kuulumiset

Mitä meidän joulun odotukseen on kuulunut? // Luukku 22

Meidän joulukuu on ollut tavallista kiireisempää. Tai ainakin kiireisempää kuin kaksi edellistä, sillä olin itse hyvin paljon töissä, joten on ollut todella rentouttavaa oikeastaan kun olemme päässeet tekemään enemmän asioita ja samalla myös tekemään kodista jouluisemman.

Tässä postauksessa tahdon jakaa muutamia asioita joita olemme R:n kanssa tehneet tänä jouluna.


ASIOITA MITÄ TEIMME TÄNÄ JOULUNA

Aleksin joulukadun avajaiset

En ole itse saanut tilaisuutta osallistua joulukadun avajaisiin Helsingissä, sillä se on aina joko mennyt, olen ollut töissä tai jokin muu asia on estänyt tämän kokemuksen. Ihmispaljoudesta ja paria törkeää vanhempaa rouvaa lukuunottamatta tämä oli todella kiva kokemus!

Vierailimme Tuomaan Markkinoilla

Tämä on minusta sellainen asia, joka jokaisen Helsingissä asuvan on tehtävä edes kerran ja kurkattava miltä Tuomaan Markkinat oikein tänä vuonna näyttävät.

Vierailimme Linnoituksen joulussa

Hamina on sellainen paikka jossa itse en ole aikaisemmin käynyt, mutta sinne on ollut helppo ajaa R:n kanssa ja viimeksi kun olimme R:n kotikaupungissa kurkkasimme hänen vanhempiensa kanssa Hamina Festivals:n. Tämä oli kyllä todella ihana, jouluinen kokemus ja erosi täysin Helsingin jouluisista kaduista.

Kotkan kuusimetsä

Kävimme myös samaisella matkalla kurkkaamassa Kotkan kauppatorille sijoitetun pikkuisen kuusimetsän, joka oli todella kaunis.


Fazer Experience Vierailukeskus

Kävimme täällä viime joulunakin ja tämä on todellakin sellainen paikka missä suosittelen käymään jos sinulla on suunnitteilla ostaa suklaata lahjaski. Fazerin tehtaalla ei ole ainoastaan hyviä diilejä vaan myös hyviä valmiiksi luotuja paketteja, erilaisia muita tavaroita joko fazeriin tai muumeihin liittyen sekä totta kai uutuuksia joita ei löydy muualta kuin Fazerin vierailukeskuksesta.

Tämä on myös kiva paikka pysähtyä kahville sekä käydä ihailemassa lumisen Suomen keskellä kukoistavaa "viidakkoa".


Rakensimme piparkakkutalon

En muista syytä, miksi emme rakentaneet piparkakkutaloa viime vuonna, mutta tämä oli yksi yhteinen aktiviteetti jonka toteutimme neljänsillä treffeillämme.


ASIOITA MITÄ TOTEUTIN YKSIN

Lempi kuvanveistäjä oli ehdottomasti nämä hahmot luonut Sakari Kannosto

Vierailu Arabian Taideakatemiassa

Tämä oli sellainen asia, jonka pääsin toteuttamaan yhteistyössä MUJI Finlandin kanssa. Minua instagramissa seuranneet varmasti tietävät tästä yhteistyöstä, joka kesti kolme kuukautta ja todellakin oli mahtava kokemus! Suosittelen siis hakemuksen jättämistä kun seuraavan kerran he etsivät ihmisiä mukaan MUJI Friends Finland projektiinsa!

Mutta Arabian Taideakatemiasta; se oli mitä mielenkiintoisin paikka ja sai oman luovan puoleni heräämään! Tuoksut toivat myös mieleen koulun kuvistunnit ja hyvät muiston niiltä hetkiltä.

Lounas ystävien kanssa

Kävimme syömässä Hakaniemen Memphis ravintolassa ja tämä on todellakin sellainen josta nautin. Minulla ei ollut ollut mikään maailman paras viikko silloin menossa, mutta ystävien kanssa syöminen piristi ja oli ihanaa kaiken sen stressin ja paineen keskellä päästä hetkeksi hengähtämään ja nauttimaan hyvästä seurasta! Tämä on sellainen jonka tahdon tehdä jatkossakin joulukuussa. Asettaa sen yhden hetken ystäville.


Mitä itse olet ehtinyt tekemään h-hetkeä odotellessa?

Lyhyesti vuodesta 2022

Vuosi on jälleen vaihtunut ja meidän taloudessa se on tarkoittanut pienessä sotkussa elämistä sekä tavaroiden asettelua paikoilleen. Jokunen ehkä muistaa, mutta muistutukseksi veljeni muutti helmikuun alussa kanssani asumaan ja nyt marraskuun lopulla hän sai itselleen oman asunnon. Mikä puolestaan merkitsi sitä, että pääsin purkamaan asuntoni vuokrasopimuksen ja suunnitelmat muuttaa yhteen mieheni kanssa alkoivat muuttua teoiksi.

Joulukuu oli pakkailun ja tavaroiden pois heittämisen yhteydessä hyvin stressaavaa. Muutto osui nimittäin kuukauden viimeiselle päivälle ja venyi pitkälle iltaan. Pääsimme onniksi kuitenkin viettämään uutta vuotta eikä tarvinnut kannella laatikoita kun kello löi kaksitoista. Emme muuttaneet uuteen asuntoon mieheni kanssa, vaan muutin hänen asuntoonsa. Tämä päätös teki meidän osalta muutosta helpon. Meidän ei nimittäin tarvinnut tuoda asuntoon mitään isoja huonekaluja, astioita tai ylimääräisiä elektroniikkaa. Annoin veljeni pitää nuo kaikki. Paitsi sohvani ja sänkyni ovat hänellä niin sanotusti "lainassa". Mitään huonekaluja ei tarvitse myöskään ostaa uusia, sillä meillä on mieheni kanssa samanlainen maku ja hänen valintansa miellyttävät omaa silmääni. Huoneiden uudelleen sisustus on sellainen jota olen kuitenkin innolla odottellut, että pääsen toteuttamaan.

