BLOGGAAMISEN SALAT #4 | MITEN EI KIRJOITETA BLOGIA

MQHG4841

Kerro minulle oletko samaa mieltä. Blogipostausket eivät ole mitään lukio esseitä. Ne eivät ole mitään uutisia, mainostauluja tai edes minkäänlaisia käyttökirjoja. Bloggaamisella on oma ihastuttava tyylinsä. Toisin kuin yo-kokeissa kirjoitettavat esseet niin blogipostaukset ovat viihdettä.

Okei, eivät ne ihan kokonaan ole viihdettä. Ne ovat myös täynnä informaatiota. Pystyt löytämään niin vinkkejä postausten luomiseen, matkustamiseen kuin vaikka instagramin kuvien ottamiseen monestakin blogista. Lista on oikeasti loputon. Bloggaamisen ei kuuluisi olla kuitenkaan yliopistotasoista tai edes muodollista.

Jotkut bloggaajat ja blogeja lukevat ovat eri mieltä kanssani. Sain kommenttia facen puolella, että kirjoittamiseni ei olisi niin tökkivää, jos kielioppini olisi hyvää. Jos siis osaisin kirjoittaa oikein. En edes puhunut kirjoitustyylistäni kyseisessä postauksessa (bloggus tavoitteet heinäkuulle), vaan siitä että tekstiä ei tuntunut tulevan ulos, vaikka olisin tahtonut. En ollut insipiroitunut luomaan itseni mielestä ns. kaunista tekstiä. Huomioikaa ihmiset myös tämä tekstejäni lukiessa = minulle on todettu lukivaikeus a.k.a. lukihäiriö

Lukivaikeus = "Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta kutsutaan lukivaikeudeksi. Usein käytetään myös termiä lukihäiriö tai dysleskia. Keskeisin piirre on vaikeus hahmottaa ja käsitellä äänteisiin liittyvää tietoa. Tämä näkyy mm. lukemisen ja kirjoittamisen hitautena ja virhealttiutena. Seurauksina voi olla luetun ymmärtämisen vaikeuksia ja lukemisen jääminen vähiin, mikä puolestaan voi johtaa sanavaraston ja yleistietojen vähäisyyteen." Pätkä on napattu ja lisätietoa aiheesta löydät täältä.

Jotkut bloggaajat ovat vanhanaikaisia ja pitävät oikeinkirjoitusta koskevia sääntöjä tukipilarina hyvälle bloggaamiselle. Kirjoitusvirheitä ei saa olla. Pilkkujen täytyy olla oikeassa kohdassa. Lauseiden oikean mittaisia. Heidän lukijoidensa on pureskeltava hyvin pitkään yhtä lausetta ymmärtääkseen sen takana olevan viestin. Miksi heittää lehtipihvi lukijalle, kun voit yhtä hyvin tarjoilla naudan sisäfilettä.

Postauksen kuuluu olla mehukas. Helposti pureskeltava.

Lukijoiden ei siis kuuluisi lukea yhtä lausetta kolme kertaa tajutakseen, mitä sillä ajetaan takaa. Varsinkin silloin, kun suurin osa heistä ei aio haaskata omaa aikaansa. Ainakaan minä en haaskaa jos yhden lauseen lukemisessa menee kauemmin kuin on tarkoitus.

Tämän kaltaiset säännöt tappavat helposti kirjoitustyylin;
  • Lauseiden kuuluu olla täydellisiä, subjektiivi-verbi -sopimuksen mukaisia.
  • Älä koskaan aloita lausetta sanalla "ja".
  • Älä käytä sanojen lyhenteitä.
Älä välitä näistä!

Minä sanon, että jos säännöt hankaloittavat kirjotitamistasi tai ylipäätänsä tekstisi ideaan pääsemistä niin unohda ne. Miksi? Koska on parempi, että lukijasi ymmärtävät tekstissäsi olevan pointin kuin että se olisi oikein kirjoitettu. Kirjoittaminen on kommunikointia. Kaikkien "sääntöjen" pitäisi olla kuuliaita sille.

Jos tahdot enemmän lukioita, ja jos tahdot osoittaa arvostusta lukijoidesi aikaa kohtaan, niin kirjoitat kommunikoidaksesi.

Älä käsitä minua kuitenkaan väärin. On tosi tärkeää tietää ja tiedostaa Suomen kielen säännöt. Olen itse pitkäaikaisessa rakkaus suhteessa tämän kielen kanssa lukihäiriöstäni huolimatta. Siksihän minä kirjoitan tässä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että minun pitäisi olla uskollinen yhdelle kirjoitustyylille. Tiedän kyllä säännöt, mutta silmäni eivät aina tajua, että nyt on kirjoitettu väärin. En näe välttämättä pilkkua tai sana näyttää oikealta, vaikka se on ihan väärin kirjoitettu. Sitä se lukihäiriön kanssa eläminen on. 

Mutta kuten William Strunk Jr. sanoi ikonisesti The Elements of Style oppaassaan; "You've got to know the rules if you want to break them." Joten opettele kirjoittamisen säännöt, kyllä. Mutta taivaan tähden riko niitä! Blogipostauksesi kärsivät, jos koko ajan viilaat pilkkua. Suhteesi lukijoihisi ja muihin bloggaajiin kärsii siitä. Heidän silmänsä vain pyörähtävät turhautuneisuudesta. Heidän aivonsa menevät tunnottomiksi.

