä virkistävää saada pitemmät vapaapäivät, jotka sijoittuivat vieläpä viikonlopulle. Torstai oli pelkkää normaalia löhöilyä, mutta perjantaina puolestaan kävin ystäväni kanssa lounaalla sekä samalla keskustassa ollessani ostib poikaystävälleni ystävänpäivälahjat. Jotain söpöä, jotka oli pakko antaa heti hänelle; pieni nallekarhu sekä rullan lipukkeita, joista voi lunastaa suudelman, halin, isomman suudelman jne. Hyvät käyttää juuri silloin kun hän on tehnyt jotain, mikä pahoittaa minun mieleni.

Olin aikaseimmin viime viikolla (ennen perjantaita) yrittänyt keksiä jotain söpöä, romanttista hänelle joka päivä. Esimerkkinä; piilotin sydän suklaita ympäri asuntoa, jotka hän sai etsiä ja perjantaina olin napannut mukaani kahvit Espresso Housesta, sillä tiesin hänen syöneen kun olin ollut itse lounaalla. Olin napannut myös Stockmannilta pari Ramune nimistä japanilaista juomaa sekä Pocky keksitikkuja, joita olen aina halunnut maistaa. Olin innoissani noista hekruista hänelle, joka sitten kaivoi yllätykseksi kylmästä lisää Ramune juomia; yksi jokaista eri makua. Sain myös päivän aikana kuulla, ettei hän ole nähnyt mitään Studio Gibli elokuvista, joka oli kauhistus minulle, joka olen puolestani suuri fani. Kävimme kaupassa noutamassa lisää naposteltavaa ja aloitimme katsomisen totta kai Totorosta ja sen jälkeen Liikkuvasta linnasta.

Lauantai ei ollut virallinen ystävänpäivä, mutta meille se oli virallinen treffipäivä. Mietimme pitkään, mitä tekisimme. Olimme päättäneet jo valmiiksi, että menisimme syömään Stone's ravintolaan, mutta entä aktiviteetti ennen ruokailua? Päädyimme varaamaan liput Sea Life Helsingistä, joka oli mitä täydellisin ajatus. Varasimme omat lippumme klo 16, ja itse hätäilin, että täytyy olla viisitoista minuuttia etuajassa. Mistä sitä tietää millainen jono siellä olisi! Kävi ilmi ettei ruuhkaa oikein ollut; minua edelleen naurattaa kun sisään mennessämme vanhempi rouvashenkilö kysyi oikein mukavasti ennen kuin sain edes oven kahvasta kiinni monelta olimme ajan varanneet. Vastasin ystävällisesti aikamme olevan klo 16, johon rouva tiuskaisi; "Jahas, meillä on 15:45, joten menemme ensin sisään." R oli pidätellyt nauruaan, kun itse vain hiukan hämmästyneenä olin tokaissut; "Ok, menkää vain." Naureskelimme vielä asialle jälkeenpäin, sillä paikalla ei juuri ihmisiä ollut eikä henkilökuntaa haitannut vaikka menimmekin omalle kierroksellemme kymmenen minuuttia aikaisemmin. Maksoimme jopa omat lippumme ennen kysestä rouvaa, joka ei tohtinut saada lapsen takkia naulakoon.

Sea Life oli siitä täydellinen ajatus, ettei paikalla oikeastaan ollut kauheasti ihmisiä, vaikka itse olin toisin ajatellut. Ystävänpäivänä ajattelin pikalla olevan enemmän pariskuntia. Saimme nauttia koko paikasta ihan rauhassa ja kaikenlisäksi eräs työntekijä tuli melkeinpä heti astuttuamme sisään kertomaan pitävänsä pikkuisen kierroksen ystvänäpäivän kunniaksi. Hän tulisi kertomaan hiukan merenalaisesta rakkauselämästä ja oli kyllä todellakin hauska heppu. Hän kertoi mielenkiintoisia asioita sekä kierroksen jälkeenkin oli ihanan aktiivinen kanssamme kertoen kaloista. Jos olette Sea Life:ssa ja näette työntekijän nimeltä Riku, häneltä kannattaa todellakin kysyä paikan kaloista.