Suunnitelmat ovat jääneet kuitenkin pienelle tauolle, koska maanantaina heräsin mukavaan kutinaan kurkussa ja nyt istun räkäpapereiden ympäröimänä. Tiistai iltana tein kotikoronatestin, joka näytti negatiivista, mutta töiden johdosta olen kuitenkin varannut ajan viralliseen koronatestiin. Lepo ja teen nauttiminen ovat kuulunut tämän hetkiseen ohjelmaani Animal Crossing pelin ohella. Tulen loppuviikon ottamaan rennosti kotosalla, jatkan pohtimista miten uudelleen sisutaa asunto ja pänttään hiukan tuleviin ylioppilaskokeisiin, jotta saisin tutkintoni valmiiksi.

En tule paljoa höpöttämään tavoitteista, mitä tälle vuodelle asetan, sillä niitä ei oikeastaan ole. Olen huomannut että mitä enemmän tavoitteita tulevalle vuodelle asettaa sitä epätodennäköisempää on, että niitä toteuttaa. Kokeisiin valmistautumisen ohella minusta olisi mahtavaa kuitenkin tänä vuonna lukea enemmän (päätin osallistua POPSUGAR Reading Challenge -haasteeseen tänä vuonna), maalata ja tehdä jotain muuta luovaa, pelailla erialisia pelejä, katsoa animea ja jopa korean draamaa.

Asetitko sinä tavoitteita tälle vuodelle?

#maanantaifiilis ... kaloja, suklaata ja suudelmia

Aina vähän väliä unohdan, että yksi syy miksi pidän yllä blogia on myös oman elämäni jakaminen. En tarkoita pelkästään kokemuksia ja "mitä opin" -tilanteita, vaan myös ihan arkipäiväisiä asioita. Pidän kuitenkin blogia kuin ns. päiväkirjaa tai tämä on ollut yksi pohjimmainen ideani kun aloitin bloggaamisen melkein kymmenen vuotta sitten. Halusin, että jossain olisi tallessa ne ajatukset, päiväkirjamaiset merkinnät mitä tapahtui. Hiukan siis kauhistuin kuin edellisin #maanantaifiilis on vuodelta 2018.

Oma viikonloppuni alkoi virallisesti keskiviikkona ja oikeasti oli kyllä virkistävää saada pitemmät vapaapäivät, jotka sijoittuivat vieläpä viikonlopulle. Torstai oli pelkkää normaalia löhöilyä, mutta perjantaina puolestaan kävin ystäväni kanssa lounaalla sekä samalla keskustassa ollessani ostib poikaystävälleni ystävänpäivälahjat. Jotain söpöä, jotka oli pakko antaa heti hänelle; pieni nallekarhu sekä rullan lipukkeita, joista voi lunastaa suudelman, halin, isomman suudelman jne. Hyvät käyttää juuri silloin kun hän on tehnyt jotain, mikä pahoittaa minun mieleni.

Olin aikaseimmin viime viikolla (ennen perjantaita) yrittänyt keksiä jotain söpöä, romanttista hänelle joka päivä. Esimerkkinä; piilotin sydän suklaita ympäri asuntoa, jotka hän sai etsiä ja perjantaina olin napannut mukaani kahvit Espresso Housesta, sillä tiesin hänen syöneen kun olin ollut itse lounaalla. Olin napannut myös Stockmannilta pari Ramune nimistä japanilaista juomaa sekä Pocky keksitikkuja, joita olen aina halunnut maistaa. Olin innoissani noista hekruista hänelle, joka sitten kaivoi yllätykseksi kylmästä lisää Ramune juomia; yksi jokaista eri makua. Sain myös päivän aikana kuulla, ettei hän ole nähnyt mitään Studio Gibli elokuvista, joka oli kauhistus minulle, joka olen puolestani suuri fani. Kävimme kaupassa noutamassa lisää naposteltavaa ja aloitimme katsomisen totta kai Totorosta ja sen jälkeen Liikkuvasta linnasta.

Lauantai ei ollut virallinen ystävänpäivä, mutta meille se oli virallinen treffipäivä. Mietimme pitkään, mitä tekisimme. Olimme päättäneet jo valmiiksi, että menisimme syömään Stone's ravintolaan, mutta entä aktiviteetti ennen ruokailua? Päädyimme varaamaan liput Sea Life Helsingistä, joka oli mitä täydellisin ajatus. Varasimme omat lippumme klo 16, ja itse hätäilin, että täytyy olla viisitoista minuuttia etuajassa. Mistä sitä tietää millainen jono siellä olisi! Kävi ilmi ettei ruuhkaa oikein ollut; minua edelleen naurattaa kun sisään mennessämme vanhempi rouvashenkilö kysyi oikein mukavasti ennen kuin sain edes oven kahvasta kiinni monelta olimme ajan varanneet. Vastasin ystävällisesti aikamme olevan klo 16, johon rouva tiuskaisi; "Jahas, meillä on 15:45, joten menemme ensin sisään." R oli pidätellyt nauruaan, kun itse vain hiukan hämmästyneenä olin tokaissut; "Ok, menkää vain." Naureskelimme vielä asialle jälkeenpäin, sillä paikalla ei juuri ihmisiä ollut eikä henkilökuntaa haitannut vaikka menimmekin omalle kierroksellemme kymmenen minuuttia aikaisemmin. Maksoimme jopa omat lippumme ennen kysestä rouvaa, joka ei tohtinut saada lapsen takkia naulakoon.

Sea Life oli siitä täydellinen ajatus, ettei paikalla oikeastaan ollut kauheasti ihmisiä, vaikka itse olin toisin ajatellut. Ystävänpäivänä ajattelin pikalla olevan enemmän pariskuntia. Saimme nauttia koko paikasta ihan rauhassa ja kaikenlisäksi eräs työntekijä tuli melkeinpä heti astuttuamme sisään kertomaan pitävänsä pikkuisen kierroksen ystvänäpäivän kunniaksi. Hän tulisi kertomaan hiukan merenalaisesta rakkauselämästä ja oli kyllä todellakin hauska heppu. Hän kertoi mielenkiintoisia asioita sekä kierroksen jälkeenkin oli ihanan aktiivinen kanssamme kertoen kaloista. Jos olette Sea Life:ssa ja näette työntekijän nimeltä Riku, häneltä kannattaa todellakin kysyä paikan kaloista.