Kirjoittamisen sääntöjen tiedostaminen on tärkeää. Sinun on kuitenkin tiedettävä myös kenelle kirjoitat ja suurin osa lukijoistasi eivät ole lukiota käyneitä, yliopistossa opiseklevia tai he saattavat jopa olla lukihäiriöisiä.

4 kommenttia:

  1. Mulle blogeissa tärkeintä on se että postaukset ovat helppolukuisia, oli teksti kirjoitettu millä tyylillä tahansa. MUTTA ei puhekieltä teksteihin, se on vaikeaa ja ärsyttävää lukea. Mieluiten myös lyhkäsiä tekstejä koska en jaksa lukea pitkiä postauksia. Tämä näkyy myös omassa blogissani, lyhyiden tekstien kautta.

    Kirjoitusvirheetön teksti on tärkeää mulle, mitä vähemmän virheitä on, sen parempi! En toki itsekkään täysin virheettömästi kirjoita, mutta pyrin siihen!

    En nyt muista, että olenko ollut tietoinen lukihäiriöstäsi, mutta yllättyin koska, sulta ei edes löydy paljoa virheitä tekstistä. Hyvin harvoin löytyy ja silloinkin ihan pieniä virheitä. Sulla on hyvä blogi. ��

    Itse käytän oikofixia, millä tarkistan virheet ja korjaan ne blogin puolella. Kopioi tekstit oikofixiin ja korjaa blogin puolella virheet. Kaikkia sanoja se toki ei tunne, mutta suurimman osan korjaa. Suosittelen! Se on ilmainen. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en kauheasti syty puhekielelle blogiteksteissä. Ei se kyllä estä lukijaksi liittymistä, mutta se voi vaikuttaa joskus mun lukemista. Varsinkin jos teksti on tosi pitkää.
      Tosta oikofixistä en olekaan koskaan kuullutkaan! Kiitos siis vinkistä :D Joo, oon kuullu monesti, ettei moni uskois mulla olevan lukihäiriö tekstin perusteella, mutta mä kyllä luen ne varmaan parikyt kertaa läpi ennen kuin julkaisen. Sitten jos lähden lukemaan jotain teksiä ääneen niin kyllä sen huomaa kun jään tangertelaam jonkun sanan kohdalle xd

      Poista
  2. Hyvä postaus, tää on oiva aihe avata keskustelua blogimaailmassa! Mäkin koen blogitekstit yo-esseitä tai lehtiartikkeleita "rennompana" tekstimuotona, enemmän nimenomaan keskusteluna toisen tai toisten kanssa. Silloin tärkeintä on nimenomaan se, että viesti menee ymmärrettävästi perille, eikä se, että onko jokainen pilkku oikeassa kohdassa.

    Kuitenkin, siitä huolimatta, koen että oikeinkirjoituksella on merkitystä. Jos kirjoitusvirheiden määrä on ihan valtava, sanajärjestys on hassu, kappalejakoa ei oo tehty tai lopetusmerkkejä ei käytetä, teksti on hankala lukea. Blogeja on nykyään niin paljon (ja toki muutakin informaatiota, viihdettä ja sisältöä), että jos tämän yhden blogin lukeminen vaatii liikaa vaivaa, lukija todennäköisesti siirtyy muualle.

    Tosin kirjoitusvirheitä sattuu meille kaikille ja se on täysin ok. Ymmärrän myös lukivaikeudet. Mäkin korjailen jatkuvasti typoja omissa postauksissa :D

    Itse henkilökohtaisesti oon kokenut blogin kirjoittamisessa helpoimmaksi ja omimmaksi tyyliksi sellaisen "kirjakielen" ja pilkunviilauksen, sekä puhekielen yhdistämisen. Pyrin kirjoittamaan rentoa tekstiä, ja harvoin esimerkiksi kirjoitan "minä" tai "sinä" vaan ennemmin "mä" tai "sä". Yritän kuitenkin kirjoittaa kokonaisia lauseita, käyttää pilkkuja ja muistaa kirjoittaa sanojen loput, jotka puhekielessä välillä hukkuu. Eli en kirjoita "tykkään bloggailust" vaan "tykkään bloggailusta".

    Saman tyylisiä blogeja tykkään myös lukea! Uskon, että sun kirjoitustyyli menee myös aika hyvin tähän kategoriaan & ehkä onkin yksi niistä syistä, miksi tykkään lueskella sun postauksia!

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!!

    - Kiia // http://kiiainnanmaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiia :D Kirjoitusvirheet ei oo aina paha, mut jos teksti on just niitä täynnä niin hiukan häiritsee sekä mulle tulee ainakin olo, ettei nyt olla kauheesti tekstiä mietitty tai siitä ei välitetä. Mä tykkään oikeastaan lukea sun blogin tekstejä, kun se on tolleen hyvin yhdistetty ja aina oon kokenu ne tosi helppolukuseks ittelleni :)

      Poista

Pidetään kommentikenttä siistinä, kiitos ♥

Viimeisimmät postaukset