Sunnuntai puolestaan meni täysin kotona oleskellen. Heräsin itse auringon paisteeseen, jota jäin ihailemaan olohuoneen ikkunasta. Ilma oli niin täydellinen, että olisin halunnut käydä ulkona kävelyllä. Kuitenkin joku toinen asia vei huomioni. Riensin hehkuttamaan auringosta sängyssä makoilevalle R:lle ja taisin höpöttää säästä parikin minuuttia ennen kuin käännyin mennäkseni keittämään aamukahvia. Pyörähtäessäni ympäri, jokin kosketti selkääni ja tietenkin hiukan tuimana ihmettelin asiaa. R oli asettanut minulle joululahjaksi ostamansa ison nallekarhun, eli Teddyn, syliin konvehtirasian ja toisenlaisen pikku yllätyksen. Tuijotin pientä vihreää otusta silmät suurina, kunnes jälleen hyppäsin R:n syliin. Olin näytellyt hänelle jo yli kuukauden ajan tuota pientä lelua, jonka halusin ostaa vain sen söpöyden takia, että myös toki koska olen suuri star wars fani, ja tuo olisi mitä mainioin hyllykoriste. Mikä tekee puolestaan tästä lahjasta monta kertaa ihanamman on, että tämä on ensimmäinen lahja jonka kumppani on minulle antanut ja se on oikeasti sellainen, josta olen sanonut: "Katso, tämän tahtoisin". Tämä tuli vielä niin suurena yllätyksena, sillä olin jo itse mielessäni sillä ajatuksella liikenteessä, että jos tahtoisin tuon kyseisen figuurin joutuisin itse sen ostamaan. Kuten aikasempina vuosina.

Sunnuntai ohjelmamme jäi tuon jälkeen kotipainotteiseksi. Teimme aamiaiseksi lettuja, katsoimme muutaman jakson "Supernatural" sarjaa, kävimme sitten kaupassa ja teimme illallista. Aloitimme vihdoin ja viimein myös "Mandalorian" sarjan katsomisen ja tietysti pikkuinen Yoda oli kainalossani. Se on niin pehmoinen ja helposti sylissä pidettävä, etten vain yksinkertaisesti kestä!

Kuuden hyvinkin... ei niin mielekkään ystävänpäivän jälkeen en odottanut pääseväni viettämään tällaista kokonaista viikonloppua oikeasti I-K-I-N-Ä. Oikeasti olisin niin kelpuuttanut pelkän kotona istumisen ja television katsomisen, mutta tämä oli paljon enemmän. R halusi oikeasti lähteä kanssani jonnekin, hän antoi minun olla innostunut asiasioista ja oli yhtä innostunut mukana. Pelkäsin hänen sanovan pyh, pah kaikelle mitä ehdottaisin, mutta sen sijaan hän oli yhtä intona ja jopa itse ehdotti asioita mitä voisimme tehdä. Mitä minun pitäisi sanoa, muuta kuin että olen onnellinen enkä ikinä osannut ajatella, että kuvitelmistani tulisi totta. Luen romantiikasta, kirjoitan siitä itse romaaneissani, mutten koskaan ajatellut, että se kaikki ja paljon enemmän olisi nenäni edessä. Varsinkaan kokemani jälkeen. 

Toivon todella, että saan viettää kanssasi seuraavatkin ystävänpäivät. Miten sinun ystävänpäiväsi meni?

Kuupäiväkirja; ensimmäinen tehtävä

Ensimmäinen kuupäiväkirjan täyttöilta on takana. Tämän uudenkuun aikana en itse käyttänt paljoa aikaa tavoitteideni asettamiselle. Mikä olisi aivan varmasti ollut hyväksi, mutta sain pienen stressipiikin, joka hankaloitti tavoitteiden laatimista. Pienen ajelun jälkeen kaikki kuitenkin selkeytyi hetkeksi päässä ennen kuin sitten palasivat päästyäni sänkyyn makoilemaan. 