Sunnuntai puolestaan meni täysin kotona oleskellen. Heräsin itse auringon paisteeseen, jota jäin ihailemaan olohuoneen ikkunasta. Ilma oli niin täydellinen, että olisin halunnut käydä ulkona kävelyllä. Kuitenkin joku toinen asia vei huomioni. Riensin hehkuttamaan auringosta sängyssä makoilevalle R:lle ja taisin höpöttää säästä parikin minuuttia ennen kuin käännyin mennäkseni keittämään aamukahvia. Pyörähtäessäni ympäri, jokin kosketti selkääni ja tietenkin hiukan tuimana ihmettelin asiaa. R oli asettanut minulle joululahjaksi ostamansa ison nallekarhun, eli Teddyn, syliin konvehtirasian ja toisenlaisen pikku yllätyksen. Tuijotin pientä vihreää otusta silmät suurina, kunnes jälleen hyppäsin R:n syliin. Olin näytellyt hänelle jo yli kuukauden ajan tuota pientä lelua, jonka halusin ostaa vain sen söpöyden takia, että myös toki koska olen suuri star wars fani, ja tuo olisi mitä mainioin hyllykoriste. Mikä tekee puolestaan tästä lahjasta monta kertaa ihanamman on, että tämä on ensimmäinen lahja jonka kumppani on minulle antanut ja se on oikeasti sellainen, josta olen sanonut: "Katso, tämän tahtoisin". Tämä tuli vielä niin suurena yllätyksena, sillä olin jo itse mielessäni sillä ajatuksella liikenteessä, että jos tahtoisin tuon kyseisen figuurin joutuisin itse sen ostamaan. Kuten aikasempina vuosina.

Sunnuntai ohjelmamme jäi tuon jälkeen kotipainotteiseksi. Teimme aamiaiseksi lettuja, katsoimme muutaman jakson "Supernatural" sarjaa, kävimme sitten kaupassa ja teimme illallista. Aloitimme vihdoin ja viimein myös "Mandalorian" sarjan katsomisen ja tietysti pikkuinen Yoda oli kainalossani. Se on niin pehmoinen ja helposti sylissä pidettävä, etten vain yksinkertaisesti kestä!

Kuuden hyvinkin... ei niin mielekkään ystävänpäivän jälkeen en odottanut pääseväni viettämään tällaista kokonaista viikonloppua oikeasti I-K-I-N-Ä. Oikeasti olisin niin kelpuuttanut pelkän kotona istumisen ja television katsomisen, mutta tämä oli paljon enemmän. R halusi oikeasti lähteä kanssani jonnekin, hän antoi minun olla innostunut asiasioista ja oli yhtä innostunut mukana. Pelkäsin hänen sanovan pyh, pah kaikelle mitä ehdottaisin, mutta sen sijaan hän oli yhtä intona ja jopa itse ehdotti asioita mitä voisimme tehdä. Mitä minun pitäisi sanoa, muuta kuin että olen onnellinen enkä ikinä osannut ajatella, että kuvitelmistani tulisi totta. Luen romantiikasta, kirjoitan siitä itse romaaneissani, mutten koskaan ajatellut, että se kaikki ja paljon enemmän olisi nenäni edessä. Varsinkaan kokemani jälkeen. 

Toivon todella, että saan viettää kanssasi seuraavatkin ystävänpäivät. Miten sinun ystävänpäiväsi meni?

Ajatuksia vuodesta 2021

Tammikuun viimeistä viikkoa viedään ja pääsen itse vihdoinkin raahautumaan tänne blogini puolelle. Ihan rehellisesti sanottuna ajatuksissa blogi on kyllä ollut, mutta valitettavaa kyllä ei niinkään ulottuvilla. Kyse ei ole siitä, että alku vuosi olisi ollut jotenkin niin stressaava, negatiivinen ettei olisi ollut halua kirjoittamiselle, vaan yksinkertaisesti minulla on yllättävän positiivinen vuoden alku. Positiivisempi kuin vuoden 2020.

Jos seuraat minua instagramissa olet varmastikin huomannut elämäni muuttuneen hiukan... erilaisemmaksi. Minulla on ollut enemmän halua näyttää instastoryn puolella tekemisiäni. Niinkään kuvia en ole kauheasti jaellut, mutta tarkkasilmäisimmät ovat varmasti huomanneet ympäristön muuttuneen ja ehkä jopa ajatusmaailmankin kirkastuneen iloisempaan suuntaan.

Mitä sitten tämän ja edellisen julkaiseman postauksen välissä on oikein tapahtunut?

Veljeni muutti pois kotoa ... Tarkemmin veljeni muutti kanssani asumaan. Olemme aina olleet kuin paita ja peppu veljeni kanssa, ja tämä idea oli pyörinyt päässämme jo marraskuusta asti. Joulun alla sitten itse keksin, että sen sijaan että etsisimme yhdessä asuntoa hän voisi muuttaa minun luokseni. Asuntoni on kuitenkin suuri eikä ole häiritsevää, jos kaksi ihmistä asuu saman katon alla. Vähän asian tutkimista ja papereiden täyttöä ja sitten oltiinkin jo siirtämässä muutama viikko sitten veljen tavaroita minun asunnolleni. Toinen syy tälle järjestelylle oli se, että yksinkertaisesti en ole nukkunut kuin kerran viimeisen kuluneen kuukauden aikana omassa sängyssäni.

Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan;

Uusi parisuhde ... Itselläni oli ajatuksissa se että uuden parisuhteen aloitttasi vasta muutaman vuoden päästä, mutta toisin kävi. Ei tällaisia asioita saisi suunnitella, sillä ne menevät aina mönkään. Onneksi tässä asiassa suunnitelman mönkään meneminen ei ollut huono asia. En todennäköisesti tule kauheasti suhteesta asioita jakamaan, sillä olen pitänyt siitä ajatuksesta, että se mitä teemme on vain meidän välinen asia. Minusta on ihana tehdä asioita siitä syystä, että tahtoo kokea kaiken sen toisen kanssa eikä sen vuoksi, että saisi kuvan instagramiin tai tarinan kerrottua blogissa. Minusta tuntui aina inhottavalta sanoa aikaisemmin, että suhde teki minusta "paremman" tai "onnellisemman" ihmisen, mutta tällä kertaa en tahdo pyyhkiä noita sanoja pois, sillä koen tämän tapahtuneen; että tämä parisuhde tekee elämästäni parempaa ja että minä olen parempi. Tästäkin voisin kirjoittaa vaikka millä mitalla, mutta taidan jättää sen omaan postaukseensa, ettei mene koko homma jaaritteluksi.

Uusi tietokone ... Kauheasti en ole tietokoneestani puhunutkaan, mutta se johtuukin siitä, että hyvä jos tiedän noista kapistuksista mitään. Minulle on ollut aina tärkeintä se, että pääsen kirjoittamaan ja maksamaan laskut sen kanssa. Toisin sanottuna kannettava tietokone. Muuta en ole elämänääni tarvinnut, mutta aikaisemmista olosuhteista johtuen olen ollut pöytäkoneen omistaja. Se oli oikeasti todella hyvä kone ja suurimpana syynä se oli hankittu, koska olin typeränä mennyt möläyttämään tykkääväni videopeleistä. Viimeiset 6kk olen kironnut tuota konetta mielessäni. Minulla on ollut paljon enemmän tarvetta kannettavalle kuin pöytäkoneelle ja nyt viime viikonloppuna sitten tuo pöytäkone löysi itselleen uuden omistajan ja minä kävin ostamassa itselleni kannettavan. Acer Chromebook on nyt se jolla tällä hetkellä näpyttelen tätä ja tulevia postauksia ja olen enemmän kuin tyytyväinen! Siinä on juurikin kaikki se mitä tällä hetkeltä tietokoneeltani tahdon ja ihanasti kukaan ei ole asiaa arvostelemassa tai väittämässä vastaan kanssani.

Ei kauheasti muutoksia tähän elämään, mutta kuitenkin suht isoja ja vaikuttavia tekijöitä. Jos vuosi voi kuitenkin alkaa tällä tavalla toivon todella, että se loppuu vielä paremmin!

Mitä toivoisin vuodelta 2021?

Työskentelyn suhteen en voi sanoa muuta kuin, että tahdon lisää työvuoroja, mutta samaan aikaan myös pitää niitä viikonloppu vapaita. Tämä viikko tulee olemaan hyvinkin pelkkää töitä, töitä ja töitä ja seuraavat kaksi puolestaan ihanasti hiukan rauhallisempia. 3.2. tulee oikeastaan tasan vuosi täyteen kun aloitin nykyisessä työssäni ja olen oikeasti ollut hyvinkin tyytyväinen työhön, vaikkei se ole sitä mitä tahdon elämässäni tehdä. Töistä en osaa tai pysty sanomaan muuta kuin, että ne määrittyvät sen mukaan pääsenkö opiskelemaan.

Opiskeluista puolestaan kallistun edelleen siihen medianomi koulutukseen, mutta mielessäni on alkanut käymään muitakin vaihtoehtoja, sillä haku alalle on todella hankalaa. Saa nähdä, mitä tapahtuu tämän asian suhteen. Minulla on nimittäin muitakin asioita mielessä, mitä olisi enemmän kuin kiva toteuttaa. En vain tiedä viitsinkö tehdä sitä, onko se kannattavaa tai turhaa. Joten siis oikeasti asia taitaa olla enemmänkin niin, etten tiedä tahdonko opiskelemaan ja tahdonko opiskella sitä mitä halusin vuosi sitten. Pandemian myötä olen ainakin itse ihastunut kotona työskentelyyn, vaikka sitä en ole oikeasti tehnyt. Nykyinen työni ei anna vaihtoehtona minulle työskennellä kotoa käsin, mutta tämä koko tilanne on antanut minulle osviittaa siitä, millaista työtä tai uraa tahoisin rakentaa. Juttelin tästä jopa yhden työkaverini kanssa pari kuukautta sitten! Mikä olisi ihanampaa kuin voida olla kotona ja vain luoda. Ihan sama mitä, kunhan saisi luoda jotakin.

Tavoitteeni tuntuvat aina painottuvan työhön ja opiskeluihin. En vain osaa tai sitten en vain kykene ajattelemaan muuta kuin näitä kahta asiaa kun kirjoitan näitä postauksia. Mikä puolestaan saa minut hiukan hekottamaan itsekseni, sillä ajatukseni ovat kyllä täynnä kaikkea muutakin. Yritetään siis saada muitakin tavoitteita ulos tuolta ajatusten syövereistä!

Kävimme (oikeastaan juurikin eilen) Suomalaisessa kirjakaupassa ja siellä ihastuttavan alennuksen lumoissa sain napattua itselleni kolme kirjaa. Ajattelin siis viime vuoden lopussa, että voisin aloittaa äänikirjojen kuuntelun ja kokeilin sitä; ei ollut minun juttuni. Joten päätin, että sen sijaan että tuhlaisin 16€ sovellukseen, jota hyvä jos edes käytän ostaisin joka kuukausi tuolla rahalla itselleni kirjan ja lukisin sen! Sain nyt tuosta alesta 13€ kolme kirjaa, joista yhden aloitin eilen illalla ja yksi on kuolaamani "Kulje kuun kanssa" -täyttökirja, jonka täyttämisen ajattelin aloittaa ensi kuussa. Tarkoitus olisi saada se täytettyä kokonaan ja jos vuoden lopussa on käynyt hyvin sitä voisi sitten katsoa, mitä kaikkea sinne onkaan tullut rustailtua. Tämä systeemi ostaa kirjoja oon myös hyvä sen suhteen, että olen aina unelmoinut kirjahyllystä, joka pursuaisi kirjoja! Jos sinulla on kirjaehdotuksia, ihmeessä jaa niitä kommenteissa!

