kuinka ylläpitää mielenterveyttä opintojen aikana

Koulunkäynti voi olla yllättävän haastavaa ja viimeisen kahden vuoden aikana se on varmasti ollut monille todella raskasta koronapandemian tuottaman karanteenin vuoksi ja arkeen palaaminen voi olla hankalaa. Tämä kaikki voi olla yksi mielenterveyden vuoristorata.

Monet ovat varmasti kamppailleet ahdistavien ajatusten, eristäytymisen ja yksinäisyyden sekä toivottomuuden tunteen kanssa, koska työskentelee samassa tilassa päivästä toiseen ilman minkäänlaista kontaktia. On todella ok, jos olet tuntenut näin viimeisen kahden vuoden aikana eikä ole väärin, jos tunnet näitä tunteita nyt.

Mielenterveyskuukautta vietetään toukokuun aikaan, mutta tänään [19.04.] vietetään kansainvälistä opiskelijoiden mielenterveyspäivää. Tämä on suurimpana syynä tämän päiväiselle postaukselle, mutta myös sen vuoksi lähdin tätä kirjoittamaan, koska jokaisen hyvinvointi on todella tärkeää jokapäiväisessä elämässämme ja tässä postauksessa tahdon jakaa kahdeksan tapaa ylläpitää sitä omaa mielenterveyttä opintojen aikana.

YMMÄRRÄ, ETTÄ KAIKKI KÄYVÄT LÄPI SAMOJA TUNTEITA

On hyvin helppoa tuntea olonsa yksinäiseksi, varsinkin silloin kun ei ole tavannut ihmisiä pitkään aikaan ja voi tuntua siltä, että olet yksin näiden tunteiden kanssa. Voin todellakin todeta, että et ole näiden tunteiden kanssa yksin. 

Sama pätee kokeiden arvosanoihin, tehtävien arviointeihin ja ennen kaikkea työharjoittelusta stressaamiseen. On täysin normaalia tuntea olonsa epävarmaksi omasta osaamisesta ja siitä tuleeko kaikki onnistumaan.

Yritä puhua jollekin tunteistasi. Kenties jollekin luokkakaverille ja ehkä hänellä on samanlaisia tuntemuksia. Olen itse huomannut puhumisen auttavan sekä löytäneeni monia, jotka murehtivat samoista asioista. Kuten, tulenko saamaan työharjoittelupaikan ajoissa ja paikasta, jossa opin hyödyllisiä asioita. Näistä olemme puhuneet, jakaneet ajatuksiamme ja jopa antaneet neuvoja toisillemme rakentaen omaa, mutta myös samalla toisen itsevarmuutta.

Muista myös tarkastaa välillä ystäviesi tilanne! Vaikka he saattaisivat vaikuttaa siltä, että heillä olisi kaikki hyvin. Ihan yksinkertainen "Hei, ihan vaan tarkistaakseni, miten sulla menee?" voi kääntää kenen tahansa päivän parempaan suuntaan.

PUHU JOLLEKIN JOHON LUOTAT

Oletko koskaan puhunut henkilön kanssa, jonka vastaukset ovat usein luokkaa "Kyllä se siitä onnistuu" tai "Kaikki menee varmasti hyvin". Tuollaisia yleisiä vastauksia.

Tämä voi olla osa syynä sille, miksi et välttämättä enää avaudu muille tai et ainakaan enää samalla tavalla. Itselläni on ollut sellainen vaihe elämässäni, kun en tahtonut "vaivata" ystäviäni ongelmillani yksinkertaisesti sen vuoksi, koska minua pelotti, että saisin kuullakseni noita yleisiä vastauksia tai saisin samanlaisen neuvon muunneltuna minkä olin jo kuullut viikko sitten.

Rohkaisen kuitenkin sinua, että jatkat avautumista muille - erityisesti sellaisen henkilön kanssa, joka on kokenut saman ja on hyvässä paikassa, jotta voi itse keskustella siitä. Tämä helpottaa tietä molempia ja tuntuu kuin raskas kivi olisi pudonnut harteilta.

ANNA AIKAA ITSELLESI

Pänttäämisen jatkuminen koulupäivän jälkeen kotona tai etäpäivän pitäminen ei ole sama asia kuin ottaminen aikaa itselleen. Olisi hyvä, jos joka päivä - vaikka se olisi vain 15 minuuttia - tekisit jotain, josta todella pidät. Aika joka on sinulle nautinnollista on todella tärkeää, sillä se alentaa stressin tasoa ja nostattaa luovuutesi tasoa.

Tässä on muutama esimerkki:

• kävelyllä käyminen ja luonnosta nauttiminen
• lue yksi tai useampi luku hyvästä kirjasta
• soita ystävälle jonka kanssa voit olla aito
• teskentely projektin parissa johon sinulla on intohimoa (blogi, kirja, kitaran soitto)
• lyhyt elokuvan teko matkasta esim. mökille

SE MITÄ TEET EI OLE SE KUKA OLET

Huomaatko olevasi hiukan äksympi ystäviäsi tai perheenjäseniäsi kohtaan, kun olet ylikuormittunut kaikesta työstä mitä sinulla on tehtävänä? Hermostutko helpommin mitä vähemmän unta olet yön aikana saanut?

Olen aina pitänyt hyvänä ajatusmallina erottaa työ- ja kotielämän toisistaan. Älä puhu tai ajattele liikaa koti asioita töissä ja toisin päin. Saman pitäisi päteä myös opiskeluissa sekä ennen kaikkea olisi hyvä, että oppisimme erottamaan sen mitä teemme siitä keitä olemme. On todella tärkeää ottaa huomioon ne omat prioriteetit kuten perhe tai riittävä lepo. Älä anna yhden asian, joka stressaa sinua tuhota tärkeitä suhteitasi prioriteettiesi kanssa. Tämä ei todellakaan ole sen arvoista.

Kirjoita ylös kaikki prioriteettisi ja jokaisen päivän alussa, kuinka voisit antaa aikaa niille asioille sen päivän aikana. Jujuna tässä on, että ajattelet opintosi ja kotielämäsi kahtena erillisenä asiana, mikä johtaakin meidät seuraavaan aiheeseen....

LÖYDÄ TASAPAINO ELÄMÄN JA OPISKELUN VÄLILLÄ

Olen nyt täysin rehellinen. En todellakaan ole täysin varma, onko olemassa sellaista asiaa kuin täydellisen opintojen ja yksityiselämän tasapainon saavuttaminen ja ylläpitäminen. Itsellänikin on monesti vaikeuksia näiden kahden kanssa, mutta uskon silti, että tämä on yksi niistä asioista, joihin pyrimme jatkuvasti. Tässä muutama päästä lähemmäs tätä tavoitetta.

