5x POSITIIVISTA ASIAA SOSIAALISESSA MEDIASSA

Julkaisin tuossa vuosi sitten postauksen, jossa kerroin viisi ongelmaa sosiaalisesta mediasta ja tämä postaus sai tuolloin hyvin paljon katseita itselleen. Koska itse yritän olla mahdollisimman uskollinen positiiviselle elämälle niin ajattelin tuon postauksen tasapainoksi kertoa nyt viisi hyvää asiaa somesta.

Nämä ovat myös sellaisia asioita, jotka itse koen olevan sosiaalisen median hyviä puolia. Ihmeessä jos sinulla on jotain lisättävää niin kerro niistä kommenteissa!

 
"Social media doesn't have to be the problem if we keep our feeds fit with fuel for our energy." - Kalyn Nicholson

saat itse valita sisällön // Some on pullollaan ties minkälaisia julkaisuja, mutta se ei tarkoita, että kaikkea täytyisi lukea tai katsoa. Voit ihan itse valita millaisia ihmisiä seuraat instagramissa, minkälaisia videoita katsot YouTubesta sekä minkälaisia tekstejä luet blogeista. Ei ole mitään sääntöä, että sinun kuuluu seurata jotain tiettyä henkilöä, koska kaikki muutkin seuraavat häntä. Saat itse valita sisällön, joka sopii juuri sinulle.

inspiraation lähde // Kun inspiraatio on itselläni päättänyt ottaa yks kaks loma matkan etelän lämpöön nojaudun itse sosiaaliseen mediaan isnpiraation suhteen. Oli sitten kyse blogi postauksista, bujon rustailusta tai päivän asusta. Some kasvattaa omaa sisäistä luovuutta ja auttaa sitä kukoistamaan.

itsensä ilmaiseminen // Sama kuin saat itse valita sisällön niin saat itse myös luoda ihan minkälaista sisältöä itse tahdot. Toki on omat sääntönsä sille, jos tahtoo ns. menestyä some maailmassa, mutta se ei silti tarkoita, että sitä täytyy noudattaa. Sinun ei ole pakko jakaa kuvia itsestäsi tai meikata, voit tehdä paljon muutakin. Somessa raja on ääretön. Voit ilmaista itseäsi valokuvaamalla, kirjoittamalla tai videoilla. Kehittää itseäsi ja omaa sisäistä luovuuttasi.

samanlaisiin törmääminen // Monesti tuntuu siltä, että maailmassa on yksin jonkun asian kanssa, mutta todellisuushan on, että aina löytyy joku joka on kokenut saman. Somesta löytyy helposti samassa tilanteessa olevia, josta saa lohtua. Siitäkin saa lohtua, kun joku kertoo samasta ongelmasta joka itsellään on ja antaa siihen voimaannuttavia sanoja. Ymmärrys syntyy, että kaikki kääntyy kyllä parhain päin kunhan itse jaksaa jatkaa eteenpäin. On myös ihanaa löytää ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samasta/samoista asioista.

kommentit // Kun kirjoittaa blogia, yllä pitää YouTube kanavaa tai julkaisee kuvia instagramiin niin aina sydäntä lämmittää, kun joku näkee vaivaa kommentoida. Nykyään ihmiset kommentoivat niin vähän ja varsinkin sellaisia kommentteja, jotka antavat ilmi, että teksti on luettu ja sisäistetty. On ihana saada vastauksia omiin rustauksiin ja jopa törmätä ihmisiin, jotka ajattelevat samoin. Ihanaa on myös kun itse kommentoit jonkun hiukan suuremman somepersoonan kuvaa instassa ja hän näkee vaivaa vastata.


Olen jo hetken aikaa myös rustaillut podcastia, joka käsittelisi sosiaalista mediaa, sen vaikutuksia yms. Joten jos sinulla on jotain kommenttia, ajatuksia tai muita ehdotuksia mistä tahtoisit kuulla tuossa jaksossa minun puhuvan/käsittelevän ihmeessä kerro se kommenttien puolella!


20 ASIAA MITÄ OPIN KAMPAAJANA TYÖSKENTELYN KAUTTA

Olen jo yli kuukauden ollut poissa kampaajan hommista ja 2.3. tuleekin täyteen sitten kuukausi uusissa työtehtävissä. Työt ovat täysin erilaisia tehtäviltään sekä työympäristölytään, mutta pääsääntöisin kuitenkin hyvin tutta työtä teen tälläkin hetkellä. Nimittäin asiakaspalvelua.