Ajatuksenani olisi myös ostaa vähemmän vaatteita tänä vuonna, mutta samalla myös ostaa oikeasti sellaisia vaatekappaleita joita tarvitsen ja käytän. Nytkin ostin jo hetken mielijohteesta takin, kengät sekä hatun, mutta kaikkia nuo olivat oikeastaan juurikin sellaisia mitä olin etsinyt jo monta kuukautta. Ostin ne ajattelematta kauheasti, mutta niitä on myös tullut kyllä käytettyä!

Tämän vuoden puolella olen myös enemmän harrastanut kokkaamista, mikä on ollut oikeasti todella hyvä juttu ja tahtoisin pitää siitä kiinni. Nautin kuitenkin ruuan laitosta ja uusien reseptien kokeilu on aina hauskaa. Tämän vuoksi olen myös kyttäillyt todella paljon reseptikirjoja. Netistä löytyy hyvin reseptejä ties minkälaiseen ruokaan, mutta nautin jotenkin enemmän siitä, että voin kirjasta etsiä, lukea ja seurata reseptin ohjeita kokatessani, kuin yrittää katsoa puhelimelta mitä tehdä seuraavaksi ja tahmaisella sormella siirtyä alemmas.

Tällaisia ajatuksia aianakin tällä hetkellä! Olisi myös tarkoitus ehkä enemmän kirjoittaa sellaisia kolumni tyyppisiä postauksia.

"RESET"

Minulle, kuten varmasti myös monelle muullekin, tulee näitä hiljaisemman elon hetkiä sosiaalisen median suhteen. Totta kai itse siellä pyörin, tykkään ja kommentoin, mutta en julkaise mitään. Yleensä oma syyni on yksinkertaisesti inspiraation puute, mikä saa minut "hairahtamaa" pois bloggaamisen tieltä. Tällä kertaa tilanne on hiukan eri.

Kuluneiden parin kuukauden aikana, olen ollut hyvin utelias sen suhteen, jos en olisikaan niin sinisilmäinen. Mitä jos alkaisin esittämään enemmän kysymyksiä, tuomaan esille sitä hiukan sarkastisempaa puolta itsestäni, joka rakastaa käydä ihmisten hermoon ja ennen kaikkea olemaan enemmän kiinnostunut millainen elämäni voisi olla kuin vain unelmoida. Olen oikeasti unelmoija luonteeltani - ja tarkoitan, että olen tätä 99% ajastani. Tämä on oikeastaan ollut myös se oma "paheeni", joka on estänyt minua vastaamasta tärkeisiin sähköposteihin, soittamaan tärkeitä puheluita ja ylipäätänsä pysymään kartalla, joka päiväisissä asioissa -- jota olen yrittänyt pian pari vuotta pitää kurissa GYST -päivällä.

Kuten sanoin olen pari viime kuukautta yrittänyt ajatella toisin ja se on saanut minut aloittamaan vuoden 2020 kokonaan eri tavalla kuin olin ajatellut. Ja tässä ovat ne muutokset:

1. Lopetin yrittäjyyden
Yrittäjyys on rankkaa ja haastavaa eikä todellakaan ollut itselleni se täydellisin työskentelytapa tällä hetkellä. Kampaajana työskentely on ollut hauskaa, palkitsevaa ja luovaa, mutta edetessämme kohti vuoden 2019 loppua silmäni aukesivat, sille että teen hyvin paljon töitä ja en saa läheskään niin paljon takaisin kuin, mitä minun kuuluisi. Työvälineet olivat hyvin rajalliset, mikä puolestaan rajoitti omaa luovaa puoltani. Palkkajärjestelyt olivat huonosti suunniteltu enkä saanut sitä aina ajallaan. Palkasta myös suurin osa meni siihen, että sain pidettyä yrittäjyyteni kurissa, mikä olisi tarkoittanut että paras mahdollinen ajatus olisi ollut hankkia lainaa. Itsehän en tahdo olla kampaaja ikuisuuksia, vaikka olenkin saanut hyviä arvosteluja, olen itse ollut tyytyväinen käden jälkeeni, mutta tämä ei ole se unelmaduuni. Miksi siis ottaa lisää lainaa työhön, jossa sydämeni ei ole mukan? Sanoin itseni siis irti ja lakkautin toiminimeni. Kokemuksena tämä oli hyvä ja voin ainakin sanoa yrittäneeni.

2. Ero
Marraskuun puolella istahdimme Rillen kanssa alas ja kävimme sen keskustelun, jossa monet itkevät silmänsä päästä. Tunsin itse enemmän helpottuneisuutta siitä, että olimme täysin samalla sivulla asioista. Siitä että suhteemme oli jo jonkin aikaa elänyt ilman kipinää. Ei ollut huutoa, ei vihaisia sanoja tai ennen kaikkea sitä itkua. Olimme Rillen kanssa hyvin kauan yhdessä ja tuntuu oudolta olla nyt yksin. Ehkä kaiketi sen vuoksi ettei parhaaksi ystäväkseni muuttunut ihminen enää ole niin lähellä, mutta itse olin hyvin nuori aloittaessamme seurustelun, hyvin halukas kokemaan kaiken, mitä nuoruudessa voikaan kokea ja hän osasi sen tarjota helpostikin. Mutta pidemmän päälle, realistisesti ajatellen se ei toiminut. Erosimme ja olemme ystäviä. 