Heräsin tänään kuitenkin ennen herätyskelloani, päädyin istumaan ikkunan ääreen ja katselemaan lyjykynällä tehtyjä rustauksiani.

a v a i n s a n a t

  • piirtäminen // maalaaminenkin voisi onnistua, mutta tahdon keskittyä lyijykänällä sekä hiilellä työskentelyyn.
  • kirjoittaminen // olen jatkanut nyt romaanini työstämistä ja tahdon pitää tuon tahdin, samoin tahdon myös jatkaa samaa rataa blogini ylläpitämisessä. Postausaiheta saa ehdotella!
  • runollisuus // tämän voisi liittää hyvin kirjoittamiseen, mutta runollisuus on minulle kuitenkin omaa luokkaansa.

  • luo koti // tahdon tuoda enemmän pehmeä fiilistä asuntoon sekä ostaa muutaman ihanan hoidokin - eli viherkasveja koristamaan hyllyjä.
  • lepää // tulen tekemään paljon töitä ja varmasti stressaamaan kuten eilen, joten pitää muistuttaa itseäänkin lepäämisestä.
  • yhteys // eli soittele läheisille, ystäville jos näkeminen ei onnistu.
Oli hyvin rauhoittavaa herätä aikaisin, seurata auringon nousua taivaalle. Ilta ei eilen ehkä mennyt kuten olin ajatellut, päässäni suunnitellut, mutta aina kaikki ei menekään miten oli suunnitellut. Pitää muistaa vain hengittää, rauhoittua ja hidastaa. Jos tunnet itse samanlaista ahdistusta tai kaipaat pientä muistutusta, miten hidastaa tahtia kokeile aikaisin nousemista. Yhtä hyvin kuun loisteen nauttimisen lisäksi voimme nauttia jokaisesta auringon säteestä, jotka alkavat näkymään aikaisemmin joka päivä.

Mitä tavoitteita itse loit?

Kuupäiväkirja osa 1 ... Uudenkuun voima

 

Uusi kuunkierto on alkamassa ja tänään taivaalla loistaakin uusikuu. Tarkemmin sanottuna kuu nousee taivaalle hohtamaan 21:06. Tämä on oikeasti todella taianomainen jakso, sillä nyt sinulla on tilaisuus uudistaa tapojasi, suunnitelmiasi sekä asettaa itsellesi uusia tavoitteita. 

Tänään voidaan keskittyä tavoitteiden tekemiseen, suunnitteluun, uusiin mahdollisuuksiin sekä uudistumiseen. Hyvä aika myös pienelle taikomiselle eli jos pelkkä asioiden listaus ja suunnitellu ei kuulosta omalta niin pieniä rituaaleja voi harrastaa!


Uusikuu rituaaleja

s i i s t i y t y m i s t ä

  • Voit siivota kotisi tai sinulle pyhän tilan
  • Uudistaa alttarisi
p u h d i s t u m i s t a
  • Avaa ikkunat ja polta salviaa tai rosmariinia poistaaksesi negatiivista energiaa
  • Käy rituaalisessa, puhdistavassa kylvyssä tai suihkussa
  • Puhdista ja lataa kristallit kuun valossa
  • Käytä suitsukkeita 
l u o
  • Kirjoita ylös tavoitteesi
  • Tee suunnitelma kuluvalle kuukaudelle
  • Suorita henkilökohtainen rituaali
  • Visualisoi halusi tai meditoi
u l k o i l e
  • Seiso uudenkuun alla ja lue tavoitteesi ääneen, lausu kiitoksesi ja polta lappu samalla miettien tavoitteitasi
  • Tai vaihtoehtoisesti kirjoita tavoitteesi uudenkuun valossa
k o r t i t
  • Puhdista tarot -korttipakkasi ja vedä yksi kortti tai tee kokonainen lukeminen
k i i t o l l i s u u s
  • Pohdiskele halujasi ja annan kiitoksesi menestyksestä niiden hedelmöityessä
  • Osoita kiitollisuutta kaikkea positiivista kohtaan elämässäsi