Ymmärrä mitkä ovat ne tuottavimmat tunnit ja hyödynnä niitä. Suunnittele myös taukosi. Ilman minkäänlaista suunnitelmaa on todella helppoa vain jatkaa ja jatkaa työskentelyä tai olla tekemättä mitään. Pyrin itse jättämään illat vapaaksi niin kavereita, perhettä, parisuhdettani kuin myös omia kiinnostuksen kohteitani varten, koska itse olen tuottavimmillani 9-14 välillä.

Jos sinulla on puolestaan tulossa kiireinen ajanjakso esimerkiksi koeviikko, suunnittele itsellesi "fun day". Tämä auttaa sinua lisäämään motivaatiosi tasoa, sillä sinulla on jokin asia, jota kohti työskennellä.

ÄLÄ UNOHDA PERUSTARPEITASI

Oletko koskaan kokenut sellaista päivää, jolloin olet saanut kaikki mahdolliset tehtävät tehtyä, mutta päivän päätteeksi sinulla on kiljuva nälkä, olo on heikko ja hiukan jopa turhautunut? Tämä voi kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, mutta priorisoi aina omia perustarpeitasi.

Kerroin että oma paras aikani tuottaa asioita - oli kyseessä koulu, työ tai blogi postaukset - on aamupäivän aikana ja yleensä alan tuntemaan oloni hiukan jopa ahdistuneeksi mitä lähemmäs pääsemme kello kolmea ja miten useimmiten teen tässä tilanteessa on, että käperryn sohvalle vellomaan tähän ylivoimaiseen tunteeseen. Ei todellakaan paras idea. 

Paras idea olisi poistua kokonaan siitä tilasta, jossa olet viettänyt nuo monet tunnit, ja joka tuottaa tuon ylenpalttisen ahdistuksen tunteen. Helpointa tämä on itselleni silloin kun minulla on koulua ja pääsen lähtemään kotiin. Jos aurinko paistaa olen mennyt pientä kiertoreittiä kotiin. Mikä todellakin piristää. 

Kaksi päivää viikosta vietän kuitenkin aikani kotona, koska minulla on vain kolmelle päivälle kursseja, jolloin harvemmin lähden ulos pänttäyssession jälkeen. Nyt kuitenkin, kun aurinko on alkanut paistamaan terassillemme ja saimme kaivettua terassikalusteemme esiin, on ollut mukavampaa istua ilta-auringon alla hiukan ottamassa happea.

Raitis ilma piristää aina, mutta hyvä olisi myös muistaa suunnitella omia ruokailuaikoja. Tämä voi tuoda suurenkin muutoksen niin opintorutiineihin kuin myös työelämässäkin, sillä ruokailu unohtuu monelta helposti. Itselläni ainakin se unohtuu usein ja varsinkin siinä tilanteessa, jos olen saanut hyvän vauhdin kirjoittamiselle.

Kolmas asia mikä aina virkistää mieltä on veden juonti. Kotona pidän aina vesilasia lähellä ja koulussa mukana kulkee lempi Chilli's juomapulloni. Sekä Aloe bud sovellus muistuttaa minua veden juonnista tietyin väliajoin.

Viimeisenä suosittelen hyvin lämpimästi pienen treenisession sisällyttämistä jokaiseen päivään. Jos taas treenaaminen ei ole juttusi pyri pitämään 1-5 minuutin venyttely taukoja ja kävele hiukan. Varsinkin jos olet istunut koko päivän. Pyrin itsekin ehdottomasti parantamaan tätä omalla kohdallani.

Pääpointtina; aseta mielenterveytesi ja perustarpeesi tuottavuuden edelle.

OLE AVOIN UUSILLE OPISKELUMENETELMILLE

Tuntuuko sinusta koskaan, että sinulla on loputon määrä tehtäviä? Ettet kykene käymään läpi kaikkea lukemaasi ja tehtäviäsi tehokkaasti?

Minullekin aina välillä syntyy tuo sama fiilis - kuten on esim. viime viikon aikana - mutta etsin aina uusia tapoja tehostaa opintojani. 

Yksi vinkki, jonka olen todennut todella hyväksi avuksi, on kirjoittaa kaikki muistiinpanoni "kysymys, todiste, johtopäätös" muodossa. Tämä on todella muuttanut sitä, miten näen omat muistiinpanoni sekä ymmärrän asiat, joita käymme läpi tunneilla. Paljon parempi kuin se että kirjoittaisin jokaisen pienenkin asian, joka näkyy taululla.

Toinen hyvä vinkki on, että muistat määrittää, mitkä osat lukemastasi ovat tärkeitä - ja arvojärjestys näyttäisi suurin piirtein tältä:

• Lukemasi asiat jotka antavat argumentin
• Teksti joka kuvailee tapahtumaa tai henkilöä
• Lähteet, jotka tarjoavat ainoastaan kontekstin

VIIMEISET MIELENTERVYESMUISTUTUKSET

KATSO ASIOITA SUUREMMASTA NÄKÖKULMASTA

Oletko koskaan katsonut yötaivaalle tai seissyt meren rannalla katsoen horisonttiin, joka näyttää äärettömältä? Ota tuo samainen tuntemus ja pidä siitä tiukasti kiinni, kun tunnet olosi toivottomaksi päivän aikana. Tunteesi ja mielessäsi mylläävät ongelmat ovat perusteltuja, mutta loppujen lopuksi elämässä on kyse suuremmista asioista kuin murehtimisesta.

KESKITÄ ENERGIAASI ENEMMÄN SIIHEN MIKÄ ON TÄRKEÄÄ

Koulussa ei todellakaan tarvitse ylläpitää perfektionistista ajattelutapaa jokaista pientä asiaa kohtaan. Tämä vain väsyttää ja tuo lisää turhia huolia pieneen mieleen.

KAIKKI MENEE HYVIN, PIDÄ VAIN PÄÄSI PYSTYSSÄ

Sinusta saattaa tuntua siltä, että asiat tulevat pysymään samanlaisena pitkäänkin, mutta muutos on aina matkalla. Ainoa, mitä voit tehdä on nauttia jokaisesta päivästä, kun odotat uusien tuulien lähestymistä.

🤎🤎🤎

Toivon todella, että tämä postaus auttoi sinua saamaan ideoita siitä, kuinka voit ylläpitää mielenterveyttäsi opintojen ohella sekä ymmärtämään myös kuinka tärkeää se on. Muista kysellä muiden opiskelijoiden kuulumisia ja myös vaalia omiasi.

Onnea viimeisille hetkille kevään opinnoissa ja muista, että mielenterveytesi on aina tärkeämpi asia kuin se kuinka tuottava olet!

Lue myös:

Mielenterveyden & teeskentelyn taidetta

Kuinka tukea masennuksesta ja ahdistuneisuudesta kärsivää

Paluu elämään masennusjakson jälkeen ... Miten onnistun siinä?

