MQHG4841

Kerro minulle oletko samaa mieltä. Blogipostausket eivät ole mitään lukio esseitä. Ne eivät ole mitään uutisia, mainostauluja tai edes minkäänlaisia käyttökirjoja. Bloggaamisella on oma ihastuttava tyylinsä. Toisin kuin yo-kokeissa kirjoitettavat esseet niin blogipostaukset ovat viihdettä.

Okei, eivät ne ihan kokonaan ole viihdettä. Ne ovat myös täynnä informaatiota. Pystyt löytämään niin vinkkejä postausten luomiseen, matkustamiseen kuin vaikka instagramin kuvien ottamiseen monestakin blogista. Lista on oikeasti loputon. Bloggaamisen ei kuuluisi olla kuitenkaan yliopistotasoista tai edes muodollista.

Jotkut bloggaajat ja blogeja lukevat ovat eri mieltä kanssani. Sain kommenttia facen puolella, että kirjoittamiseni ei olisi niin tökkivää, jos kielioppini olisi hyvää. Jos siis osaisin kirjoittaa oikein. En edes puhunut kirjoitustyylistäni kyseisessä postauksessa (bloggus tavoitteet heinäkuulle), vaan siitä että tekstiä ei tuntunut tulevan ulos, vaikka olisin tahtonut. En ollut insipiroitunut luomaan itseni mielestä ns. kaunista tekstiä. Huomioikaa ihmiset myös tämä tekstejäni lukiessa = minulle on todettu lukivaikeus a.k.a. lukihäiriö

 Lukivaikeus = "Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta kutsutaan lukivaikeudeksi. Usein käytetään myös termiä lukihäiriö tai dysleskia. Keskeisin piirre on vaikeus hahmottaa ja käsitellä äänteisiin liittyvää tietoa. Tämä näkyy mm. lukemisen ja kirjoittamisen hitautena ja virhealttiutena. Seurauksina voi olla luetun ymmärtämisen vaikeuksia ja lukemisen jääminen vähiin, mikä puolestaan voi johtaa sanavaraston ja yleistietojen vähäisyyteen." Pätkä on napattu ja lisätietoa aiheesta löydät täältä.

Jotkut bloggaajat ovat vanhanaikaisia ja pitävät oikeinkirjoitusta koskevia sääntöjä tukipilarina hyvälle bloggaamiselle. Kirjoitusvirheitä ei saa olla. Pilkkujen täytyy olla oikeassa kohdassa. Lauseiden oikean mittaisia. Heidän lukijoidensa on pureskeltava hyvin pitkään yhtä lausetta ymmärtääkseen sen takana olevan viestin. Miksi heittää lehtipihvi lukijalle, kun voit yhtä hyvin tarjoilla naudan sisäfilettä.

Postauksen kuuluu olla mehukas. Helposti pureskeltava.

Lukijoiden ei siis kuuluisi lukea yhtä lausetta kolme kertaa tajutakseen, mitä sillä ajetaan takaa. Varsinkin silloin, kun suurin osa heistä ei aio haaskata omaa aikaansa. Ainakaan minä en haaskaa jos yhden lauseen lukemisessa menee kauemmin kuin on tarkoitus.

Tämän kaltaiset säännöt tappavat helposti kirjoitustyylin;
  • Lauseiden kuuluu olla täydellisiä, subjektiivi-verbi -sopimuksen mukaisia.
  • Älä koskaan aloita lausetta sanalla "ja".
  • Älä käytä sanojen lyhenteitä.
Älä välitä näistä!

Minä sanon, että jos säännöt hankaloittavat kirjotitamistasi tai ylipäätänsä tekstisi ideaan pääsemistä niin unohda ne. Miksi? Koska on parempi, että lukijasi ymmärtävät tekstissäsi olevan pointin kuin että se olisi oikein kirjoitettu. Kirjoittaminen on kommunikointia. Kaikkien "sääntöjen" pitäisi olla kuuliaita sille.

Jos tahdot enemmän lukioita, ja jos tahdot osoittaa arvostusta lukijoidesi aikaa kohtaan, niin kirjoitat kommunikoidaksesi.

Älä käsitä minua kuitenkaan väärin. On tosi tärkeää tietää ja tiedostaa Suomen kielen säännöt. Olen itse pitkäaikaisessa rakkaus suhteessa tämän kielen kanssa lukihäiriöstäni huolimatta. Siksihän minä kirjoitan tässä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että minun pitäisi olla uskollinen yhdelle kirjoitustyylille. Tiedän kyllä säännöt, mutta silmäni eivät aina tajua, että nyt on kirjoitettu väärin. En näe välttämättä pilkkua tai sana näyttää oikealta, vaikka se on ihan väärin kirjoitettu. Sitä se lukihäiriön kanssa eläminen on. 

Mutta kuten William Strunk Jr. sanoi ikonisesti The Elements of Style oppaassaan; "You've got to know the rules if you want to break them." Joten opettele kirjoittamisen säännöt, kyllä. Mutta taivaan tähden riko niitä! Blogipostauksesi kärsivät, jos koko ajan viilaat pilkkua. Suhteesi lukijoihisi ja muihin bloggaajiin kärsii siitä. Heidän silmänsä vain pyörähtävät turhautuneisuudesta. Heidän aivonsa menevät tunnottomiksi.

Kirjoittamisen sääntöjen tiedostaminen on tärkeää. Sinun on kuitenkin tiedettävä myös kenelle kirjoitat ja suurin osa lukijoistasi eivät ole lukiota käyneitä, yliopistossa opiseklevia tai he saattavat jopa olla lukihäiriöisiä.