Uudenkuun aikaan tehtävien rituaalien ei tarvitse olla taikuuden täyttämiä ja kuten esimerkki rituaaleista huomaa, sanaa rituaali ei tarvitse edes yhdistää noituuteen. Toki, rituaali tarkoittaa suorassa merkityksessään jonkinlaisen uskonnollisen toimituksen toteuttamista tai palvomismenoa. Kuten itse olen selittänyt noituus ei ole minulle millään tasoa uskonto, eikä se muuta uskonnollisia näkemyksiäni. Pidän sen myös hyvin erillään uskonnoista, vaikka välillä saatan lausua rukouksen loitsun yhteydessä. Omat loitsuni ovat enemmänkin kuin rukouksia, jotka usein lausun sille elementille, joka on suuressa osassa loitsuani. Kuten vaikka kuurituaalien aikana lausun rukoukseni kuulle eli kuuemolle;

Rukous Kuuemolle

"Kuuemo kutsun sinua.
Tänä iltana, energiasi olkoon uusi.
Alla uuden kiertosi,
Parannan ja puhdistan itseni.
Tänä Uudenkuun aikaan, henkeni on uudistuva.
Pysyn tällä kasvamisen tiellä.
Tänä iltana, alla hopeisen valosi
Toivotan tervetulleeksi kasvun.
Toivotan tervetulleeksi hyvinvoinnin.
Toivotan tervetulleeksi muutoksen.
Siunattu olkoon."

Muistathan hidastaa myös välillä. Tämä aika, jolloin luot jotain uutta on tarkoitettu juuri sinulle. Jos koet suurta vaikeutta hidastaa menoasi tässä pieni hidastusvinkki; Kokoa inspiroiva soittolista, jota voit kuunnella siivotessasi ja puhdistaessasi kotisi energiaa. Uudenkuun aika on mitä täydellisin puhdistautumisen ajan jakso. Hankkiudu siis eroon roinasta, joka vie tielaa ja jätä ympärillesi vain tavaroita, joita tarvitset tai jotka ovat kauniita ja merkityksellisiä.

Tehtävä; sirottele taikapölyä unelmiesi ylle

Rituaalien toteutus on vapaaehtoista, jos tahdot syventää yhteyttäsi kuuhun ja saada enemmän irti tästä uudestakuusta. Tässä tulee kutienkin tämän kierron ensimmäinen tehtävä minkä itse aion toteuttaa ja huomenna jaan oman vastaukseni ja samalla sinä voit kertoa omasi;
  • Varaa iltaan rauhallinen hetki uudenkuun tavoitteiden muotoilulle ja asettamiselle. Voit yksinkertaisesti kirjoittaa nämä vain ylös tai antaa luovuutesi virrata ja luoda jotain aivan uutta; maalata tavoitteesi tai kirjoittaa ne ylös vaikka runon muodossa.
Toivottavasti näen sinut huomenna täällä jakamassa miten tämän illan sessio kuun kanssa meni!




Suosittelen lukaisemaan myös;
Kuutaikuus 101 ... Aloittelijan opas

Ystävänpäivään inspiraatiota Japanista

Ystävänpäivä on se kaikille hyvin tuttu päivä, jolloin osoitamme kiintymystä sitä yhtä erikoista henkilöä kohtaan eikä tämä päivä oikeasti kaipaa enempää esittelyitä. Kuten aikaisemmassa postauksessani kerroin ystävänpäivä on ollut aikaisempina vuosina pyhäpäivä, joka on sivuutettu täysin. Totta puhuakseni tuo on ollut omasta mielestäni hyvin harmi, sillä vaikka se tuntuu jotenkin kliseiseltä myöntää olen itse suuri romantikko. 