Voisi oikeasti kuvitella, ettei kampaajana työskentelystä olisi ollut mitään hyötyä minulle tai ettei siitä ylipäätänsä olisi kenellekään. Sehän on vain hiusten leikkaamista, pesemistä ja siveltimellä heilumista. Pääli puolisesti tämä tulee ensimmäisenä mieleen sekä taito kuulostaa turhalta, kun miettii salongin ulkopuolella olevaa elämää. Jos maailman loppu oikeasti tapahtuisi kuten AHS sarjan kahdeksannella kaudella kukaan ei todennäköisesti Cocon tavoin nappaisi kampaajaansa mukaan. Itse kuitenkin sanon - ja varmasti moni kampaaja yhtyy sanoihini - että tämä työ on paljon muutakin kuin pelkkää hiusten letittämistä.

Näin kun helmikuu vetelee viimeisiään ja uusiin työkuvioihin on alettu tottumaan voin sanoa, ettei olo ole niin kauhean erilainen. Saavun töihin edelleen max 30 minuuttia etuajassa, häärään liikkeessä ja vaihdan sanasen jos kaksi omien työtehtävien aikana asiakkaiden kanssa. Ihaninta on varmasti nuo työtunnit. Kampaajana työskennellessähän en voinut sanoa; "Juu olen töissä 9-15", sillä sitä ei koskaan tiennyt miten lista täyttyi ja monesti hiusten leikkaaminen tai värjääminen meni yli sen asetetun aikarajan. Nyt voin heti kellon lyödessä 15 sanoa työvuoroni loppuneen ja talsia kotia kohti. On myös ihanaa kuinka kaikki ovat ottaneet minut avosylin vastaan, ovat olleet valmiita auttamaan kun tarvitsen apua eikä kukaan ole muutamasta alku virheestä huolimatta minua soimannut.

Muutama tuttu ja kaveri on harmitellut, kun olen kampaajan työt lopettanut. Liiankin monelta olenkin saanut hämmästyviä katseita, kun olen kertonut mihin työhön se vaihtui, vaikka kampaajan työkin sai hämmästeluitä. Yksi esitti kysymyksen; "Oletko tyytyväinen tähän työvalintaan." Öööö... Kyllä, laskeskeltuani ainakin taloudellinen tilanteeni paranee huomattamasti parissa kuukaudessa. Minulla on myös aikaa keskittyä kouluun hakemiseen. Kampaajan työ on yllättävän stressaavaa ja varsinkin yrittäjänä oleminen. Opiskelu siihen kaiken päälle olisi ollut aivan liikaa tai edes kouluun pyrkiminen. Lyhyen aikaa kestänyttä kampaajan uraani en kuitenkaan kadu, sillä tapasin ihania ihmisiä ja opin asioita, jotka kasvattivat minua.
best advice in life comes from a hairdresser; "head up!"

1. Opin lähestymään ihmisiä hymyillen ja kohtelemaan jokaista saman arvoisesti oli ulkomuoto millainen tahansa.
2. Small talk ei ehkä ole suomalaisten juttu, mutta hyvinkin lyhyt keskustelu voi piristää kenen tahansa päivää.
3. Opin pitämään työympäristöni siistinä.
4. Opin että kiltteys ei ole rasite, vaan paras puoliskoni ja täydellinen etu mitä tulee asiakaspalvelussa työskentelyyn.
5. Opin puolustamaan oman työni jälkeä.
6. Opin kieltäytymään työskentelemästä asian ympärillä, jota en joko osaa, olen liian epävarma tekemään tai joka ei kuulu työnkuvaani sekä samoin myös tunnistamaan tällaiset tilanteet.
7. Opin erottelemaan yksityiselämän työelämästäni - tähän liittyi suurimmaksi osaksi se että ei töihin liittyvää keskustelua työpaikan ulkopuolella.
8.Opin tekemään päätöksiä hyvinkin lyhyessä ajassa.
9. Opin, että kokoemuksista huolimatta kukaan ei ole koskaan täysin valmis, aina oppii jotain uutta eikä koskaan saisi sulkea silmiään oppimiselta.
10. Opin hienotunteisuutta antaessani kielteisen vastauksen. Jos jokin asia ei ole mahdollista silloin ei tarvitse lytätä toisen maailmaa sanoilla; "ei onnistu."
11. Opin kuuntelemaan sekä kunnioittamaan toisen toiveita.
12. Opin myös luottamaan omaan vaistooni sekä suunnitelmaan, jonka olin asiakkaan kanssa luonut.
13. Opin iloitsemaan toisen puolesta, kun hän tunsi itsensä jälleen omaksi itsekseen, kauniiksi.
14. Opin, ettei jokainen välttämättä sano kauniita sanoja tekemästäsi työstä, mutta se ei tarkoita että he eivät pitäisi lopputuloksesta.
15. Opin, ettei asioiden tarvitse olla täydellisiä kunhan olet kuitenkin näyttänyt yrittäneesi.
16. Opin, että itse määritän oman hintani ja jos se ei sovi jonkun kukkarolle se ei ole minun ongelmani.
17. Opin, että on ok sanoa tarvitsevansa tauon sekä että tauko kannattaa pitää. Oli se 5 minuuttia tai puoli tuntia.
18. Opin budjetoimaan paremmin.
19. Opin, että apua saa aina pyytää. Se ei ole noloa tai millään tasoa väärin. Parempi kysyä ja varmistaa kuin jäädä pohtimaan ja tehdä väärin.
20. Opin olemaan nopea, mutta myös samalla huolellinen.