3. Uudet rutiinit
Eron ja pikku hiljaa loppuvien töiden jälkeen olen alkanut elämään uudella tavalla. Luna jäi tietysti minulle ja olemmekin aamuisin lähteneet hyvin, hyvin aikaisin lenkille. Pieni hölkkä kuluttaa helposti hauvan energiaa ja herättää mukavasti. Olen aina ollut myös maailman huonoin syömäri ja vaikka syönkin pieniä annoksia edelleen en syö enää niin harvoin. Herään, syön, kuntoilen ja vietän loppuaamut romaanini parissa. Nämä uudet rutiinit ovat saanet ajatukseni irti huonoista ajatuksista. Elämän murehtimisesta. Otin myös kynän käteen pitkästä aikaa ja piirsin jotain.

Mitä on tulossa:

1. Uudet työt
Kuten sanoin työskentelen vielä kampaajana muutaman päivän, mutta en ole kuitenkaan typerä ja aloita työn etsintää vasta kun aikaisempi on loppunut. Aloitin uuden työpaikan etsimisen jo  oikeastaan syyskuussa. Joulukuussa pääsin puolestaan haastatteluun ja sain paikan. Kaupanalan töitä perus myyjänä, mutta onneksi työnkuvaan kuuluu paljon muutakin ja pääsääntöisesti se on asiakaspalvelua, josta minulla on hyvätkin kokemukset. Aloitan helmikuussa ja olen oikeastaan hyvin innoissani. Minun ei tarvitse murehtia oikeastaan mistään uuden työn alettua. Muuta kuin että olen ajallani paikalla.

2. Opiskelupaikka
Keväällä yhteishaussa tulen hakemaan opiskelupaikkaa. Se miksi hain parturi-kampaaja kouluun oli, jotta sain lisäaikaa pohtia, mitä oikeasti halusin elämälläni tehdä. Olen aina pohtinut toimittajan urasta, mutta pomppinut kolmen vaihtoehdon välillä; työskennelläkkö lehdessä, televisiossa vai radiossa? Viimeisin on nyt muutaman vuoden kiehtonut eniten ja nyt päädyin siihen tulokseen, että haen medianomi koulutukseen. Tämä antaa mahdollisuuden työskennellä kaikilla median aloilla ja opiskellessa voin rauhassa miettiä, mikä on se mikä vetää minua eniten puoleensa; kirjottaminen, videokuvaus vaiko äänittäminen.

Tämä vuosi, ainakin näin alku, tulee olemaan hyvinkin paljon keskittymistä oman elämäni kasaamiseen. Yritystä on ainakin, sillä todellisuus on, etten tiedä mitä minun pitäisi juuri tällä hetkellä tehdä. Enkä todellakaan tiedä millaisessa tilanteessa elämäni on kuun lopussa, mutta se mitä tiedän on se etten elä elämääni samalla tavalla kuin muutama viikko sitten. En enää pidättele itseäni pelkäämällä.
Vaikka kaikki onkin vielä todella epäselvää elän tällä hetkellä terveellisintä ja onnelisinta versiota itsestäni.

Haluan oikeasti kiittää jokaista, jotka ovat seuranneet, tukeneet ja kannustaneet tämän pienen hiljaiseloni aikana. Olen todella iloinen ja kiitollinen jokaisesta teistä, jotka ovat viestitelleet instassa, ja voin oikeasti sanoa olevani ylpeä siitä, miten sosiaalinen media on kehittynyt. En voi kieltää etteikö mielessäni kävisi aika ajoin se kysymys, miksi joku näkisi sen vaivan lukea sellaisen neidon sanoja, joka on hävittänyt itsensä hiusten ja värien sekaan ja unohtanut täysin itsensä tuon matkan varrella. Minkä kuitenkin tiedän on se, että kaikki mitä teen ja sanon, mitä kirjoitan ja valokuvaan, ovat tarkoitus olla viesti sinulle; rakasta sekä uskalla elää elämääsi. 


TEHTÄVÄLISTA VIIKOLLE 46


#1 prioriteettini tällä viikolla ...
Keskittyä ikuisuus projektiini romaanini kanssa. Olen nyt viimeset kahdeksan vuotta työstänyt yhtä teostani ja se on muuttanut muotoaan liiankin monta kertaa. Nytkin tällä hetkellä muokkailen uudemman kerran tarinan alkua, joka on aina tuntunut yhdeltä sekasorrolta. Päätin myös epäilyksistäni huolimatta julkaista tarinaa jälleen Wattpadiin, josta sen voit käydä katsomassa ja kertoa, jos itseäsi jäi askarruttamaan joku asia tarinan kulussa.

tahdon tehdä vähemmän ...
Asioita jotka tuottavat ahdistusta. Viime viikolla tunsin olevani hyvin jumissa elämässä ja minua oikeasti alkoi pelottamaan että joudun tekemään sellaista loppuelämäni jota en tahdo. Josta en tunnu saavani sitä henkistä tyydytystä. Tahdon myös tehdä vähemmän asioita, jotka väsyttävät minua niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen huomannut että muutama ajattelee, kun olen nuori niin jaksan tehdä enemmän ja koska olen syntynyt tekniikan kulta-aikoina osaan myös käsitellä kaikkia vempaimia ja ohjelmia vaikka en olisi niistä koskaan kuullutkaan. 

tahdon tehdä enemmän ...
Asioita, joista oikeasti nautin; kuten kirjoittaminen, valokuvaaminen sekä videoiden teko. Tahdon päästä taas siihen makuun, mitä on tehdä näitä asioita kuin antaa jonkun/jonkin tukahduttaa ne. Uuvuttaa minut.

tällä viikolla tahdon tuntea ...
Inspiraatiota. Niin valokuvaamisen kuin kirjoittamisen suhteen sekä uskallusta kuvata jälleen videoita. Tai ehkä se on pikemminkin jaksamista, sillä aina kun mietin; "Nyt voisi kuvata videon", ajatusta seuraa sanat "Näääääääh."

tunteakseni näin aion ...
Ottaa kaiketi itseäni vain niskasta kiinni ja toimia. Eihän sitä muuten saa mitään aikaiseksi.

jos jään jumiin muistan vain ...
Kun pääsen vauhtiin tunne on päätä huimaava.