LUE KOKO POSTAUS »

7x miten käsitellä huono numero tai kurssin repuuttaminen

Henkilönä, joka onnistui epäonnistumaan paitsi kurssin, mutta myös kokonaisen lukio vuoden kanssa, tässä on muutama asia, mitkä ovat toimineet minulle;

Anna itsellesi määriteltyä suruaikaa // Tulet tuntemaan olosi todella kurjaksi kun olet repuuttanut kurssin - olet pettynyt, vihainen niin itseesi kuin lukioon/opettajiin, emotionaalisesti tyhjennetty ja tulet todennäköisesti vakuuttelemaan itsellesi, että sinä olet epäonnistuja, joten miksi enää ikinä kokeilla mitään? Tulet todennäköisesti makaamaan sängyssä ja kieriskelet omassa negatiivisuudessasi jonkin aikaa ja sinun tulee oikeasti antaa itsellesi lupa toimia näin!

Mutta parin päivän jälkeen sinun on käytävä tiukka keskustelu itsesi kanssa, itke jos sinun tarvii ja laita itsesi fyysisesti jatkamaan eteenpäin tästä tilanteesta. Nouse ylös, käy suihkussa, juo kuppi kahvia ja käy kävelyllä. Anna itsellesi lupa tuntea olosi jälleen ihmiseksi ja sen jälkeen keskustele itsesi kanssa uudelleen - tällä kertaa keskittyen siihen mitä voisit tehdä tässä tilanteessa.

Tunnista syy epäonnistumisesi takana // Luitko tarpeeksi? Pelkäsitkö liikaa epäonnistumista? Stressasiko kurssi sinua liikaa ja minkä takia? Eikö opetusmetodit olleet sinulle sopivat? Vihaatko yksinkertaisesti kyseistä ainetta niin paljon että mieluummin repuutat kyseisen kurssin kuin kohtaisit sen kunnolla? Eikö sinulla ollut tarpeeksi aikaa? Vai etkö tehnyt tarpeeksi aikaa pänttäämiselle?

Anna itsellesi anteeksi // Henkilökohtaisesti pystyisin itse antamaan repuuttamiseni syyksi kaikki nuo yllä mainitsemani asiat. Olin todellinen sotku omana virallisena abi vuonnani enkä kyennyt kapuamaan ylös siitä kuopasta, jonka itselleni olin kaivanut. Kaikki myöskin kasaantuivat todella nopeasti eikä minulla ollut energiaa käsitellä sitä kaikkea eikä kukaan antanut minulle edes syytä siihen. En todellakaan ole ylpeä itsestäni, mutta en myöskään enää paheksu itseäni asiasta.

Vaikka sinulla ei olisi minkäänlaista "oikeaa" syytä kurssin tai yo-kokeiden repuuttamiseen sinun on silti löydettävä sisältäsi voimaa ja antaa itsellesi lupa jatkaa eteenpäin. Muuten vain kahlitset itsesi syyllisyyden kehään, joka vain estää sinua tekemästä mitään mikä voisi parantaa tilannetta.

Tee pelisuunnitelma // Istu alas muistiinpanojesi kanssa ja selaa läpi nopeasti kaikki. Määrittele, mitä sinun on tehtävä, jotta saat tämän kurssin päätökseen ja KIRJOITA SE YLÖS. Etsi netistä tarvittavat resurssit jotka auttavat sinua ettet vain jää jumiin. Etsi joku joka selittäisi sinulle ne asiat, joita et oikein ymmärrä ja jotka vain tuntuvat leijuvan pääsi yläpuolella. Jos kurssisi opettaja on helposti lähestyttävä henkilö kysy josko hänellä olisi mitään neuvoja.

Etsi blogeja, lehti artikkeleita tai kysy luokkatovereiltasi miten he pärjäsivät kurssilla. Jos sinusta tuntuu että jäät vain jumiin, siirry hetkeksi tekemään jotain muuta ja palaa aiheeseen myöhemmin ja MUISTAKIN TULLA TAKAISIN. Kenties etsi mikä voisi olla paras mahdollinen opiskelu tekniikka joka sopisi juuri kyseisen kurssin kokeeseen ja yritä saada käsiisi vanhoja kokeita - lyhykäisyydessään, yritä tehdä opiskelusta niin helppoa itsellesi kuin mahdollista, jotta myös pääsisit näkemään hyviä tuloksia.

Kun olet luonut pelisuunnitelman tee parhaasi ja yritä pitää siitä kiinni // On todella vaikaa yrittää päästä takaisin opiskeluiden pariin kun mieli on ollut hyvin maassa. Se on vielä vaikeampaa kun tiedät jo kerran epäonnistuneesi ja pelko, että se tapahtuisi uudelleen jatkuvasti tuntuu olevan läsnä. Mutta, ainoa tapa miten pystyt selättämään tuon pelon tuoman tunteen on yrittämällä. 

Nouse ylös aamulla, lukaise pelisuunnitelmasi läpi, tee asiat uudelleen ja uudelleen kunnes ne tuntuvat jäävän korvien väliin ja anna tälle prosessille aikaa. Jos sinusta tuntuu ettei opiskelu onnistu, se on ihan ok, toimit paremmin sitten huomenna. Ota taukoja, mutta älä anna niiden kestää viikkoja. Nuku. Käy kävelyllä. Yritä syödä terveellisesti. Vaikka et tekisi aivan kaikkea sitä, mitä olet suunnitelmaasi ylös kirjannut sekin on ihan ok. Teit sentään jotakin ja se on aina parempi kuin ettet tekisi mitään!

Anna itsellesi suunniteltu tauko! // Yritä välttää burnoutia kaikin mahdollisin keinoin. Jos olet yhtään samanlainen kuin minä niin olet saavuttanut tässä vaiheessa hennon tasapainoin tuotattavuutta ja paniikkia, ja se kummalle puolelle tänään kaadutaan riippuu täysin omasta mielentilastasi. Tee kaikkesi jotta pysyisit sillä tuotattavuuden puolella, joka tarkoittaa että annat itsellesi myös aikaa latautua. Ota "aktiviteetti taukoja" eli älä anna itsesi vain istua ja tuijottaa ruutua koko päivää, vaan nouse ylös ja liiku. Pese tiskit, tee itsellesi pientä välipalaa, soita musiikkia ja tanssi hiukan... Kaikki toimii! Aseta myös itsellesi lopetus aika, jotta tiedät milloin lopettaa. Yökukkuminen tuppaa usein avittamaan mieltä kallistumaan sinne panikoimisen puolelle. Lepää ja yritä huomenna uudestaan.

Löydä joku jonka avulla sitoutua // Oli se sitten sovellus puhelimessa, studyblr, luokkatoveri, kaveri tai äitisi - mikä vain toimii kohdallasi! Löydä tapa joka pitää sinut vastuuvelvollisena tekemisillesi ja joka samalla auttaa sinua oikeasti tekemään jotakin.

