#maanantaifiilis ... kaloja, suklaata ja suudelmia

Aina vähän väliä unohdan, että yksi syy miksi pidän yllä blogia on myös oman elämäni jakaminen. En tarkoita pelkästään kokemuksia ja "mitä opin" -tilanteita, vaan myös ihan arkipäiväisiä asioita. Pidän kuitenkin blogia kuin ns. päiväkirjaa tai tämä on ollut yksi pohjimmainen ideani kun aloitin bloggaamisen melkein kymmenen vuotta sitten. Halusin, että jossain olisi tallessa ne ajatukset, päiväkirjamaiset merkinnät mitä tapahtui. Hiukan siis kauhistuin kuin edellisin #maanantaifiilis on vuodelta 2018.

Oma viikonloppuni alkoi virallisesti keskiviikkona ja oikeasti oli kyllä virkistävää saada pitemmät vapaapäivät, jotka sijoittuivat vieläpä viikonlopulle. Torstai oli pelkkää normaalia löhöilyä, mutta perjantaina puolestaan kävin ystäväni kanssa lounaalla sekä samalla keskustassa ollessani ostib poikaystävälleni ystävänpäivälahjat. Jotain söpöä, jotka oli pakko antaa heti hänelle; pieni nallekarhu sekä rullan lipukkeita, joista voi lunastaa suudelman, halin, isomman suudelman jne. Hyvät käyttää juuri silloin kun hän on tehnyt jotain, mikä pahoittaa minun mieleni.

Olin aikaseimmin viime viikolla (ennen perjantaita) yrittänyt keksiä jotain söpöä, romanttista hänelle joka päivä. Esimerkkinä; piilotin sydän suklaita ympäri asuntoa, jotka hän sai etsiä ja perjantaina olin napannut mukaani kahvit Espresso Housesta, sillä tiesin hänen syöneen kun olin ollut itse lounaalla. Olin napannut myös Stockmannilta pari Ramune nimistä japanilaista juomaa sekä Pocky keksitikkuja, joita olen aina halunnut maistaa. Olin innoissani noista hekruista hänelle, joka sitten kaivoi yllätykseksi kylmästä lisää Ramune juomia; yksi jokaista eri makua. Sain myös päivän aikana kuulla, ettei hän ole nähnyt mitään Studio Gibli elokuvista, joka oli kauhistus minulle, joka olen puolestani suuri fani. Kävimme kaupassa noutamassa lisää naposteltavaa ja aloitimme katsomisen totta kai Totorosta ja sen jälkeen Liikkuvasta linnasta.

Lauantai ei ollut virallinen ystävänpäivä, mutta meille se oli virallinen treffipäivä. Mietimme pitkään, mitä tekisimme. Olimme päättäneet jo valmiiksi, että menisimme syömään Stone's ravintolaan, mutta entä aktiviteetti ennen ruokailua? Päädyimme varaamaan liput Sea Life Helsingistä, joka oli mitä täydellisin ajatus. Varasimme omat lippumme klo 16, ja itse hätäilin, että täytyy olla viisitoista minuuttia etuajassa. Mistä sitä tietää millainen jono siellä olisi! Kävi ilmi ettei ruuhkaa oikein ollut; minua edelleen naurattaa kun sisään mennessämme vanhempi rouvashenkilö kysyi oikein mukavasti ennen kuin sain edes oven kahvasta kiinni monelta olimme ajan varanneet. Vastasin ystävällisesti aikamme olevan klo 16, johon rouva tiuskaisi; "Jahas, meillä on 15:45, joten menemme ensin sisään." R oli pidätellyt nauruaan, kun itse vain hiukan hämmästyneenä olin tokaissut; "Ok, menkää vain." Naureskelimme vielä asialle jälkeenpäin, sillä paikalla ei juuri ihmisiä ollut eikä henkilökuntaa haitannut vaikka menimmekin omalle kierroksellemme kymmenen minuuttia aikaisemmin. Maksoimme jopa omat lippumme ennen kysestä rouvaa, joka ei tohtinut saada lapsen takkia naulakoon.

Sea Life oli siitä täydellinen ajatus, ettei paikalla oikeastaan ollut kauheasti ihmisiä, vaikka itse olin toisin ajatellut. Ystävänpäivänä ajattelin pikalla olevan enemmän pariskuntia. Saimme nauttia koko paikasta ihan rauhassa ja kaikenlisäksi eräs työntekijä tuli melkeinpä heti astuttuamme sisään kertomaan pitävänsä pikkuisen kierroksen ystvänäpäivän kunniaksi. Hän tulisi kertomaan hiukan merenalaisesta rakkauselämästä ja oli kyllä todellakin hauska heppu. Hän kertoi mielenkiintoisia asioita sekä kierroksen jälkeenkin oli ihanan aktiivinen kanssamme kertoen kaloista. Jos olette Sea Life:ssa ja näette työntekijän nimeltä Riku, häneltä kannattaa todellakin kysyä paikan kaloista.