Miten itse täyttäisit nämä lausahdukset loppuun tämä viikko mielessäsi?






HEI! Muista käydä seuraamassa blogia Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa (@paulinetheblog)

FAKTOJA ARJESTANI JUURI NYT

Tämä oli sellainen postaus jonka bongasin ihanan Kiian blogista kesäkuussa ja oli aivan pakko pistää tämä aihe korvan taakse. Ajattelin tämän olevan, mitä täydellisin hetki itse rustailla tällainen saman tyylinen postaus.

[ o u t f i t ]
lippis - mens h&m
t-paita - monki
farkut - wakee denim
lenkkarit - h&m

aamuni alkavat klo 6 // Jollekin voi kuulostaa normaalilta tai kauhistuttavalta, mutta miettien että aikaisemmin heräsin viiden aikaan tämä tuntuu oikeastaan todella mukavalta. Tällä hetkellä sängystä noustessani lähden myös heti meidän pikkuisen kanssa ulos, sillä hänen rakkonsa ei ole vielä kasvanut niin paljon, että hän voisi odottaa. On oikeastaan ollut todella virkistävää sekä herättävää mennä heti ulos. Varsinkin kun nyt aamu ovat viilenneet. Nytkin huurretta on ilmestynyt ja Luna on aivan ihmeissään siitä.

hiljaista kampaamolla // Nyt koko syyskuun oikeastaan kampaamolla on ollut hyvin hiljaista. Ei pelkästään omassa penkissäni, vaan myös kaikkien muidenkin. Niin meidän kampaamolla kuin muidenkin. Lyhyemmät päivät ovat olleet ihania ja muutama yllätys vapaapäiväkin on ollut, joka sekin on kivaa, mutta rahallisesti tämä ei tule todennäköisesti olemaan hyvä kuukausi.

töitä on silti paiskittu // Vaikka kampaajan töitä nyt pääsääntöisesti teenkin olen urakoinut hyvin paljon verkkokaupan puolella. Jos et siis jo tiennyt Kampaamo Pesulan omistaja on viime kesänä perustanut oman hiusten hoidon verkkokaupan ja tammikuussa aloittanut italialaisen hiustenhoitosarjan maahantuonnin, jonka sosiaalista mediaa minä ylläpidän. Otan kuvia, julkaisen ne verkkokaupan instagramiin ja facebookiin. 

bloggaaminen siirtänyt paikkaa // Huomasin oikeastaan tässä pari päivää sitten, että muuten sosiaalisen mediani käyttö tai julkaisu on jäänyt kokonaan paitsi instagram. Olen tavallaan siirtänyt bloggaamiseni sinne ja tehnyt sen huomaamattani. Eli vaikka se bloggaaminen onkin jäänyt olen silti ollut sosiaalisessa mediassa ns. esillä ja olen yrittänyt olla luovempi niiden kanssa mitä julkaisen. En tule blogani lopettamaan, mutta olen huomannut instagramiin julkaisemisen olevan helpompaa.

koira-arjesta // Meidän pikkuinen kasvaa hurjaa vauhtia ja nyt hän on jo 4 kuukauden ikäinen! Hän on ollut rasavilli nilkkojen saalistaja ja rauhallinen pikku enkeli. Yritämme saada hänet tottumaan muihin koiriin, joka pienen flunssan vuoksi ei ollut ensimmäisinä viikkoina mahdollista, mutta pikkuista pelottaa ja jännittää niin pienet kuin suuretkin koirat. Olemme käyneet kerran Mustin ja Mirrin järjestämässä "pentutreffit" illassa. Pientä jännitti niin, että haukkui vähän väliä muille pennuille, mutta kiltisti katsoimme ja tarkkailimme kauempaa. Luna on todella utelias, tahtoo tervehtiä, mutta pieni pelko on syntynyt kun aikaisemmin muut koirat eivät lähelle voineet tulla. Tällä hetkellä se on siis ensimmäisenä listalla. Saada pikkuinen tajuamaan etteivät kaikki koirat ole pahoja eikä kaikille tarvitse todellakaan haukkua.

Mitäs sinun arkeesi kuuluu tällä hetkellä?







HEI! Muista käydä seuraamassa blogia Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa (@paulinetheblog)

ALKUKUUN FIILIKSIÄ

Kesäkuu on lähtenyt käyntiin täällä päässä töitä tehden ja uudesta ruokaryhmästä hehkutellen. Tulen tekemään pienen keittiön esittelyn tässä piakkoin kunhan vain pääsemme tiskivuoresta ensin eroon. Valitettavasti meillä ei ole vielä astianpesukonetta, mutta sen ostaminen on suunnitteilla.

Valmistumiseni jälkeen olen yrittänyt kirjoittaa blogia ja jopa kuvata videoita, mutta se ei ole oikein onnistunut. Tuntuu, että maaliskuinen luovuuslukko tahtoo vain seurata perässä. Olen kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa ikinä antanut sen vain olla. Se lähtee sitten itse kun tahtoo. Sen sijaan olen suunnitellut hiuksia ja jopa keskittynyt liikkeemme NOAH sarjaan. Jännitin myös hyvin paljon siskoni häitä, jotka olivat viime lauantaina. Oli ihanaa nähdä sisko onnellisena upeassa mekossaan ja myös mahtavaa oli päästä vierailemaan uudelleen Hämeen Linnassa, jossa viimeksi tuli käytyä ala-asteella. Kuvien asu on se mitä minulla oli häissä päällä.

Nyt molemmat vanhemmat siskoni ovat naimisissa ja oli ihmeellistä nähdä kuinka erilaiset häät hiellä olikaan. Vanhimman häät olivat hyvin pienet ja intiimit kun taas toiseksi vanhimman oli suuremmat. Veljen kanssa keskustelimme jopa omista häistämme, mikä oli minusta hauskaa. Hän kysymyksen esitti haluaisinko pienet vai suuret ja itse höpötti aiheesta enemmän kuin minä.