Kokeile 5 sekunnin sääntöä pitääksesi itsesi motivoituneena

Tämä on oikea elämän pelastaja minun kaltaisille ihmisille, joiden vastareaktio stressiin on vitkastelu. "Viiden sekunnin sääntö" on amerikkalaisen Mel Robbinsonin keksimä harjoitus, jota hän itse käytti elämän sortuessa kasaan ja on tällä hetkellä hyvin menestyvä bisnessnainen.

Robbinson on löytänyt tieteellisen tavan jolla voittaa vitkastelu (jopa vallitsevan ahdistuksen ja masennuksen oireet) ja se menee näin: Joka kerta kun huomaat itsesi miettimässä mitä tahansa pientä tai suurta kuten "pitäisi viedä roskat" tai "minun pitäisi todella lukea tähän tulevaan kokeeseen" laske viidestä alaspäin, hengitä syvään ja ala tekemään. Tämä ehkäisee sen että aivosi yrittäisivät puhua sinut ympäri tekemästä kyseistä tehtävää jota juuri mietit.

Robbinson on tehnyt taustatutkimuksensa ja sai selville, että laskemalla alaspäin 5,4,3,2,1 et itse asiassa anna  aivoillesi mahdollisuutta reagoida tavalla, joka estää sinua tekemästä mitä tahansa mitä olitkaan aikeissa tehdä, koska se siirtyy tyviganglioista prefontaaliseen aivokuoreen, joka on päätöksenteko-osa - mikä puolestaan on se paikka missä kaikki meidän tapamme asuvat. Vitkastelu, viivyttely on oikeastaan tapa jonka aivomme ovat kehittäneet suojellakseen meitä tunneperäiseltä kivulta kuten pelolta ettei ole tarpeeksi hyvä, repuuttamisen pelko tai että meille naurettaisiin jne.

Olen huomannut että metodi toimii myös ei niin toivottuihin ajatuksiin - joka kerta kun sinusta tuntuu, että olet jälleen laskeutumassa sinne ahdistuksen kuoppaan, silloin kun mielesi toitottaa; "Miksi teet tämän? Tiedät ettet ole tarpeeksi hyvä, joten miksi edes vaivautua?". Kokeile laskea viidestä alaspäin, hengitä syvään, kuvittele itsesi onnistumassa ja jatka asian tekemistä.

Jos olet siis kokeillut jo kaikkia yllä mainitsemiani asioita, tehnyt suunnitelman ja aikatauluttanut koko vuotesi, mutta silti jotenkin et vain tunnu onnistuvan tekemisesi kanssa - anna tälle harjoitukselle pieni kokeilu. Se saattaa olla juuri sitä mitä tarvitset.

Onnea kaikille yrittämisessä, sinä kyllä pystyt tähän! ❤️

Ja onnea myös kaikille tänä keväänä ylioppilaiksi valmistuneille!

LUE KOKO POSTAUS »

Kuinka tukea masennuksesta ja ahdistuneisuudesta kärsivää

Toukokuu on kansainvälinen mielen hyvinvoinnin kuukausi ja pohdiskelin hetken tahdonko tästä edes mitään kirjoittaa. Minulla on ollut oikeastaan vaikeuksia kirjoittaa mitään tänne blogin puolelle jo pariin kuukauteen - jos et ole jo valmiiksi huomannut - ja tämä kaikki johtuu yksinkertaisesti juuri siitä minkä kanssa itse kamppailen sisäisesti. Uskaltauduin kirjoittamaan mielenterveydestä pari vuotta sitten ja vaikka olen aiheesta kirjoittanut ja hiljaisen äänen kuiskiessa korvaani ettei minun tarvitse aihetta enää sen enempää ottaa puheeksi tahdon tuoda tietoisuutta. Mielenterveyteen liittyvät kamppailut eivät aina näy ulospäin, kuten omassa tapauksessani. Päivät ovat silkkaa auringonpaistetta, mutta yöllä levon sijaan pimeyden mukana saapuu ahdistus ja pelko, joihin on kietoutunut solvaavia sanoja.

Hyvin pitkään pelkäsin kertoa ahdistuksestani ja paniikkikohtauksistani R:lle tai kenellekään muullekaan sen koommin, sillä todella pitkään minulle toitotettiin ettei sellaista ole. Se mitä tunnen ja koen omassa pienessä mielessäni on vain huomion hakua ja esittämistä. Pakostihan tällaisia lausahduksia kuullessaan sitä alkaa pelkäämään asiaa enemmän, mikä puolestaan ruokkii sitten ahdistusta.

Kaikki eivät koe joka päiväistä ahdistusta tai masennusta ja jotkut onnekkaat eivät tunne näitä tunteita koskaan elämänsä aikana, mutta jokainen varmasti tuntee jonkun joka kamppailee näiden tai toisenlaisten mielenterveyteen liittyvien sairauksien kanssa. Koska aihe voi olla monille hyvinkin suuri kysymysmerkki ajattelin, että sen sijaan että kertoisin miltä ahdistus tuntuu kerron kuinka tukea henkilöä, joka taistelee päivittäin masennuksen ja ahdistuksen kanssa.

Älä kysy jatkuvasti olemmeko kunnossa // Tiedän tämän olevan hyvin houkuttavaa, koska todella tahdot varmistaa että kaikki on ok, mutta kysymyksen kuuleminen on hyvin väsyttävää. Emme ole kunnossa, mutta aina välillä se on hyvin vaikeaa pukea sanoiksi mitä tunnemme. Alamme jossain vaiheessa vastaamaan myöntävästi, jotta lopetat sen kyselemisen. Voi jopa olla että alamme piilottelemaan huonoja päiviämme, jottei tätä kysymystä tarvitsisi esittää.

Älä pommittele meitä neuvoilla // On hyvin suuri mahdollisuus, että olemme jo googletelleet kaiken mahdollisen ja tiedämme mitä meidän tarvitsee tehdä. Tai ainakin itse olen. Tiedän kyllä mitä minun pitää tehdä nostattaakseni mielialaani. Joskus (okei, melkeinpä aina) tahdomme vain että joku kuuntelee ja tukee meitä eikä ala antamaan neuvoja. Syleile, tarjoa kuppi teetä ja riippuen tilanteesta ihan normaali rento keskustelu on parempikin vaihtoehto osoittamaan, että olet tukena.

Älä kysy kysymyksiä // Mitä haluaisit tehdä? Haluatko mennä kävelylle? Mitä haluat teehesi? Mennäänkö ulos? Mitä haluaisit katsoa? Nämä ovat kaikki todella yksinkertaisia kysymyksiä, vai mitä? (Lukuun ottamatta mitä otat teehen, kenelläkään toisella ei ole vastausta tähän!) Mutta silloin kun mieli on todella maassa on todella vaikeaa vastata yksinkertaisimpiinkin kysymyksiin. Joten kysymällä minkä tahansa yllä mainituista kysymyksistä, vaikka tarkoitus kysymyksen takana onkin hyvä, voisi todella hyvin upottaa meidät syvemmälle masennuksen syövereihin.

