"PIENISSÄ" HÄISSÄ

Perjantaina (4.8.) astuttiin äidin sekä tätini kanssa kello kymmenen bussiin jonka kyydissä suuntasimme Mikkeliin. Miksi sinne? Osa syynä koska puolet mun suvusta asustaa siellä. Äidin puolelta siis. Suurin syy oli se että serkkuni meni lauantaina naimisiin! Lähdettiin perjantaina ja yövyttiin äidin toisen siskon luona. Äidillä on siis kolme vanhempaa siskoa sekä kolme vanhempaa veljeä. Äiti on oman perheensä kuopus. Voitte siis kuvitella että kyseessä oli isot häät, kun serkkuja on yli viisitoista. Pääsin siis tapaamaan niitä sukulaisia joista kuulen päivittän, mutta näen harvoin,ja niitä joita oon viimeksi nähny ku olin kahdentoista.

Vihkimisseremonia oli lyhyt ja ytimekäs, kirkko kaunis sekä myös morsiammen puku oli omasta mielestäni aivan ihana! Hän on luonteeltaan todella vitsikäs ja kova tanssimaan joten oli hyvä että puku itsesäänkin oli sitten rento. Sulhanen - joka on mun serkku - oli todella jännittynyt, jonka pappi tietysti huomasi ja koitti rentouttaa häntä heittämällä muutaman vitsin. Tämä auttoi serkkuani todella paljon, sillä hän itse on kova heittämään läppää. Varsinkin hermostuneena ja jännittyneenä.

Kaikkia myös pelotti  tuo sää, sillä koko perjantain oli satanut. Vihkinnän aikana satoi hiukan, mutta sitten se aurinko alkoikin paistamaan. Sateen jälkeinen sää ei olisi voinut olla parempi. Oli lämmintä, muttei tukalaisen kuuma, mutta ei ollut myöskään kylmä. Aivan täydellinen.

Juhlanviettopaikka oli aivan ihana. Pieni, mutta silti sinne mahtui yllättävän hyvin kaikki vieraat. Ruoka oli todella hyvää, mutta kakku oli omaan makuuni hiukan liian yksinkertainen. Kuitenkin sekin oli hyvää. Nauretiin, kuulumisia vaihdettiin niin serkkujen kuin myös mun vanhempien siskojen kanssa sekä kuunneltiin puheita. Itse herkistyin kaason puheen aikan - mä en itke helposti - sillä hänen sanoistaan tuli mun omat parhaat ystävät mieleen.

Aivan upea oli myös tuo hääparin auto jolla he kruisailivat pois kirkolta ja kuvausten jälkeen tulivat juhlapaikalle. Autoa ei saatu käyntiin kun se yritettiin siirtää pois juhlapaikan edestä, joka oli kaikkien mielestä hauskaa. Hääparilla on kolme vuotias poika ja tämä tokaisi siihen; "Sitä täytyy lyödä vasaralla kovaa." Onneksi oli lähtenyt kuitenkin kirkon edessä hyvin käyntiin.

Oli tanssia, laulua ja morsiammen ryöstö, jonka aikana serkkupoika viihdytti vieraita niin laululla, vitseillä kuin tanssillakin että sai morsiammensa takaisin. Oli myös morsiuskimpun heitto naimattomille ja arvatkaa kuka sai kimpun kiinni. Minä! Katsotaan vietetäänkö sitten ensi kesänä mun ja Rillen häitä. Hän ainakin naurahti tähän; "Miksipä ei." Musta oli ihanaa että perus ruusujen ja liljojen sijasta he olivat valinneet omaksi kukakseen auringonkukan. Ehkä hiukan maskuliininen kukka, mutta on sekin kaunis.

Aivan ihanat olivat häät ja ihana oli nähdä sukulaisia, jotka ei pääkaupunki seudulla asustele. Jäi kyllä hiukan pyörimään tuo mikkelinmurre, joten saa nähdä milloin se loppuu. Rille ei kauheasti tykkää mutta häntä on kiva kiusata.

Tultiin siis tänään takaisin ja heti kotiin päästyä aloin tätä postausta kirjoittamaan. Häistä lähdettiin äidin kanssa puolestaan sitten tämän sulhasen siskon (serkkuni) luokse loppupäiviksi. Ihana suloinen omakotitalo hänellä on ja monta koiraa. Nyt vaan nuo isommat, boxeri ja kultainennoutaja, olivat serkun miesystävän luona ja paikalla oli vain kolme pikkuista. Juli, Minka ja Susanna a.k.a. Suza. Aivan ihania pikku palleroita. Viimeisenä siis vielä muutama fiilistely kuva serkun kotiympäristöstä.

Ootko sä ollu tänä kesänä häissä? Mites teidän suku? Onko sulla yhtä paljon serkkuja ku mulla?

xoxo

Paula