AAMURUTIINIT; MITÄ OLEN SYÖNYT AAMUPALAKSI VIIMEISEN VIIKON AJAN?

Uskallan tunnustaa, että viimeiset viikot, mitkä olen yksin asustanut olisin varmasti nukkunut hyvin pitkään. Makoillut vain sängyssä ja ollut lähtemättä mihinkään, jos pikkuista Lunaa ei olisi. Varsinkin nyt kun olen hiukan yli kaksi viikkoa ollut ns. "vapaalla". Maanantaina pääsen aloittamaan uudet työt täysin uudessa työympäristössä sekä työtehtävissä, johon en todellakaan olisi valmistautunut ilman karvakuonokaveriani.

Nyt en tarkoita, että eron vuoksi en olisi itseäni sängystä ylös nostanut - kuten muutama päivä sitten kampaamolla vierailtuani sain kommenttia "näytän paremmalta kuin aikaisemmin". Olen pohjimmiltani hyvin hyvin laiska ihminen ja tämän voivat todistaa rakkaat perheenjäseneni. Lahjoin monesti veljeni käymään vain muutaman metrin päässä olevassa kioskissa noutamassa minulle suklaalevyn tai sipsipussin. Laiskuuteni vuoksi aamut eivät ole koskaan olleet niitä lemppareita, sillä mieluummin jäisin peiton alle makoilemaan ja puhelinta selailemaan. 

Luna on luonteeltaan hyvin vaativa eikä hevillä anna periksi, mikä on puolestaan hyvä aina aamuisin kun hän raapii ovea, että nyt pitäisi herätä. Hänellä on hyvä sisäinen kello ja aina 30 minuuttia ennen kuin herätykseni edes soi hän alkaa raapia ovea. Kelloni soi kuitenkin aina klo 6 - ainakin arkiaamuisin. Hän ilmoittaa, että kohta on pakko nousta. Hän ei tee sitä koska tahtoo päästä ulos tarpeensa tekemään. Ei. Hän tekee sen ihan vain koska ei jaksa enää olla yksin ja tietää kun avaan makuuhuoneen oven hän saa seurata laahustavaa menoani vessaan ja kahvinkeittimen luokse ja kun kahvikupponen on kätösessä hän suuntaa sänkyyni nukkumaan.

mistä aamuni koostuvat;
sängyn petaus // koska Luna ryntää melkeinpä heti kahvin valmistuksen jälkeen sängylle makoilemaan petaan sänkyni heti ylös noustessani. Muuten en saa sitä pedattua ollenkaan päivän aikana. En kiellä häntä menemästä sänkyyn tai sohvalle kuin ainoastaan silloin kun hän syö luuta.

lenkille ja treenaus // Luna saa aina aamupalansa siinä klo 7-8 aikaan aamulla ja tunti ruuan nauttimisen jälkeen lähdemme lenkille. Muutama viikko sitten huomasin, että Lunan kärsimättömyys kävelytahtiani kohtaan oli alkanut tulemaan esiin ja tämä on syy sille, miksi olemme alkaneet juoksemaan. Se kuluttaa hyvin jo valmiiksi energistä koiraa ja on nostattanut omaa kuntoani huomattavasti. Lenkkiemme jälkeen olen päätynyt myös muutenkin treenaamaan. Vatsa, jalat ja peppu ovat olleet nyt parin viikon ajan ne mihin olen keskittynyt. Nyt kun helmikuu on alkanut ja jaksoin etsiä käsipainot muuttolaatikoiden seasta (kyllä niitä on vieläkin asunnossa, vaikka muutosta on pian kulunut vuosi) voisin alkaa treenaamaan käsiäkin. Varsinkin vasenta.