Uskon että paras mahdollisin tapa tukea toista, silloin kun hän on tällaisessa mielentilassa on päättää hänen puolestaan, mutta ei millään dominoivalla tavalla. Esimerkkinä hänellä ei ole ollenkaan ideaa mitä hän haluaisi syödä, joten mikset tekisi hänen lempiruokaansa, tilaa pizzaa tai yksinkertaisesti tee vain juustovoileipää?

Sen sijaan että kysyisit mitä haluamme katsoa, mitä jos laittaisit vain lempielokuvan tai -sarjan pyörimään? Haluatko että lähdemme ulos? Laita takki päälle ja kengät jalkaan ja kysy jos tahtoisimme liittyä seuraasi. Itselläni on ollut hyvin vaikea sanoa ei silloin kun R:llä on jo kengät jalassa ja takki päällä.

Laita viestiä // Onko sinulla kaveri josta et ole kuullut vähään aikaan mitään? Ehkä hän käy läpi jotakin mistä et ole tietoinen. Sen sijaan että olisit ärsyyntynyt että jälleen kerran se olet sinä joka ensimmäisenä laittaa viestiä, kenties voit vain laittaa viestiä jossa sanot vain moi ja kyselet kuulumisia.

Pyydä meitä ulos // Pyydän sinulta, ole kiltti äläkä lopeta pyytämästä sitä kaveria istumaan iltaa, vaikka hän sanoisi ei. Koin itse sellaisen aikavälin jolloin en tahtonut lähteä ulos ollenkaan ja ystäväni eivät siltikään lopettaneet pyytämästä minua tulemaan mukaan, mikä nostatti mielialaani. Vaikka emme tahtoisi mennä ulos on se silti kiva että kutsutaan ja samalla tulee se tiedostaminen etteivät kaverit ole unohtaneet sinua.

Älä oleta että meillä olisi huono päivä // Meillä on masennus; me emme ole masennus. Meillä on hyviä, mutta myös huonojakin päiviä. Jokainen päivä eikä edes jokainen hetki ole paha. Joten jos olemme iloisia ja hymyilemme, älä automaattisesti oleta että peittelemme suruamme.

Älä sano seuraavia lausahduksia...

• Piristy nyt
• Eihän sinulla ole mitään minkä vuoksi olla masentunut/ahdistunut.
• Sinun pitää vain ajatella positiivisemmin.
• Yritä olla ajattelematta sitä.
• Pidä vain pääsi korkealla.
• Asiat voisivat olla pahemminkin / toisilla ihmisillä asiat ovat huonommin.

En usko että minun tarvitsee mennä kovinkaan yksityiskohtaisuuksiin yllä olevien lauseiden kanssa. Nuo ovat todella alentavia eikä niistä ole mitään apua. Ole vain sanomatta näitä. Kiitos.

Ja lopuksi, älä laiminlyö itseäsi // Mielestäni tämä on todella olennainen asia. Tiedän, että tahdot tukea ja pitää huolta rakkaistasi, mutta miten voit tehdä sen jos olet ajanut itsesi maahan? Varmista, että pidät edelleen myös huolta itsestäsi samalla kun hoidat rakastasi, ja varmista, että sinulla on joku jolle voit puhua.

Toivon, että löysit tämän informaation hyödylliseksi. Oliko yllä olevista vihjeistä ja vinkeistä sinulle apua? Onko sinulla neuvoja, joita itse pidät hyvinä? Kerro ihmeessä kommenteissa!

LUE KOKO POSTAUS »

ero narsistista ... henkisen hyväksikäytön arvet

Muistan kuinka tasan vuosi sitten olin niin onnellinen, kun olin päässyt pois suhteesta, joka oli ollut pallokalaakin myrkyllisempi. Se oli todella vapauttavaa ja vielä ihanammalta ovat tuntuneet nämä pari kuukautta kun hyvä jos olen koko ihmisestä kuullut mitään. Olen yksinkertaisesti tahtonut vain jatkaa elämääni ja yrittänyt parhaani mukaan työstää ongelmia, joita tuo huono suhde minulle synnytti.

Uskallan nykyään jopa kertoa avoimemmin, mitä suljettujen ovien takana oikein tapahtui ja onneksi olen myös muodostanut hyvät välit henkilön kanssa, joka on kokenut täysin saman. Pystymme molemmat hämmestelemään omaa idioottimaisuuttamme ja nauramaan asioille. Näkemään asian hauskan puolen. Paljon ihmisiä nimittäin löytyy, jotka eivät asiaa pysty tai tahdo ottaa huumorilla ja he esittävät sitten kysymyksen; Miten olet voinut antaa itsesi olla huonossa parisuhteessa?

Asia on yksinkertaisesti niin, että alussa sitä on niin korviaan myöten rakastunut, että nuo huonot asiat tuntuvat todella vähäpätöisiltä. Juu ne sattuvat, mutta koska tunteet ovat niin "syvät" se tuntuu juurikin sen arvoiselta. Antaa vain asian olla ja työstää suhdetta. Kun rakastat jotkakuta NOINKIN paljon toivot ja toivot, että tuo ei niin terveellinen osa tulisi olemaan vain väliaikaista ja ettei se olisi oikeasti totta. Minut manipuloitiin ajattelemaan, että kaikki  paha tuossa parisuhteessa oli oma vikani, joten oli myös minun vastuullani korjata asiat. Tämä manipulointi puolestaan sai minut haluamaan taistella suhteen puolesta yhä enemmän, sillä muutoin syy olisi minun jos suhde kaatuisi. Ja tämä kaikki vain sen vuoksi, että hän tuntisi olonsa paremmaksi ja jotta hän olisi se "parempi kumppani". Rakkauteni oli yhdessä vaiheessa niin syvää, että tyydyin mihin tahansa, koska ajattelin; Mieluummin hän olisi elämässäni kuin ei olisi. Sen vuoksi kestin sen kaiken sonnan. 

Kun taas sitten aloin ymmärtämään kaiken olevan sontaa aloin pikku hiljaa keräämään rohkeutta istuttaakseni hänet alas, jotta asia voitaisiin sivistyneesti puhua läpi. Keskustelusta en muista mitään. Muistan vain, että ero tuli ja heti tähän aikoihin viime vuodesta kun hän oli lähtenyt asunnostani pääsin elämään omaa elämääni. Olen ottannut koko asian suhteen hyvin rennosti enkä ole antanut ajatusta menneelle kuin vasta muutama kuukausi sitten. Sen viimeisen kerran jälkeen kun puhuin eksäni kanssa. Nyt vasta ymmärrän kuinka paljon sisäisiä vaurioita tuo suhde on tehnyt.