Ainoa huono puoli häissä vierailussa oli se, että sain sieltä jonkin sortin pöpön ja koko eilisen sekä tämän päivän minulla on ollut kurkku kipeänä. Eilen vielä olo oli kamala ja kuumekin taisi nousta, kun oli kylmä ja kuuma vaihtelevasti. Tänään on sen verran hyvä olo kuitenkin että töihin voin mennä. Tiedän kuitenkin, ettei liiallinen raskas työ ole hyvästä, joten lyhensin päivääni, jotta en rasita itseäni liikaa. Itselleni kuitenkin valitettavasti valitsin sellaisen työn, jossa ei voi oikein olla kipeä. Olen muutenkin koko kesän töissä joten kipeäksi ei voi tulla.

Otetaan tämä päivä töistä huolimatta kuitenkin rennosti ja rauhassa. Pitkä päivä ei ole onneksi tiedossa ja voin käydä töiden jälkeen apteekissa ostamassa kurkkukipuuni helpotusta. Siitä kun yleensä kauhea kipeys itselläni alkaa.

Mites sinun kesäsi on lähtenyt käyntiin?






Muista käydä seuraamassa blogia myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa (@paulinetheblog)

L U O V U U S L U K K O

Blogissa ja aika lailla kaikkialla muuallakin on ollut nyt hiukan hiljaista. Olen yrittänyt kirjoittaa saadakseni ajatukseni muualle, mutta se on ollut hyvin vaikeaa - yritin kuvata, jopa videota viime viikonlopun hiusmessuilta, tuloksetta. Jopa tämä on nyt kirjoittaminen tuntuu tönköltä. Olen vielä liian rikki, kaikki tuntuu turhalta kuin maailma olisi vastaan eikä kukaan olisi enää auttamassa.

Kuolema on luonnollinen asia, mutta tätä ei osannut odottaa. En ajatellut sen menevän näin, mutta eihän elämä koskaan mene kuten ajattelee. Yritys kuitenkin jatkaa samaan rataan on suuri, sillä tiedän ettei toisen poismenon vuoksi kannata jäädä sänkyyn makaamaan. Itsellä on kuitenkin vielä elämä edessä ja pientä lohtua tuo, että sitten kun itse tervehdin tuntematonta on joku minua odottamassa halauksen kera.

Hän oli yksi niistä harvoista,
niin vaivattomasti oma itsensä,
ja siksi maailma rakasti häntä.


LUUKKU 23 | JOULUSIIVOUSTA JA LAHJOJA

On viimeinen päivä ennen jouluaattoa ja ensimmäinen lomapäiväni. Tuntuu jotenkin todella ihanalta, jopa rentouttavalta päästä vihdoinkin pienelle lomalle. Eilinen päivä töissä oli työntäyteinen, sillä päivä oli täyttynyt asiakkaista. Huomasi kyllä, että päivä meni todella noepasti kun leikkasi asiakkaiden hiuksia noina päivinä jolloin juoksen yleensä asioilla. 

AJATUKSIA JOULUKALENTERISTA, INSPIRAATIOSTA JA ITSESTÄNI

Kerroin yrittäväni tänäkin vuonna joulukalenterin väkertämistä. Älä huoli, jos olet tätä odottanut, sillä en ole perumassa tätä minusta mahdotonta tehtävää. Sanon siksi mahdoton, sillä pari kertaa tätä on tullut jo kokeiltua ja epäonnistuttu aika hyvin.

Olen kirjoittanut muutaman postauksen jo ja kaikille päiville on onneksi aiheet valmiina, mutta valitsin sellaisia aiheita, joita en voi etukäteen rustata valmiiksi. En tiedä oliko se fiksua, mutta sen näkee sitten. Tekstin luomisen kanssa ei tule ongelmaa, mutta kuvista en voi sanoa samaa. Kuvat eivät saa kutienkaan lannistaa ja estää yrittämästä. Edes yksi kuva ja olen tyytyväinen. Kunhan se ei ole hutaistu.

Ensimmäisen luukun kanssa minulla on tällä hetkellä hiukan epäilyksiä, koska se tuntuu hyvin hutaistulta, vaikka sitä se ei ole. En vain ollut kovin inspiroitunut sillä hetkellä kuten en ole ollut moneen kuukauteen. Olen aina rakastanut piirtämistä, pientä näperrystä yms. mutta nyt se on tuntunut pakotetulta, varsinkin tuon ensimmäisen luukun kohdalla. Olen saanut inspiraatiotani pikkuhiljaa takaisin ja pohdin jo luukun uudelleen tekemistä, mutta sitten ajattelin; "Miksi luoda täydellistä kuvaa, kun en ole täydellinen." Annan sen siis olla, sillä minulle se kuvastaa aikaa, jolloin näytin siltä kuin kaikki olisi hyvin, mutta käteni tuovat pienen totuuden esille. Halusin tehdä luukun nopeasti.

Joulu on ollut muutenkin viimeiset pari vuotta sellainen aika, jolloin minulla on tukos inspiraationi kanssa. En ole saanut jatkettua kirjoitelmiani, en ole piirtänyt mitään ja väen vänkäämällä olen yrittänyt saada tehdyksi joulukalenteria, joka on sitten jäänyt keskeneräiseksi. Tämä syksy oli pahin kaikista, sillä pelot ovat riivanneet vieläkin iltaisin ja olen jostain syystä ollut vihainen koko ajan tai oikea sana on ärtynyt. Olen väsynyt, kehooni koskeen ja päässäni on liikaa ajatuksia.

#MAANANTAIFIILIS PART 6 | VOIDAANKO JO MUUTTAA?

UHSK6165
Elokuussa 2016 muutin tähän yksiöön, koska halusin päästä lähemmäs lukiotani enkä tahtonut muuttaa takaisin äitini helmoihin. Asuin tuolloin Rillen kanssa Hyvinkäällä ja sieltä ei ollut mikään paras matka Myyrmäkeen. Siihen aikaan tämä oli hyvä sijainti ja paikka asua. Nyt ei niinkään.

GYFS1502