suihkun raikas // olen itse sellainen, joka hikoilee hyvin minimaalisesti, mutta olen muutenkin siirtänyt oman suihkussa käymiseni aamulle jo muutama kuukausi sitten ja edelleen se pysyy näin. Tämä on ollut hyvä järjestely hiustenpesuni suhteen, sillä likaisella tukalla ei ole kiva lähteä liikenteeseen ja nyt kun treenaaminenkin on tullut osaksi elämääni niin kyllä sitä mieluummin raikkaalta tuoksuu, vaikka hikoilu ei olekaan mitään suurta. Olen myös alkanut pesemään sekä rasvaamaan kasvoni aamuin-illoin ja tämä on myös hyvä hetki tehdä se. 
Jos sinua kiinnostaa nykyinen ihonhoitorutiinini tarkemmin sekä käyttämäni tuotteet niin ihmeessä kerro se kommenteissa!

aamupala // en itse tiedä kumpi on parempi; syödä ennen treeniä/lenkkiä vai vasta jälkeen. Olen kuitenkin kokenut sen itselleni helpommaksi syödä kaiken häsläämisen jälkeen. Pääsen rentoutumaan, katsomaan mitä muualla maailmassa tapahtuu miettimättä, että koiralla on kauhea vessahätä tai kohta pitää vetää viisikymmentä punnerrusta. Olen myös antanut itselleni hiukan enemmän ajattelunvaraa aamiaisen suhteen, joka on aikaisemmin ollut hyvin olematon aamurutiinissani. Hyvällä lykyllä yksi leipä tai banaani. Kuluneen viiden päivän aikana olen nauttinut chia siemenistä ja ennen kaikkea chiapuurosta. Monissa ohjeissa, mitä netistä löysin käytettiin kaurajuomaa, mutta koska itse en ole oikein kyseisen juoman ystävä (yritystä ollut mutta en ole vain tykästynyt siihen) olen tehnyt puuron ihan maitoon.

Chiapuuro
Ainekset;
2dl täysmaitoa
2rkl chiasiemeniä
1/4 vaniliinisokeria

Pinnalle
Banaanin viipaleita & pakastemustikoita

Valmistus;
Sekoita chiasiemenet, maito ja vaniliinisokeri keskenään. Peitä ja nosta kulho jääkaappiin tekeytymään yön yli.
Nauti haluamallasi tavalla. Itse olen pitänyt tosi paljon banaanista sekä mustikoista puuron kanssa, vaikka se on kyllä hyvää yksikseenkin.

itsensä ilmaiseminen // olen nyt myös ottanut tavaksi kaiken tuollaisen pomppimisen ja energisyyden jälkeen kokeilla luoda jotakin. Yleensä se on ollut kirjoittamista, mutta olen yrittänyt myös saada kiinni jälleen piirtämisestä. Joskus sekin oli suuri intohimo, jonka harjoittaminen vain jäi. Olenkin nyt viime päivinä piirtänyt pikku kuvia välittämättä siitä onko niissä oikeasti mitään ideaa, päätä tai häntää. Keskittynyt vain siihen piirtämisen tuomaan iloon. Kirjoittamisessa sama ja hyvin olenkin päässyt oikeastaan jatkamaan keskeneräistä romaaniani.

Iltani olen pyhittänyt suurimmalta osin pelaamiselle tai itseni sosiaalistamiselle, joten aamut tahdon antaa täysin itseni kehittämiselle. Oli se sitten kehollista tai mielellistä. Aikaisemmin se oli kahvin nauttimista kaksi tuntia, mutta se oli sellainen "rutiini", joka tuntui hyvältä juuri silloin. Nyt tahdon nostattaa kuntoani sekä voimaa ja tästä olen saanut uutta puhtia jopa vanhojen harrastusten parissa hääräämiselle.

Muutama vuosi sitten vihaamistani aamuherätyksistä tuli itseni lataamisen aika, kun en sitä omaa aikaa muutoin saanut, ja nyt se on kehittynyt oman itseni kunnostamiseksi.

i want to live my life in such a way that when i get out of bed in the morning, the devil says; "aw shit, [s]he's up!"  -steve maraboli 


@pauline_xs