PARISUHDETERAPIAA ♡ OMA AIKA



Ootko koskaan ollu toisen kanssa samassa tilassa 24/7? Nyt ei lasketa sitä aikaa jolloin asuttiin kotona vanhempien luona ja joutui kestämään sitä iänikuista piinaamista tiskikoneen tyhjentämisestä tai koiran viemisestä ulos. Tarkoitan paikkaa jossa et voi lukittautua eristyksiin omaan huoneeseesi, vaan joudut olemaan toisen ihmisen näköetäisyydellä koko ajan.
Kuten ensimmäisessä postauksessa kerroin niin en asu enää kotona, vaan omassa asunnossani. Todella pienessä yksiössä. Joulukuun alusta lähtien täällä on myös asustellut ihastuttava poikaystäväni - tulen käyttämään hänestä nimitystä muru, kulta, mun mies yms. jokaisessa postauksessa sillä hän ei tahdo nimensä tai kasvojensa näkyvän blogissani. Sitä kunnioitan. Vietimme koko joulun ja uuden vuoden yhdessä eikä missään välissä ole tullut sellaista päivää jolloin olisi saanut olla yksin. Omalla kohdallani tämä ei tuntunut niinkään pahalta ja ei myöskään murun, mutta silti aina välillä tuli sellainen asia jonka olisi tahtonut tehdä ilman että toinen olisi vieressä. Esimerkiksi blogipostausten lisäksi oon aina rustaillu myös tarinoita, novelleja. Voit siis kuvitella kuinka vaikeaa on yrittää saada yksi vaivainen lause valmiiksi, kun toinen huutaa vieressä jos joku nettipeli ei mene niin miten itse tahtoisi.
Nyt ensimmäistä kertaa yli kuukauteen oon yksin. Muru lähti näkemään kavereitaan Hyvinkäälle ja tulee huomenissa takaisin. Oma aika kuulosti ihanalta ajatukselta. Pääsisin kenties kirjoittamaan viidennen luvun loppuun tekeillä olevassa tarinassani. Tunti myöhemmin ja aloin ikävöimään murun pölpötystä tietokoneista, peleistä ja siitä kuinka hän tarvitsee uuden talvitakin.
Tässä siis oon yksin pienessä asunnossani miettimässä mitä kirjoittaisi. Miksi inspiraatio tuntuu olevan silloin läsnä kun toinen meluaa vieressä? Tai kenties hän on se inspiraationlähteeni?
Oma aika on kuitenkin sellainen jonka jokainen tarvitsee. Se me ollaan monesti todettu murun kanssa. Välillä on hyvä tehdä asioita yksin, vaikka kuinka tahtoisi olla toisen mukana. Omalle kullalle täytyy myös osata välillä sanoa että tahtoisi tehdä jotakin yksin ilman toista. Kaikesta kun ei voi jättää vihjeitä lojumaan. Mikään ei ole muutenkaan parempi tunne kun on saanut olla yksin, rentoutua ja lyhyen tai pitkän ajan jälkeen nähdä jälleen rakastamansa ihminen.

SUHDENEUVO: Älä ole liian takertuva. Anna tilaa kullallesi vaikka olisittekin samassa tilassa. Jos hän tahtoo tehdä jotain ilman sinua älä suutu. Tahdot myös varmasti tehdä itsekin joitakin asioita ilman kultaasi.

xoxo
Paula

9 kommenttia:

  1. Ihan tosi hyvin kirjotettu postaus! Oma aika on kyllä tosi tärkee asia, saa hetken aikaa miettiä asioita rauhassa ja tehdä ihan mitä huvittaa.
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Huomasin et kyllä sitä hiukan syvällisempää tekstiä on helpompi kirjottaa kun toinen ei oo vieressä.

      Poista
  2. Ihana postaus ja niin täyttä asiaa! Itsehän asun poikaystäväni kanssa nyt toista vuotta samassa kämpässä, ja meidän kämppä on tällänen tosi pieni yksiö! Eli tilaa ei niinsanotusti ole, eikä pääse "rauhaan" siltä toiselta toiseen huoneeseen :D Hyvin on kuitenkin pärjätty ja vaikeuksista selvitty! Jokatapauksessa se oma aika on tärkeetä, ja sitä pitää antaa itselleen ja toisellekin puoliskolle. :) Kun on hetken aikaa "erossa" toisistaan, niin se kun pitkästä aikaa näkee on aivan paras tunne elämässä <3

    millatt.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin olin vähän vastahakonen murun lähdöstä, mut annoin sen sitten mennä koska ollaan oikeesti oltu vaan kahdestaan eikä se ole omia kavereitaan päässy näkemään. Saa nyt rauhassa sitten viettää kavereittansa kanssa illan ja kiva sitten huomenna kuulla sen juttuja mitä ne on tehny :D

      Poista
  3. Osuvasti kirjoitettu! Itse sanoin jo suhteen alussa etten ikinä pystyisi muuttamaan, edes hänen kanssaan, yksiöön, eli kaksio on minimi mikä mulle käy, ihan vaan sen takia että on pakko olla toinen huone johon "paeta" hakemaan omaa rauhaa. :D Nyt kun ollaan yhdessä asusteltu jo hyvä aika, niin oon todennut että ollaan lähes kokoajan samassa huoneessa tuon toisen osapuolen kanssa, haha. :D Mutta joo, sen oon myös huomannut että vaikka toisesta on aika ikävää olla välillä erossa, niin oma aika tekee hyvää ja mikään ei tosiaan ole parempaa kuin se kun näkee oman rakkaansa taas pienen erossa olon jälkeen! :)

    www.tiia-valokuvaa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan kateltu tässä kaksiota ja uskon et meille käy tuo ihan sama juttu. Toinen kun on kauhee hölösuu, pakko kertoa mitä pelissä tapahtuu yms. Enkä itekään mikään kauhee mietiskelijä oo ellei sit kyseessä oo just postauksen teko hetki jollon pitää mulkasta hiukan vihasesti jos ajatus katkee toisen sanojen myötä :D

      Poista
  4. Tää teksti osui ja upposi muhun kyllä ihan täysillä, olen asunut mieheni kanssa nyt jo muutaman kuukauden yhdessä ja pystyn samaistumaan kaikkiin sun ajatuksiin niin hyvin! <3 Aivan ihanasti toteutettu postaus!

    www.elinaeveliinaa.com

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitettu postaus, johon samaistuin melkeinpä ihan täysin! :D Usein tulee kaivattua sitä omaa aikaa, mutta sitä saadessaan kaipaakin sen toisen seuraa ♥ Me tosin asutaan molemmat omissa yksiöissä, mutta vietetään pääsääntöisesti aikaa jommassa kummassa :D

    ♥: Ane

    VastaaPoista

Pidetään kommentikenttä siistinä, kiitos ♥

Viimeisimmät postaukset