0
Viimeksi tuli puhetta minimalismista ja siitä, mitä mieltä olen asiasta. Jos et ole vielä käynyt kysestä postausta lukaisemassa, niin suosittelen sen nyt lukaisemaan tästä. Ajattelin tällä postauksella hiukan avata omaa taustaani impulssiivisesta shoppailusta, mikä siihen on kenties johtanut ja miten olen yrittänyt päästä siitä eroon. Lainatakseni itseäni; "Olen itse minimalismin kannalla ja todennäköisesti tulen itse harjoittamaan myöskin sitä, sillä en tahdo vanhuuden kourissa täyttää asuntoani turhilla esineillä."
Tämä postaus on myös samaan aikaan jatkoa omalle vaatekaappi projektilleni. Tässä nimittäin käsittelen sitä, miksi kaappini pursuaa täynnä vaatteita.
En ole koskaan oikein ollut missään tietyssä tyylissä ja vielä teini-iän kourissa se tuntui juuri oikealta vaihtoehdolta. En tahtonut kuulua tiettyyn tyyliin, sillä halusin jokaisen hyväksyvän minut. Koska tyylini oli usein vaihtuva ostin ties mitä, joka nykyään on heijastunut siinä, etten tiedä, mitä pukea. Mikään kun ei tunnu oikealta.
Nykyään syntyvät akuutit pukeutumisongelmat ratkeavat usein sillä, että ostan jotain uutta. Kun minulla ei ole mitään tiettyä asiaa, jota tarvitsisin ostan sen ja siten moni vaate on jäänyt kaapin pohjalle yhden käyttökerran jälkeen. Olen ajautunut ostelukehään, jossa ostan vaatteita laidasta laitaan, vaikka tietäisin etten välttämättä käytä sitä kuin kerran. Jos edes sitäkään. Ostan sen hyvän olon tunteen vuoksi, joka ei millään tavoin ole hyväksi minulle.
Nykyään syntyvät akuutit pukeutumisongelmat ratkeavat usein sillä, että ostan jotain uutta. Kun minulla ei ole mitään tiettyä asiaa, jota tarvitsisin ostan sen ja siten moni vaate on jäänyt kaapin pohjalle yhden käyttökerran jälkeen. Olen ajautunut ostelukehään, jossa ostan vaatteita laidasta laitaan, vaikka tietäisin etten välttämättä käytä sitä kuin kerran. Jos edes sitäkään. Ostan sen hyvän olon tunteen vuoksi, joka ei millään tavoin ole hyväksi minulle.
En tiedä voiko heräteostokset ja hamstraaminen olla perinnöllistä, sillä mummini on aina ostanut hyvin paljon kaikkea. Varsinkin muistitaudin kourissa hän on löytänyt lahtua shoppailusta ja siitä hiukan vihajasinkin viimeksi. Kun tylsyys iskee eläkepäivinä tahdon purkaa sen vaikka kokkaamiseen tai videopeleihin kuin lähtemällä ostoksille. Ehkei tämä ostelu ole geeneissäni, mutta se on tapa johon olen kasvanut. Mummia näimme aina ostelun merkeissä ja se toi hyvän olon kun sai jotain mitä ei ollut. Merkkipäivinä toive oli aina paljon lahjoja, sillä muulloin sitä ei saanut oikein mitään.
Ratkaisu; tarkka ostoslista
Kun viime vuoden alussa aloitin tämän todella hitaasti edistyneen projektini aloin pohtimaan tarkemmin, milloin tämä vaatteiden ostaminen on suurimmillaan. Vastaus; keväällä ja syksyllä. Ostan uusia vaatteita aina kesäksi ja aina koulun alkaessa. Minulle on siis kertynyt paljon kesä- ja syys vaatteita, mutta ei oikein mitään siltä väliltä. Ja kuitenkin minulta uupuvat ne kumisaappaat.
Vuoden 2018 loppuvaiheilla, kun jouduimme tyhjentämään kellarimme asbestipurkutöiden alkamisen vuoksi tein samalla listan jo olemassa olevista vaatteistani. Kävin läpi vielä kerran myyntiin menevät vaatteeni, katsoin olisiko siellä jotain, jonka ehkä sittenkin voisin pitää. Sitten kirjoitin ostoslistan, mitä tarvitsisin.
Ostoslistan luominen on siinä hyvä, että tämä toimii tavallaan shoppailukonsulttina; jos vaate ei löydy listalta, sen ostaminen ei ole silloin perusteltua. Kuulostaa tosi yksinkertaiselta, mutta koska uuden asian ostamisesta tulee minulle hetkellisesti hyvä olo vaatii tämä kyllä todella hyvää itsekuria.
Budjetin luominen olisi hyvä idea, mutta en ole koskaan oikein osannut pysytellä siinä. Edelleen nimittäin päässäni on sellainen ajatus kuin, enemmän on parempi ja siitä tahdon päästä eroon. Tahdon tällä hetkellä mieluummin kestävää kuin pikamuotia. Budjetti unohtuu aika nopeasti omassa päässä kun pääsen vaatekauppaan, mutta toinen asia on puolestaan auttanut. Miettiminen ennen kassalle menoa. Jos keksin vaatteelle ainakin kolme käyttötarkoitusta voin sen ostaa, vaikkei se olisi listassa. Tämä metodi on johtanut siihen, että olen löytänyt itseni sellaisesta tilanteesta, jossa nyt viimeisen kuukauden aikana ostamani pari vaatetta ovat jatkuvassa käytössä. Johtunee varmaan myös siitä, että ne ovat todella mukavia. Mukavuus tuleekin olemaan sana, jonka otan käyttöön uusia vaatteita ostaessa. Kuten Piia Hiltunen sanoi Elle lehden haastattelussa; "Juhlin nykyään vaatteissa, joissa olo on kuin pyjamassa."
Olen miettinyt pitkään, miten jatkan tätä vaatekaappi projektiani, sillä siivoamisen ja kiertoon lähteneiden vaatteiden jälkeen en enää tiennyt, mistä jatkaa. Tässä muutama päivä sitten sen kuitenkin hoksasin. Pitäähän se vaatekaappi täyttää jollakin nyt kun sieltä on oikeasti lähtenyt paljon turhaa pois. Viime vuosi oli enemmän sitä tyhjennetään vaatekaappi aikaa ja tänä vuonna yritetään sitten täyttää se jollakin. Jollakin jolle keksitään se kolme käyttötarkoitusta.
Tästä postauksesta olisi todellisuudessa tullut ihan liian pitkä joten puolitin sen kahteen osaan. Huomenissa julkaisen toisen puoliskon, jossa enemmän puhun tyylin löytämisestä sekä annan vielä pari vinkkiä siihen vaatekaapin tyhjentämiseen. Kannattaa siis olla valppaana huomenissa!
Tästä postauksesta olisi todellisuudessa tullut ihan liian pitkä joten puolitin sen kahteen osaan. Huomenissa julkaisen toisen puoliskon, jossa enemmän puhun tyylin löytämisestä sekä annan vielä pari vinkkiä siihen vaatekaapin tyhjentämiseen. Kannattaa siis olla valppaana huomenissa!
Ei kommentteja
Pidetään kommentikenttä siistinä, kiitos ♥