Kaikki oikeastaan alkoi tietokoneesta. Tajusin nyt tammikuun alussa, etten ole pöytäkoneellani oikein tehnyt mitään enkä oikeastaan tarvitsisi sitä ollenkaan. En miettinyt asiaa sen paremmin, sillä tiesin sen olevan oikea päätös; laittaa tietokone myyntiin. Pistin ilmoituksen tori.fi sivustolle koneesta ja parin päivän päästä kysymys liittyen tietokoneeseen ilmestyi. Kaupoista sovittiin ja koneen haki itselleen esiteini-ikäinen poika. Minusta oli ihana ajatella, että kone pääsi oikeasti käyttöön eikä jonkun kolmekymppisen miehen käsiin, joka purkaisi koneen ja myisi osat saaden enemmän voittoa. Oikeasti sillä ei ollut mitään väliä kuka sen osti, mutta ajatus toi itselleni pientä iloa.

Illan aikana koneessa ilmeni ongelma; äänet eivät kuuluneet kuulokkeista. Yritin tietysti parhaani mukaan auttaa ongelman korjaamisessa. Koko yön yritin miettiä, mikä voisi olla ongelma. Seuraavana päivänä puhelimeen ilmestynyt viesti koneen palautuksesta sai minut kauhistumaan. Ensin tuli ahdistus, sitten paniikkikohtaus ja lopulta itku.

Kyse ei ollut rahasta, että olisin ehtinyt tuhlaamaan ne. Ei. Kyse oli enemmänkin siitä, että tuo tietokone kuvasti minulle aikaa jolloin olin joutunut olemaan jotain aivan muuta. Se oli viimeinen asia, joka jollain tasolla pakotti minut olemaan yhteydessä menneisyyteeni ja olin ehtinyt huokaista helpotuksesta kun kone oli ostettu pois. Ajatus siitä, että tietokone tulisi taikaisin lojumaan ties kuinka pitkäksi aikaa olohuoneen lattialle sai minut ahdistumaan. Ahdistuksen kourissa aloin panikoimaan, mikä johti yliajatteluun ja sen myötä kyyneltulvaan. "En vain tahdo sitä takaisin", toitotin yrittäen samalla kertoa, miksen tahtontu konetta takaisin, mutta en vain saanut muuta ulos suustani ennen uutta itkun purkausta. R hoiti kuitenkin koko tilanteen todella hienosti ja en voisi olla kiitollisempi tästä.

Yliajattelin asian näin; niin kauan kuin minulla olisi tuo tietokone eksälläni olisi jokin syy olla yhteydessä minuun. Hänellä olisi jokin syy tulla juttelemaan minulle. Niin kuin hän olikin tehnyt huomattuaan minun laittaneen tietokoneen myyntiin. "Koska et tarvitse sitä, voit vaihtaa kanssani osia", hän oli sanonut kuin se olisi velvoite minulle toimia näin. Paniikkikohtaus laukesi kun mietin mitä kaikkea muuta hän minulle sanoisi. Miten hän narsistisella tavallaan väittäisi konetta omakseen ja yrittäisi jälleen manipuloida minua. Kyseessä ei olisi minun kiusaaminen, koska hänellä on tunteita minua kohtaan. Ei, en usko hänellä koskaan olleen tunteita minua kohtaan. Olin vain helppo kohde, josta hän hyötyi. Kuten olin tätä myös henkilölle, jonka tapasin ennen R.

Kaikki eivät varmastikaan noteeranneet ollenkaan lyhyen aikaa kestänyttä suhdettani tuossa syksyllä. Se oli oikeastaan hyvinkin ovista sisään ja ulos tyylinen suhde. Hän oli mitä täydellisin esimerkki rakkauden pommittajasta, josta puhuin blogissani pari viikkoa sitten. Hän osasi leperrellä, oli haavoittuvainen, mutta koska olin hyvin rikkinäinen pitkä kestoisesta suhteestani uskoin kaiken, vaikka olinkin hyvin varpaillani. Ei kulunut kauaa ennen kuin aloin huomaamaan tietynlaisia piirteitä hänessä ja minua inhottaa, että nuo asiat vaikuttavat vieläkin. Hän esim. vitsaili käsikarvoistani yrittäen näin saada minut ajamaan ne pois. Olen aina ollut hiukan epävarma karvoituksestani, ja kuten kaikki muutkin en voi omien karvojeni tummuudelle mitään, mikä puolestaan oli inhottavaa että henkilö josta pidin "kiusasi" tästä. Hän myös inhottavasti saattoi tulla vessaan ollessani siellä tai vain avasi oven, jos unohdin lukita sen ja katsoi kun istuin pöntöllä. Saatan edelleen R:lle sanoa anteeksi nopeasti kasvavista jalkakarvoistani tai hätkähtää kuullessani hänen kävelevän kylpyhuoneen ohitse ollessani itse siellä.

Minua inhottaa ajatella näitä molempia suhteessa uuden henkilön kanssa, sillä tiedän etteivät ihmiset pysty muuttumaan. Varsinkaan sellaiset, joilla on noinkin pahoja ongelmia oman itsensä kanssa. Ensimmäisellä on todettu empatiakyvyn puute ja toisella on kehittynyt narsistisia luonteenpiirteitä elämän varrella. Molemmilla on omia asioita, mitä heidän kuuluisi työstää, mutta he valitettavasti olettavat suhteen olevan ratkaisu. Vaikka kuinka tahtoisinkin varoittaa mahdollisia kumppaniehdokkaita, ei se onnistu sillä molemmat persoonat ovat hyvin karismaattisia, mikä tekee heistä vaarallisia ja minusta vain "vihaisen exän". Mutta kyllähän minä sitä olen. Olen vihainen exä, sillä minä kärsin edelleen näistä molemmista suhteista ja olen vihainen, että joku toinen joutuu kestämään painajaisiani, itkun hetkiäni ja ahdistustani, paniikkikohtauksiani eikä hänen todellakaan tarvitsisi.

Nämä kaksi olivat todellisia tekopyhiä, kuten narsisti usein ovat. He esittivät, että heillä olisi moraaleja, standardeja, tunteita ja ennen kaikkea omatunto, mutta heillä ei ole mitään näistä. Molemmat valehtelevat, solvaavat, pettävät, pahoinpitelevät ja ovat epäkunnioittavia muita ihmisiä kohtaan. Empatiakyvytön eksäni suoraan epäkunnioitti minua ja jopa omia ystäviään, joita hän käytti hyväkseen. Kun taas tuo rakkauden pommittaja epäkunnioitti omaa veljeään (mikä hirvitti minua sillä en ikimaailmassa puhuisi pahaa omasta veljestäni) sekä yhtä tyttöä joka ei enää millään tasoa ollut hänen elämässään mukana. Hän tapasi näytellä tämän kuvia instagramista ja sanoa; "katso nyt kuinka typerältä hän näyttää." Tästä kaikesta huolimatta he odottavat muilta uskollisuutta, kunnioitusta sekä ennen kaikkea, että käytät itse oman aikasi ja energiasi heihin. Eronkin jälkeen eksäni odotti, että minä antaisin hänelle rahaa kun hän sitä tarvitsisi, piti minua henkilökohtaisena pankkinaan sanoen muille; "No, jos sä et lainaa nii kyl Paula lainaa". Pommittaja puolestaan halusi, että kehuisin hänen kehoaan. Eromme jälkeen hän lähetti minulle kuvia itsestään sekä halusi että pysyisimme ystävinä, mutta pitäisimme pöydällä sen mahdollisuuden, että voisimme harrastaa seksiä. "Totuushan on, että meillä on hyvä kemia seksuaalisesti ja jos päädytään sänkyyn illan vieton jälkeen niin sitten päädytään."