Parisuhde narsistisen ihmisen kanssa opettaa katsomaan kaikkea, mitä RomCom:ssa tapahtuu pelkkänä satuna. Kaikki mitä ruudulla tapahtuu on vain fantasiaa, ei sellaista oikeassa elämässä tapahdu. Mutta kuten sanoin olen suuri romantikko ja jos joku ikinä on törmännyt yhteenkään tekstiin, jonka olen kirjoittanut voi huomata, että romantiikka on lähellä sydäntäni.

Tästä päästään siis yhteen osaan suuresta kiinnostuksen kohteeni valikoimasta; Japaniin. Olen aina ollut suuresti kiinnostunut Japanista, japanilaisesta kulttuurista ja tainnut kerran tai kaksi kertoa, että olemme veljeni kanssa suunnitelleet jo muutaman vuoden matkaa kyseseen maahan. Ihan siis lapsesta lähtien tuo kulttuuri on minua kiinnostunut ja animen sekä mangan kautta kiinnostukseni heräsi ystävänpäivää kohtaan.

Mitä meihin läntisiin maihin tulee, meillehän yleistä on että molemmat, miehet ja naiset, osallistuvat lahjojen vaihtoon. Mutta kuten myös RomCom:it antavat ymmärtää, miehet useimmiten enemmän panikoivat siitä, mitä ostavat mielitylleen lahjaksi. Japanissa puolestaan Ystävänpäivä on hiukan erilainen.

Ensinnäkin, roolit vaihtuvat ja naiset saavat harteilleen tämän "lahjojen hankkimis paineen". Naiset hyötyvät kyllä tästä tasan kuukauden päästä, sillä 14 maaliskuuta juhlitaan omaa päivää nimeltä Armaan päivä (White Day), jolloin miehiä rohkaistaan antamaan lahjoja naisille, jotka antoivat heille jotain Ystävänpäivänä. Mutta mikä kuitenkin herätti oman kiinnostukseni japanilaisten tapaan viettää Ystävänpäivää ei ollut roolien vaihdos, vaan lahja joka tuona päivänä annetaan.

Meillä annetaan kukkia, suklaata, koruja, kokemuksia, lahjakortteja ja seksikkäitä asioita, mutta Japanissa suurimpana ja kenties tärkeimpänä lahjana on suklaa. Jos haluat osoittaa pitäväsi jostain henkilöstä sinun ei tarvitse kuin ystäväpäivänä antaa hänelle konvehtirasia ja viesti on yllättävän selvä. Parasta on toki myös jos itse teet suklaan, sillä se osoittaa enemmän tunteita ja on edelleenkin hyvin suosittua Japanissa. Hyvin suosittua on myös antaa suklaata jopa miespuolisille ystäville ja työkavereille. Kaikilla suklailla ei ole samanlaista arvoa ja niillä on eri nimitykset kuvaamaan näitä Ystävänpäivä suklaita, joten jokainen ei osoita romanttista elettä.

💖💖💖

Giri Choco義理チョコ

Tämä suklaa tunnetaan ns. "velvoite suklaana", jota jaetaan työkavereille, perheenjäsenille sekä tuttaville. Tämä suklaa on sieltä halvimmasta päästä eikä sitä voi millään tavalla ajatella romanttisena eleenä.

Honmei Choko本命チョコ

Tämä suklaa annetaan sille omalle kumppanille tai henkilölle, jota kohtaan naisella on romanttisia tuntenteita. Toisin sanottuna honmei choko on "raukkauden suklaata" tai suorana suomennettuna "suosikkisuklaa". Tämä on se suklaa jonka kohdalla naiset ovat hyvin tarkkoja sitä valitessaan. Se on laadultaan korkeampaa, esteettisesti kauniimpaa ja tietysti hinnaltaan myös korvia hivelevää.