Sunnuntai puolestaan meni täysin kotona oleskellen. Heräsin itse auringon paisteeseen, jota jäin ihailemaan olohuoneen ikkunasta. Ilma oli niin täydellinen, että olisin halunnut käydä ulkona kävelyllä. Kuitenkin joku toinen asia vei huomioni. Riensin hehkuttamaan auringosta sängyssä makoilevalle R:lle ja taisin höpöttää säästä parikin minuuttia ennen kuin käännyin mennäkseni keittämään aamukahvia. Pyörähtäessäni ympäri, jokin kosketti selkääni ja tietenkin hiukan tuimana ihmettelin asiaa. R oli asettanut minulle joululahjaksi ostamansa ison nallekarhun, eli Teddyn, syliin konvehtirasian ja toisenlaisen pikku yllätyksen. Tuijotin pientä vihreää otusta silmät suurina, kunnes jälleen hyppäsin R:n syliin. Olin näytellyt hänelle jo yli kuukauden ajan tuota pientä lelua, jonka halusin ostaa vain sen söpöyden takia, että myös toki koska olen suuri star wars fani, ja tuo olisi mitä mainioin hyllykoriste. Mikä tekee puolestaan tästä lahjasta monta kertaa ihanamman on, että tämä on ensimmäinen lahja jonka kumppani on minulle antanut ja se on oikeasti sellainen, josta olen sanonut: "Katso, tämän tahtoisin". Tämä tuli vielä niin suurena yllätyksena, sillä olin jo itse mielessäni sillä ajatuksella liikenteessä, että jos tahtoisin tuon kyseisen figuurin joutuisin itse sen ostamaan. Kuten aikasempina vuosina.

Sunnuntai ohjelmamme jäi tuon jälkeen kotipainotteiseksi. Teimme aamiaiseksi lettuja, katsoimme muutaman jakson "Supernatural" sarjaa, kävimme sitten kaupassa ja teimme illallista. Aloitimme vihdoin ja viimein myös "Mandalorian" sarjan katsomisen ja tietysti pikkuinen Yoda oli kainalossani. Se on niin pehmoinen ja helposti sylissä pidettävä, etten vain yksinkertaisesti kestä!

Kuuden hyvinkin... ei niin mielekkään ystävänpäivän jälkeen en odottanut pääseväni viettämään tällaista kokonaista viikonloppua oikeasti I-K-I-N-Ä. Oikeasti olisin niin kelpuuttanut pelkän kotona istumisen ja television katsomisen, mutta tämä oli paljon enemmän. R halusi oikeasti lähteä kanssani jonnekin, hän antoi minun olla innostunut asiasioista ja oli yhtä innostunut mukana. Pelkäsin hänen sanovan pyh, pah kaikelle mitä ehdottaisin, mutta sen sijaan hän oli yhtä intona ja jopa itse ehdotti asioita mitä voisimme tehdä. Mitä minun pitäisi sanoa, muuta kuin että olen onnellinen enkä ikinä osannut ajatella, että kuvitelmistani tulisi totta. Luen romantiikasta, kirjoitan siitä itse romaaneissani, mutten koskaan ajatellut, että se kaikki ja paljon enemmän olisi nenäni edessä. Varsinkaan kokemani jälkeen. 

Toivon todella, että saan viettää kanssasi seuraavatkin ystävänpäivät. Miten sinun ystävänpäiväsi meni?

2 kommenttia:

  1. Sä kirjotat niin kivasti näiden päivien kulusta, oli tosi miellyttävä ja kiinnostava lukea tää postaus! Sea life kuulostaa mahtavalta aktiviteetilta treffipäivään <3 Oon ite käyny siellä joskus ala-asteikäisenä, ja ois kyllä mukava päästä uudestaankin. Mun ystävänpäivä meni lenkkeillessä, siivotessa ja kavereiden kanssa laskiaispullia syöden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Suosittelen uudelleen vierailua, itsekin viimeksi käynyt todella pienenä ja nyt se oli mielenkiintoisempaa. Henkilökunta vastailee myös mielellään kysymyksiin. Sun ystävänpäivä kuulostaa ihanan rennolta :3 ite en oo vielä päässy laskiaispullista nauttimaan, mut onneks vielä ehtii!

      Poista

Pidetään kommentikenttä siistinä, kiitos ♥

Viimeisimmät postaukset