Narsistit ajattelevat voivansa tehdä mitä vain, milloin vain ja sinun on vain pysyttävä uskollisena hamaan loppuun asti. Kun sanot ei, narsisti hyppää puolustus kannalle kääntäen syyn jonkun muun kuin itsensä niskaan. Yleensä se olet sinä, joka olet päättänyt sanoa vastaan. Tämä ei ole terveellistä, vaan myrkyllistä eikä todellakaan rakkautta tai sellaista, mitä kukaan ansaitsisi elämälleen. En osaa sanoa naispuolisista narsisteista paljoa, mutta miespuoliset ovat pohjimmiltaan naistenvihaajia. He epätoivoisesti etsivät itselleen naista vierelle, mutta sisämmässään halveksivat heitä. Nämä miehet syttyvät äärimmäisestä seksuaalisuudesta, sillä sitä naiset ovat heille; tyydyttäjiä, mutta perverssimäisesti he inhoksuvat viehättäviä naispuolisia ominaisuuksia uskoen, että naiset ovat irrallisia suhteita harrastavia, seksuaalisesti manipuloivia ja huomion kipeitä. Eniten narisistimies kuitenkin vihaa naista, jota hän ei voi kontrolloida.

Tiedän etten tule koskaan olemaan täysin "terve" noista suhteista, sillä ne jättivät arpia, joista suurin osa kyllä umpeutuu ajan kanssa. Tämä on jokapäiväistä työstämistä ja vaikka olen saanutkin enemmän ahdistuksen tuottamia paniikkikohtauksia voin silti hyvällä omallatunnolla sanoa voivani kuitenkin paremmin. Ja tämä, että voin purkaa ajatuksia jonnekin auttaa todella paljon asioiden puhumisen ja läpikäymisen lisäksi. Olen oikeastaan myös iloinen, että kyseenalaistin kaikkea ja kysyin itseltäni; Tukeeko tämä sellaista elämää, jonka tahdon luoda?

LUE KOKO POSTAUS »

Mielenterveyden & teeskentelyn taidetta

Tämä postaus olisi ollut aiheeltaan todella hyvä Toukokuulle, sillä kyseinen kuukausi on kuitenkin mielenterveyden tiedostamisen kuukausi. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä ottaa aihetta puheeksi. Toukokuu on nyt viimeiset neljä vuotta ollut hyvinkin rankka kuukausi oman pääni sisällä ja varsinkin nyt tänä vuonna Toukokuu oli jotenkin extra rankka ja venyi hiukan Kesäkuun puolelle, jonka vuoksi olen ollut hyvin hyvin hiljainen kaikkialla. Mikä puolestaan on oikeastaan tehnyt todella hyvää omille ajatuksilleni. Mielenterveydestä kirjoittaminen on aina välillä hyvin vaikeaa ja varsinkin itselleni päädyn kirjoittamaan aiheesta useasti, mutta poistan tekstin sillä se ei vain tunnu oikealta. Joten jos nyt olet päätynyt tätä lukemaan niin sain jotain järkevää kirjoitettua.

Vaikka kirjoittaminen aiheesta voikin olla hiukan hankalaa minusta tiedon levittäminen on sen arvoista ja tahdon jakaa oman tarinani kaikkien teidän kanssa, jotka olette kärsineet tai edelleen kärsitte hiukan saman tyyppisistä "oireista". On nimittäin todella hyvä tietää, ettei ole yksin näiden asioiden kanssa.

Kun olet masentunut, ahdistunut tai kamppailet mielenterveyden kanssa taito, mikä siinä kehittyy on teeskentely.

Kaikki on "mahtavasti". Sinulla on kaikki "hyvin". Mitään "uutta" ei ole tapahtunut. Elämäsi on vain hyvin tylsää tällä hetkellä. Ei ole mitään uutta kerrottavaa. Todellisuudessa kaikki on kuitenkin täysin päinvastoin. Elämäsi on hiukan hektistä. Se kaikki voi hyvin tapahtua pääsi sisällä; masennus, ahdistus, paniikkikohtaukset, maaniset vaiheet, pakkomielteiset ajatukset, mutta kaikki tuo silti vaikuttavat sinun fyysiseen elämääsi ja ottavat hyvin paljon omaa aikaasi. Se ikään kuin syö elämääsi. Tämä on se, mitä oikeasti elämässäsi on meneillään. Et vain tahdo kertoa kenellekään siitä tai myöntää että kaikki tämä tapahtuu. Itsellesi tai kenellekään toiselle.

Olet ammattilainen siinä, mitä tulee kun uskotellaan kaiken olevan normaalia ja ettet itse kärsi sisäisesti.

Mutta mitä ihmiset eivät tiedä on se ettet vain tahdo häiritä ketään. Vetää heidän mielialaansa alas omilla ongelmillasi, lääkitykselläsi ja niiden sivuvaikutuksilla, psykiatri/psykologi/terapeutti/lääkäri tapaamisillasi, unettomilla öillä ja niillä päivillä jolloin vain nukut tai sillä faktalla ettei sinulla ole sitä apua tai ketään kenelle puhua. Olet aivan yksin tämän kauheuden kanssa. Niiden tunteiden joilta et pääse karkuun, vaikka kuinka pahasti tahdotkin. Joten teeskentelet että kaikki on hyvin, loistavasti! Se ei oikeasti ole niin vaikeaa.

Teeskentely on taide, jonka olet oppinut hallitsemaan ja olet huijannut kaikkia. Kuitenkin syvällä sisimmässäsi tiedät tahtovasi apua tai edes jonkun joka kysyy onko sinulla kaikki hyvin, jotta voisit vain sanoa; "kyllä, tarvitsen apua" tai "kyllä, tahdon puhua asiasta."

Osan elämästäni olen ollut yksi noista ihmisistä joka on teeskennellyt, että kaikki on hyvin ja että elämäni on vain niin tylsää ettei mitään oikeastaan ollut ongelmana, vaikka todellisuudessa kaikki ajatukset olivat muuttuneet suureksi tornadoksi mielessäni, pyörivät kaikkialla niin etten pystynyt itse kontrolloimaan niitä, ja aiheuttaen syvää masennusta, ahdistuksen puhkeamista, paniikki kohtauksia, pakkomielteisiä ajatuksia, itkemistä jne. Mutta ulkoisesti halusin näyttää samalta kuin kaikki muutkin. Sellaiselta jolla on "normaali" elämä. En halunnut myöntää sitä tosi asiaa, että jokin olisi vialla. Joten valehtelin ja teeskentelin.