Tomo Choko友チョコ

Kaikki eivät vietä Ystävänpäivää tai siitä kuukauden päästä juhlittavaa Armaan päivää. Sinkkujen ei tarvitse tietenkään vaipua epätoivoon! Japanissa on hyvin yleistä, että naiset antavat myös naisystävilleen suklaata Ystävänpäivänä.

💖💖💖

Minulle on aina tullut tästä japanilaisten tavasta juhlia Ystävänpäivää mieleen suomalaiset perinteet, jossa vain korttien sijaan kaikille annetaan suklaata. Muistaako kukaan kuinka peruskouluaikoina aina väkerrettiin ystävänpäiväkortteja ja sitten h-hetkellä niitä jaeltiin kaikille? Itse olisin ollut enemmän innoissani suklaan saamisesta kuin kortin, vaikka kortti kestääkin kauemmin.

Näin karkeasti sanottuna itse pidän ehkä enemmän tästä japanilaisesta tavasta viettää Ystävänpäivää. Yllättävän moni nainen kaipaa romantiikkaa elämäänsä ja yllättävän harva mies osaa sitä oma toimisesti antaa. Varsinkin jos ei ole suhteessa. Jos kasvaisimme kertomaan tunteistamme automaattisesti edes pienen suklaarasian muodossa sen sijaan että odottaisimme toisen vain lähestyvän säästyisimme varmasti paljolta. Näin länsimaalaisen silmin katsoessani asiaa näen jutun tällätavoin; nainen pyytää, antaa ja myöhemmin saa. Itselleni kun on kasvanut sellainen käsitys parisuhteista, että nainen aina istuu ja odottaa että mies tekee asioita automaattisesti. Miehen täytyy osata lukea ajatuksia ja tietää mitä tehdä missäkin tilanteessa. Milloin olla romanttinen ja milloin ei. En siis yhtään soimaa ketään miestä, jolla on hermot mennyt kun ei tiedä millä tavalla olla romanttinen tai milloin. Kai käsitykseni tuollaisesta miehestä, joka tietää aina milloin olla romanttinen tulee niistä elokuvista ja mielipiteeni ettei sellaista miestä ole oikeasti olemassa kumpuaa aikaisemmasta suhteestani, jossa romantiikka oli hyvin tabu asia.

Nykyinen suhteeni puolestaan on heittänyt käsitykseni parisuhteista ja ennen kaikkea romantiikasta aivan päälaelleen. R tekee romanttisia eleitä, pieni ja suurempia yllättävänkin oikeissa tilanteissa. Tähän mennessä yksikään ei ole tullut väärään aikaan tai tuottanut tuntemusta; tämä on jo liikaa. Koska viimeiset kuukaudet ovat kuluneet kuin ruusun terälehdillä tanssahdellen ajattelin koko tämän viikon olla puolestani romanttinen häntä kohtaan. Miehetkin kaipaavat romanttisia eleitä yhtä paljon kuin me naisetkin. Viikko lähtikin käyntiin sillä että kävin hakemassa meille lounasta sekä sydämillä varustetut pikku kakkuset. Ostin myös eilen "bucket list" kirjan, jonka pareille tarkoitetut tehtävät ovat mitä mainioimpia aktiviteetteja kun vapaapäivät alkavat. Ihan vielä en ole päättänyt, mitä h-hetkenä tapahtuu, mutta todennäköistä on, että siihen liittyy suklaa.

Ajattelin myös tämän viikon ajan julkaista postauksia, jotka olisivat hiukan enemmän ruusunpunaisten linssien läpi kirjoitetttuja. Edelliset postaukset ovat olleet hyvin... antiromanttisia. Hyvä siis välillä vaihtaa vähän kanavaa, sillä ei se elämä ole nyt viimeisten päivien aikana ollut niin negatiivista, vaikka ehkä postausten sävy sitä hiukan on ollut.

Onko sinulla ystäväpäivälle isompia suunnitelmia?