AJATUKSIA JOULUKALENTERISTA, INSPIRAATIOSTA JA ITSESTÄNI
Kerroin yrittäväni tänäkin vuonna joulukalenterin väkertämistä. Älä huoli, jos olet tätä odottanut, sillä en ole perumassa tätä minusta mahdotonta tehtävää. Sanon siksi mahdoton, sillä pari kertaa tätä on tullut jo kokeiltua ja epäonnistuttu aika hyvin.
Olen kirjoittanut muutaman postauksen jo ja kaikille päiville on onneksi aiheet valmiina, mutta valitsin sellaisia aiheita, joita en voi etukäteen rustata valmiiksi. En tiedä oliko se fiksua, mutta sen näkee sitten. Tekstin luomisen kanssa ei tule ongelmaa, mutta kuvista en voi sanoa samaa. Kuvat eivät saa kutienkaan lannistaa ja estää yrittämästä. Edes yksi kuva ja olen tyytyväinen. Kunhan se ei ole hutaistu.
Ensimmäisen luukun kanssa minulla on tällä hetkellä hiukan epäilyksiä, koska se tuntuu hyvin hutaistulta, vaikka sitä se ei ole. En vain ollut kovin inspiroitunut sillä hetkellä kuten en ole ollut moneen kuukauteen. Olen aina rakastanut piirtämistä, pientä näperrystä yms. mutta nyt se on tuntunut pakotetulta, varsinkin tuon ensimmäisen luukun kohdalla. Olen saanut inspiraatiotani pikkuhiljaa takaisin ja pohdin jo luukun uudelleen tekemistä, mutta sitten ajattelin; "Miksi luoda täydellistä kuvaa, kun en ole täydellinen." Annan sen siis olla, sillä minulle se kuvastaa aikaa, jolloin näytin siltä kuin kaikki olisi hyvin, mutta käteni tuovat pienen totuuden esille. Halusin tehdä luukun nopeasti.
Joulu on ollut muutenkin viimeiset pari vuotta sellainen aika, jolloin minulla on tukos inspiraationi kanssa. En ole saanut jatkettua kirjoitelmiani, en ole piirtänyt mitään ja väen vänkäämällä olen yrittänyt saada tehdyksi joulukalenteria, joka on sitten jäänyt keskeneräiseksi. Tämä syksy oli pahin kaikista, sillä pelot ovat riivanneet vieläkin iltaisin ja olen jostain syystä ollut vihainen koko ajan tai oikea sana on ärtynyt. Olen väsynyt, kehooni koskeen ja päässäni on liikaa ajatuksia.