Vaikka olenkin kasvanut ja oppinut olemaan avoimempi niin pakko kuitenkin myöntää, että vieläkin aika-ajoin teen tätä. Pelkään puhua asioista enkä ainoastaan, koska en tahdo myöntää jonkin olevan vialla, vaan koska en tiedä kenelle puhua asiasta (mielenterveysammattilaisen lisäksi). Kuka ymmärtäisi minua? Kuka ei tuomitsisi minua? Kuka ei sanoisi minun olevan sekaisin? (Nämä ovat asioita, jotka ovat tapahtuneet.) On hyvin pelottavaa myöntää, että tarvitset apua tai että tahtoisit puhua, mutta kun saat vihdoihnkin kerättyä tarpeeksi rohkeutta tai olet tarpeeksi epätoivoinen, kenen puoleen voit kääntyä puhumaan tai luottaa heille nuo sinun kaikkein salaisimmat tunteesi ja ajatuksesi? Ajatukset ja tunteet joita ihan kaikki eivät ymmärrä, koska he eivät ole koskaan käyneet läpi mitään samantyyppistä? Tuo idea on hyvinkin pelottava. Se että voisit kertoa jollekin ja he eivät ymmärtäisi. ("Tiedäthän että tuo on hiukan hullua... vai mitä?" - lausahdus jonka olen kerran saanut vastaukseksi.)

Mutta tiedätkö, mitä olen oppinut näiden muutaman vuoden jälkeen, jolloin olen ollut hiljaa ja yrittänyt olla tyyni ja etten häiritse ketään?

Ihmiset jotka teeskentelevät ovat vahvoja. He yrittävät niin kovasti pitää asioita itsellään, saada itse selville mitä tehdä ja olla vaivaamatta perhettään tai ystäviään, että he kärsivät vain enemmän tuon hiljaisuuden takia. Mutta tuo voima johdattaa sinut vain niin pitkälle kunnes oikeasti tarvitset apua, ja voikin olla liian myöhäistä.

Mutta ihmiset jotka pyytävät apua ovat myös vahvoja. Koska heillä on rohkeutta ja sitä tietoutta ymmärtää, että nyt on aika pyytää apua. He tajuavat tarvitsevansa apua ja heillä on rohkeutta etsiä sitä ja jopa pyytää sitä, vaikka he olisivat jonkin todella kauhean keskellä henkisesti. Ja itse annan aploodit näille henkilöille tästä. (Tätä nimittäin kutsutaan itsensä puolustamiseksi!)

Toivon että joku päivä avun pyytäminen ei olisi häpeällistä ja ettei sinun tarvitse teeskennellä, että kaikki on hyvin, vaikka ei oikeasti ole. (Voit aina pitää asioita itselläsi tietenkin, koska tämä on sinun elämäsi ja se on sinun valintasi kerrotko ihmisille, minkä kanssa kamppailet.) Olisi hyväksyttävää kertoa totuus. Pyytää apua. Jotta itse tietäisit ettet ole taakka.

Koska et ole.

Enkä ole minäkään.

Älä koskaan häpeä pyytää apua, erityisesti ammattilaiselta. Me kaikki ansaitsemme saada sellaista apua, mitä tarvitsemme, voida pyytää sitä ilman draamaa, ilman arvostelua ja saada myötätuntoa. Jos tarvitset apua ja olet teeskennellyt toivon sinun löytävän henkilön johon luottaa ja jolta pyytää apua kun sitä tarvitset. Tai ihan vain jonkun jolle voit puhua. (Itse kyllä suosittelen lämpimästi ammattilaisen puoleen kääntymistä jos sinulla on vakaviakin ongelmia. Ystävät voivat kuunnella vain tiettyyn pisteeseen asti ja yrittää auttaa, joten ammattilaisen apu on tärkeää joissakin tilanteissa. Ja sellainen asia jota todellakin rohkaisen ihmisiä hakemaan!)

Avun pyytäminen ei ole merkki heikkoudesta. Se on voiman merkki ja sen että itse tiedostat sen, että nyt on oikea aika puhua sille avulle mitä tarvitset ja ansaitset. Sanotaan siis hyvästit teeskentelylle ja aloitetaan puhumaan. Koska on korkea aika.

Tiedostan siis että Toukokuu oli tämä mielenterveyden tiedostamisen kuukausi ja tämä on oikeasti todella hyvä tapa muistuttaa ihmisiä heistä, jotka kärsivät mielenterveysongelmista sekä tietenkin myös tuoda tietoisuutta siitä, mutta ihan vain muistutuksena ettei sen tarvitse olla Toukokuu, jolloin voisit ainoastaan puhua ja hakea apua. Ihan mikä tahansa kuukausi vuodesta, mikä tahansa päivä vuodesta on oikea aika sinulle pyytää apua. Ja toivon että myös teet sen. Ja kaikille muille jotka eivät kamppaille mielenterveytensä kanssa, mutta tietävät jonkun joka kamppailee, kiltit kuunnelkaa. Se merkitsee tosi paljon jos teette tämän.

Oletko koskaan itse pitänyt todellisen mielentilasi salassa teeskentelyn avulla? Oletko oppinut olemaan avoimempi asiasta tai pidätkö vieläkin kaiken sisälläsi? (Loppujen lopuksi tämä on täysin oma valintasi jos tahdot puhua asiasta tai et!) Jos tahdot kuitenkin puhua, etkä uskalla varata aikaa ammattilaiselle (sinua esim. jännittää liikaa) tai puhua tuttaville niin vierailemaan esim. Sekasin sivustolla, jossa pääset juttelemaan anonyymisti alan ammattilaisen kanssa 45 minuutin ajan.

LUE KOKO POSTAUS »

8 VINKKIÄ AHDISTUNEELLE

Jokainen meistä tuntee jollain tasolla ahdisuneisuutta ja eri asiosita syntyy ahdistunut, hermostunut olo. Toisilla se tulee useammin ja toisilla se tulee suuremmalla voimalla. Siitä ei koskaan tule pääsemään eroon pysyvästi, sillä se on tunne siinä missä ilo tai suru. Ahdistuneisuuden kanssa voi kuitenkin oppia elämään. Itse elän ahdistuksen kanssa joka päivä. Joko koen sitä itse tai ympärilläni olevat ihmiset kokevat. Tahdon nyt jakaa sinulle pientä tai suurta ahdistusta tuntevalle ihanalle ihmiselle omat tapani, miten käsittelen omaa ahdistuneisuuttani. Nämä olen itse kokenut hyviksi "apuvälineiksi" ja olen ehdottanut ystäviäni sekä Rilleä myös kokeilemaan näitä.

LUE KOKO POSTAUS »